VARHAISKASVATUKSEN TYÖHYVINVOINTI – kuka pitää huolta kasvattajista?

Varhaiskasvatuksessa, siis päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa, lapsista pidetään huolta kokonaisvaltaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että lapset saavat ruokaa, hoivaa, läheisyyttä, kasvatusta, opetusta, aikaa ja tilaa leikille ja yhdessä olemiselle. Lasten huolia kuunnellaan ja surun tullen lohdutetaan. Ilot iloitaan ja kiukut karkotetaan yhdessä.

Mutta kuka pitää huolta kasvattajista: opettajista, hoitajista ja avustajista?

Kasvattajat ovat lapselle tahtomattaan jatkuvasti toiminnan malli. Se, kuinka puhumme, elehdimme ja reagoimme asioihin voi nopeasti näkyä lasten käytöksessä. Jos aikuinen voi huonosti työskennellessään lasten kanssa, myös se näkyy lapsissa.

Jokainen meistä on joskus väsynyt. Huonosti nukuttu yö voi näkyä kauas. Perhetilanne, ruuhkavuosien haasteet sekä monet muut asiat voivat näkyä kasvattajassa, vaikka sitä ei tahallisesti esiin toisikaan.

Varhaiskasvatuksessa päivähoitoyksiköissä usein kasvattajan onni on tiimi. Työtä tehdään pareissa ja tiimeissä. Vastuuta ja toimintaa voi jakaa keskenään. Yleensä tiimi koostuu lastentarhanopettajista ja lastenhoitajista, joskus mukana on avustajia, erityisopettajia ja muita lisäkasvattajia. Vaikka jokaisella on oma roolinsa tiimissä, omat vastuualueensa ja oma työnkuvansa me teemme tiimityötä, yhdessä, titteleistä välittämättä. Moni pitkään työskennellyt lastenhoitaja on työyhteisön arvokas kultakimpale, jolta jokainen uusi työntekijä voi oppia työmaailman käytännön.

Mutta mitä se työhyvinvointi varhaiskasvatuksessa sitten on?

Onnekseni olen päätynyt töihin työyhteisöihin, joissa pidetään huolta sekä jokaisen työntekijän hyvinvoinnista että koko työyhteisön hyvinvoinnista.

Jo joka-aamuinen tervehtiminen tuo iloa päivään. Kuulumisten vaihtamiseen työkavereiden kanssa ei aika ehkä riitä, mutta on silti tärkeää saada edes toivotettua hyvää työpäivää.

Työtiimissämme meillä on herkkukaappi, jonne tuomme toisillemme yllätykseksi suklaata ja pieniä herkkuja. Lapset kutsuvat sitä hymykaapiksi, koska hymyilemme entistä enemmän aina naposteltuamme herkkuja.

Meillä vietetään kerran kuussa herkkuperjantaita, jolloin aina tiimi kerrallaan tuodaan muille työkavereille herkkuja. Jokainen pääsee nauttimaan pienestä herkkuhetkestä työajalla, yksi tiimin jäsen kerrallaan.

Ystävänpäiväviikko on työyhteisössämme tärkeä, sillä vietämme silloin perinteeksi noussutta ”Salainen ystävä”-viikkoa. Joka päivä saa yllättää oman salaisen ystävänsä jollain ihanalla pienellä tavalla ja perjantaina pääsemme arvaamaan, kuka oli kenenkin salainen ystävä.

Varmasti jokaisella työyhteisöllä on omat tapansa pitää yllä työhyvinvointia ja hyvää työilmapiiriä. Niitä tapoja kannattaa vaalia ja ylläpitää.

Työhyvinvointi on työiltoja, työhyvinvointipäiviä, kehittämispäiviä, yhteistä tekemistä – mutta myös niitä pieniä hetkiä, joissa huomioimme toisemme, katsomme toista silmiin ja näemme heidät. Se pieni sana ”KIITOS” on yllättävän tärkeä. Aiheellinen kehu kannattaa. Jos ei kiireessä muuta ehdi, niin jo hymy voi olla iso asia.

Hymyile huomenna opettajalle ja hoitajalle, katso silmiin ja kiitä.

Voit muuttaa hänen koko päivänsä suunnan. Kuten kaikki meistä, me kasvattajatkin olemme myös ihmisiä.

SAAKO LUNTA SYÖDÄ?

Katsoin päiväkodin pihassa, kuinka taitavasti ja ”salaa” lapset maistelivat lunta. Toinen popsi lunta ämpäristä kuin herkkuja elokuvateatterissa, ja samalla toinen yritti laittaa ison lumilapion suuhunsa, jotta saisi suunsa täyteen pehmeää lumihöttöä. He molemmat ovat tehneet lumesta herkkunsa ja sen syönnistä taitolajin.

