LEMPIVAATTEENI: Tuttu ja turvallinen, rakas villasukka

Vanhan puutalon lattiat ovat aamuisin kylmiä. Varpaita palelee, kun hiippailen keittiöön muun perheen nukkuessa. Onneksi tiedän ratkaisun, jolla kylmyys on historiaa, kun löytyy pöydän alta villasukka ja toinenkin.

Minä kävelen kesät, keväät ja syksyt ilman sukkia. Sukkahousuja en tahtoisi käyttää ollenkaan. Kesäisin juoksen ulkona ilman kenkiä aina kuin mahdollista.

Mutta pakkassäällä, kylmän tullen, otan esiin lempivaatteeni. Sen, jota ilman, en pärjäisi. Sen, jota ilman, en haluaisikaan olla. Onneksi on villasukat.

Villasukka ja toinenkin

Minun villasukkani ovat värikkäitä, raidallisia ja elämää nähneitä. Ne ovat kulkeneet jalassani metsissä ja maailmalla. Ne ovat matkustaneet enemmän kuin moni muu.

Lapsi laulaa automatkalla: ”Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää.” Totta se on.

Villasukistani rakkaita tekee niiden ihanan lämmön lisäksi se, että tunnen niiden tekijät. Tekijöinä ovat olleet isoäitini ja ikioma äitini – nuo minulle hyvin rakkaat ihmiset. Muutaman parin olen perinyt muualta ja niilläkin on omat seikkailunsa.

Ei haittaa, vaikka villasukkaan tulee reikä. Sen olen oppinut parsimaan. Hyvistä villasukista en mielelläni luovu. Ne ovat täynnä tarinoita, muistoja ja elämää.

Talviurheilulajeista opin viime talvena uuden ihanuuden – villasukkajuoksun! Villasukkajuoksussa puetaan kolmet villasukat päällekäin ja juostaan lumessa. Minun oli pakko saada kokeilla tätä lajia viime vuonna – ja rakastuin siihen. Varpaita ei palellut ja villasukka toisen päällä piti kylmän kaukana. Märällä loskasäällä tätä lajia ei kannata kokeilla.

Jos villasukalta hukkuu pari, ei se haittaa vaikka vähän harmittaakin. Joskus kävelen eriparivillasukissa ja olen oman elämäni Peppi Pitkätossu.

Villasukat jalassa voi joogata, juoda teetä ja lukea hyvää kirjaa. Kesälläkin villasukat ovat kylmän hetken varalta jossain lähellä, jos paljasjalkaisuus alkaa vaikka väsyttämään.

Elämä ilman villasukkia olisi kurjaa. Siksipä en aio sitä kokeilla.

Ympäristökasvattajaopiskelijoita yhdistävät villasukat ja ulkona oppiminen

 

 

Tämä teksti on osa Sitran #Lempivaatteeni-kampanjaa, jolla kannustetaan käyttämään vaatteita pidempään. Tekstiiliteollisuus on maailman toiseksi saastuttavin teollisuuden ala öljyn jälkeen. Suomessa heitetään pois arviolta yli 70 miljoonaa kiloa tekstiilijätettä vuosittain, eli 13 kiloa jokaista suomalaista kohden. Tämä on liikaa!

#Lempivaatteeni-kampanjassa suomalaisia herätellään ymmärtämään vaateteollisuuden ympäristövaikutuksia sekä vaatimaan pikamuotiteollisuuteen muutosta. Pikamuodin nopeista sykleistä ja alhaisista hinnoista kärsivät sekä luonto että halpatyömaiden työntekijät. Ansaitsemme eettisiä, ekologisia ja kestäviä vaatteita!

MAALLA VAI KAUPUNGISSA – Kuinka tehdään kaupunkilaislapsesta maalaismukula?