Saako lunta syödä? Onko se oikeasti vaarallista? Onko oikeasti olemassa ihmistä, joka ei olisi koskaan syönyt lunta?

Talven yksi yleisimmistä kielloista, joita lapset kuulevat on ”ÄLÄ SYÖ LUNTA!”.

Kun lapsi kysyy, miksei saa syödä lunta, vastaukset ovat hyvin erilaisia. Kerrotaan myrkyistä, saasteista, vatsataudeista ja ”KUN EI VAAN SAA!”. Kun jotain kielletään, on kerrottava myös syy kieltoon – ja syyn selityksen pitää olla lapsen ymmärrettävissä, jotta kielto sisäistetään. Mutta olisiko jokin parempi tapa sisäistää tämä asia, kuin suora kielto?

Olemme useana vuonna tehneet päiväkodilla ja kotona lasten kanssa tieteellisen kokeen, jossa tuomme lasillisen lunta sisälle. Tutkimme, mitä lumelle tapahtuu, kun se sulaa. Tuleeko siitä valkoista, vettä vai kokakolaa? Joka vuosi testi yllättää osan lapsista, mutta toisia se kiehtoo testaamaan samaa koetta eri paikassa. Onko kaikki lumi muka likaista?!

Kerromme lapsille, että lumi on likaista. Onko se siis myrkyllistä? Tippuuko taivaalta myrkyllisiä lumihiutaleita? Saako lunta edes maistaa?

Kysyin asiaa lääkäriltä. Hänen mukaansa, jos lunta on pakko maistaa, niin hän suosittelee pieninä määrinä suoraan taivaalta hiutaleiden muodossa (voi saada lähinnä pieniä määriä saasteita). Isoista annoksista saattaa saada jäätelöpäänsärkyä (brain freeze) herkästi. Keltaista lunta ei missään nimessä saa edes nuolaista.

Lumessa voi toki olla saasteita, ötököitä ja suurina määrinä se voi aiheuttaa vatsakipuja. Mistä tietää kannattaako lumihiutaleita maistaa?

Kysyin asiaa lapsilta. Opin heiltä monta vinkkiä, joilla he arvioivat kannattaako lunta syödä.
”Jos näkee, että koira pissaa siihen, niin ei kannata maistaa!”
”Kannattaa syödä lumihiutaleita suoraan taivaalta, kun ne on tuoreita!”
”Silloin kannattaa syödä, kun aikuiset ei näe.”

Meillä on 3 kohdan sopimus lumen syönnissä:
JOS SE ON KELTAISTA, älä syö, koska siinä on yleensä koiranpissaa.
JOS SE ON RUSKEAA, älä syö, koska siinä on yleensä autojen pakokaasuja.
JOS SE ON VALKOISTA, maistaa saa, mutta pitää jättää tilaa muullekin ruoalla.

Yksi lapsista totesi sääntöä muistellessaan, että siinä on yksi ongelma. ”Entäs jos on värisokea?”

Itse lisäisin sääntöön vielä sen valkoisen lumen ”suklaahipuilla” eli pikkukivillä, mutta lasten mielestä se on aivan turhaa. ”Kyllä sitä oppii, kun maistaa kerran!”

Toden totta, lapset kyllä oppivat elämästä monta tärkeää asiaa kokeilemalla, testaamalla ja tutkimalla itse.

Lisälukemiseksi suosittelen: METSÄ JA LAPSET: hyvinvointivaikutukset

EI OLE OLEMASSA HUONOA SÄÄTÄ – 5 tapaa puhua ”huonosta” säästä positiivisesti

Satoi lunta ja riemuitsin asiasta. Leikin sen iltapäivän lasten kanssa päiväkodin pihalla lumileikkejä. Suunnittelimme, mitä kaikkea voisimmekaan lumesta tehdä. Linnan, ehdotti yksi lapsista. Toinen ehdotti tiikeriä. Kolmas taas kysyi, että eikö me voitaisi syödäkin lunta vähän. Huono sää ei ollut.

Hakiessani omaa lastani päiväkodista kohtasin surullisen lapsen. Lapsen, joka oli katsellut samaa lumisadetta vain ikkunan läpi. ”Liian kylmä sää ulkoiluun!” sanoivat syyksi.

Kotimatkalla jäimme lähimetsään leikkimään lumisotaa. Surullinen lapsi riemastui hetkessä.

Tuon lauseen kuuleminen sai minutkin surulliseksi. Eikä tuo lause ole ensimmäinen kuulemani. Aloin tuon jälkeen miettiä kaikkia niitä kuulemiani perusteluja huonolle säälle ja sille, miksi ei ulkoilla.

Mitä jos me muuttaisimme tapaamme suhtautua säähän? Muuttaisiko se ulkoilutottumuksiamme?

Lasten suhtautuminen säätiloihin on usein aikuisilta opittua. Se, miten puhumme säätiloista, vaikuttaa siihen, miten lapset suhtautuvat niihin. Jos sää on aikuisten mielestä huono, myös lapset oppivat sen olevan huono sää.

Keräsin viisi sellaista lausetta, joilla aikuiset perustelevat sitä, miksei ulos lähdetä – ja käänsin näkökulman:

IHAN LIIAN KYLMÄ SÄÄ ULKOILUUN!” -> ”Laitetaan yksi lisäkerros vaatetta päälle, kun lähdetään ulos, niin ei tule kylmä.”

EI MENNÄ TÄNÄÄN ULOS, KOSKA SIELLÄ ON MÄRKÄÄ.” -> ”Jee, vesilätäkköpäivä! Laitetaan kurahousut ja kumisaappaat, niin päästään kokeilemaan, mikä on paras lätäkkö!

”ONPA HUONO SÄÄ.” -> ”Auringolla taitaa olla tänään vapaapäivä, mutta leikitään me kuitenkin yhdessä ulkona.”

”MUUTEN IHAN HYVÄ SÄÄ, MUTTA TUO TUULI ON KAUHEA!” -> ”Tänään olisi hyvä päivä lennättää leijaa. Leikitäänkö lentokoneita ja kokeillaan, päästäänkö itse lentoon?”

”KAIKKI MEIDÄN SUUNNITELMAT MENEE NYT UUSIKSI, KOSKA SÄÄ ON NIIN HUONO.” -> ”Hei, keksitäänkö yhdessä mitä kivaa voitaisiin tehdä tällä säällä?”

Ei ole olemassa huonoa säätä, ellemme puhu suurista luonnonkatastrofeista, kuten tsunameista, maanjäristyksistä ja tornadoista.

Me ulkoilemme säällä kuin säällä. Sen olen oppinut jo kotoa. Saman olen opettanut lapsillekin. Onnekseni olen myös löytänyt tieni päiväkoteihin, joissa ulkoillaan paljon, säällä kuin säällä.

Syy siihen, jos päiväkodissa ei ulkoilla, ei ole lasten. Toki voidaan sanoa, että lapset halusivat jäädä sisälle. Toki voidaan myös sanoa, että hyvät leikit jäisivät kesken sisällä. Tietysti myös hyvä perustelu on se, että ulos siirtyminen koko lapsiryhmän kanssa on raskasta ja kuluttavaa. Näissä kaikissa päätös jäädä sisälle on aikuisten muodostama – ja usein tekosyy.

Jos lapsilla on hyvä leikki kesken, voi aikuinen auttaa lapsia siirtämään leikin ulos. Esimerkiksi hyvä junaleikki voidaan siirtää pihalle ehdottamalla lapsille, että mennään rakentamaan junalle raiteet pihalle ja ollaan itse junia.

Siirtymätilanteista voi selvitä tekemällä tilanteista helpompia lapsille. Tällä hetkellä meillä pukemistilanteita helpottaa pukemislaulun laulaminen. Viime vuonna meillä soi pukemisen ajan taustamusiikki. Myös erittäin suosittu leikki pukemisessa on palomiesleikki, jossa kuravaatteetkin saadaan päälle nopeasti, että päästään sammuttamaan pihan kaikki tulipalot.

Päiväkotien toimintakulttuurissa olisi hyvä muistaa ulkoilun tärkeys, koska lapset ulkoilevat tänä päivänä varsinkin kaupungeissa aivan liian vähän. Jos lapsi ei opi kotoa eikä päiväkodissa ulkoilun tärkeyttä, niin missä sitten?

Lapsellani on oma ratkaisunsa pulmaan, kun joku aikuinen kieltää häneltä ulkoilun. Hän aikoo sanoa aikuiselle aina: ”MUR”

33 asiaa, mitä voi tehdä yhdessä talvella ulkona

Ajattelin pitkään, etten ole talvi-ihminen. Pidän kyllä lumesta, mutta kylmyys ei ollut mieleeni. Suomalainen talvi on kuitenkin onnistunut voittamaan minut puolelleen. Suurin kiitos siitä kuuluu lapsille.

Opin pukeutumaan niin, ettei minulla ole ulkona kylmä. Sen opin pukeutumalla niin kuin lapsetkin. Talvipukeutuminen voi olla taitolaji, mutta siinä onnistuu kyllä!

Talvi on kylmä vuodenaika, mutta siitä ei tarvitse tehdä sisällä vietettävää vuodenaikaa. Vaikka takkatulen lämmössä villasukat jalassa on ihanaa olla, on myös ihana juoda lämmintä glögiä talviretkellä termosmukista.

Minusta parasta talvessa on punaiset posket ja yhdessäolo. Lasten mielestä moni muu asia.

Lasten kanssa teimme listan, mitä kaikkea mukavaa voi tehdä talvella ulkona yhdessä.

Halusimme kerätä listalle tekemisiä, jotka ovat ilmaisia tai lähes ilmaisia, eivätkä vaadi matkoja kauas. Tietenkin luistimet ja muut talviliikuntavälineet maksavat, mutta tekemisen tahdoimme pitää mahdollisimman edullisena.

    1. LASKEA PULKKAMÄKEÄ TAI PYLLYMÄKEÄ
    2. RAKENTAA IKIOMA PULKKAMÄKI JA MUUTAMA HYPPYRI
    3. TEHDÄ LUMIENKELEITÄ
    4. RAKENTAA LUMIUKKO / LUMIKOIRA / LUMITIIKERI
    5. KOKEILLA LUMIKENKÄKÄVELYÄ
    6. HIIHTÄÄ
    7. LASKETELLA
    8. LUISTELLA LUISTIMILLA
    9. LEIKKIÄ LUMISOTAA
    10. PUHALTAA SAIPPUAKUPLIA PAKKASELLA (Ohje tähän löytyy Ruususuu ja Huvikumpu-blogista)
    11. LEIKKIÄ LUMESSA
    12. LEIKKIÄ LUMIJÄÄTELÖKIOSKIA JA TEHDÄ IKIOMIA LUMIJÄÄTELÖANNOKSIA
    13. MATKUSTAA PULKAN KYYDISSÄ
    14. LÄHTEÄ TALVISEIKKAILULLE
    15. LÄMMITELLÄ NUOTION YMPÄRILLÄ TAI KODASSA
    16. TEHDÄ JÄÄLINNA (Hurlumhei-blogissa vinkataan, miten sellainen voidaan tehdä maitopurkeista, vedestä ja vesiväreistä)
    17. SYÖDÄ EVÄITÄ ETSIÄ ELÄINTEN JÄLKIÄ
    18. KIRJOITTAA SANOJA LUMEEN. (Hyvää harjoitusta oman nimen kirjoittamista harjoitteleville)
    19. KOVALLA PAKKASELLA HEITTÄÄ KUUMAA VETTÄ ILMAAN (Muutaman vuoden takainen hauska tutkimusleikki, jossa heitetään pakkasella kuumaa vettä ilmaan ja katsotaan mitä vedelle tapahtuu. Lumoaa joka kerta katsojansa.)
    20. RAKENTAA LUMILINNA
    21. TEHDÄ HETKELLISTÄ TAIDETTA PUUNRUNKOIHIN
    22. TEHDÄ LUMILYHTY
    23. MAALATA LUNTA VESIVÄREILLÄ
    24. ETSIÄ JA TUNNISTAA TALVENTÖRRÖTTÄJIÄ (Kvarkens Naturskolalta löytyvät selkeät ohjeet, kuinka tunnistaa eri talventörröttäjiä)
    25. JUODA LÄMMINTÄ MEHUA TERMOSPULLOSTA
    26. KERÄTÄ METSÄMATERIAALEJA JA TEHDÄ IKIOMA METSÄMANDALA
    27. RUOKKIA LINTUJA (Lintujen talviruokinnassa on muistettava, että jos alkaa ruokkia lintuja, on ruokittava koko talven ajan – linnut muistavat todella hyvin ruokintapaikat ja odottavat ruokaa)
    28. OSALLISTUA TALVISEURANTAAN
    29. IHASTELLA KUURANKUKKIA
    30. UIDA AVANNOSSA
    31. KAIKKI HIPPALEIKIT OVAT KIVOJA MYÖS TALVELLA
    32. LEIKKIÄ ULKONA YHDESSÄ
    33. SEIKKAILLA YHDESSÄ TALVEN IHMEMAASSA

On lukemattomia ihania tapoja viettää yhdessä aikaa talvella ulkona, lumella tai ilman. Etsikää yhdessä omat suosikkinne.

Ihania talvipäiviä!