Muutimme viime kesänä maalle. Pakkasimme lähiöelämämme muuttolaatikkoihin ja muutimme maitoauton kyydissä 100 kilometriä Helsingistä itään. Sieltä löytyi koti pienessä kunnassa, jossa on kyläkouluja, kylänraitti ja rautakauppa. Muutimme paikkaan, jossa näkee öisin tähtitaivaan  ja voi hyvin. Kukapa ei tällaisesta haaveilisi?

Toive muuttaa lähti alunperin lapsilta. He haaveilivat pihasta, jossa voisi talvisin laskea pulkalla ja kesäisin potkulautailla. He toivoivat muutosta entiseen. Molempia harmitti isot ryhmäkoot koulussa ja päiväkodissa. Isommalla heistä olisi ollut pian edessä koulunvaihto vielä suurempaan kouluun, joka pelotti häntä ajatuksena. Pienempi heistä halusi olla lapsi vielä hetken pidempään.

Etsimme meille sopivaa kotipaikkaa tovin. Katselimme sopivista taloista ilmoituksia, kuvittelimme itsemme asumassa noissa taloissa ja kävimmekin muutamassa – mutta kun tapasimme uuden kotimme, oli se rakkautta ensisilmäyksellä. Ennen kuin itse ehdimme sisään taloon, olivat lapset jo valinneet huoneensa yläkerrasta ja ilmoittivat, että tässä kodissa me tulemme asumaan.

Ja niin onneksi kävi. Me löysimme vanhalle asunnollemme ostajat ja saimme oman kodin, johon kuuluu vanhan talon lisäksi vierasmaja, iso navetta ja iso piha. Tilaa olla, tilaa leikkiä ja tilaa rakastaa.

Täällä tietää olevansa kotona.

Vanhassa puutalossa asuminen vaatii meiltä paljon. Opimme vähitellen kuuntelemaan taloamme, miettimään ratkaisuja ja aloittaneet jo remontoinnin. Tavarat löytävät vähitellen paikkansa, mutta mitä tärkeintä – täällä tiedämme olevamme kotona.

Läheltä löytyy ystäviä, mahdollisuuksia harrastaa ja olla luonnossa. Isoihin kauppoihin on matkaa, mutta tuleepahan mietittyä tarkemmin, mitä kaupasta todella tarvitsee.

Eräänä iltana matkalla kotiin, lapset arvuuttelivat lempileikkiään – kumpileikkiä. ”Tykkäätkö kissoista vai koirista?” taisi olla ensimmäinen kysymys, joka jakoi mielipiteitä. ”Entäs onko parempaa herkkua jäätelö vai karkit?” aiheutti myös keskustelua.

Yhdestä asiasta lapset olivat täysin samaa mieltä. Kun yksi heistä kysyi: ”Asuako maalla vai kaupungissa?”, heistä jokainen vastasi ”MAALLA!”.

MIKSI LAPSET HALUAVAT ASUA MAALLA?

Vaikka maaseudulta on kova muuttoliike kaupunkeihin, liikenneyhteydet ovat heikompia ja kaupasta ei aina löydy juuri sitä tuotetta, mitä etsii – keksivät lapset monta erittäin hyvää syytä siihen, miksi he haluavat asua maalla.

”Täällä maalla ei ole niin paljon ääntä! Niin sitä melusaastetta siis.”

”Täällä on vähemmän liikennettä – paitsi, että on traktoreita!”

”Tänne mahtuu lapset ja eläimet! Myös ne hevoset ja muut.”

”Ei tarvitse jonottaa joka paikkaan.”

”Täällä uskaltaa enemmän. Vaikka laskea pulkalla seisomalla!”

”Täällä tuntee enemmän ihmisiä ja voi jutella niiden kanssa.”

”Täällä kaikilla ei ole aina kauhea kiire.”

”Täällä näkee iltaisin taivaalla tähtiä eikä kaupungin valoja!”

”Täällä ihmiset auttaa toisiaan!”

”Täällä koulussa ei ole niin paljon lapsia ja tunnen ne kaikki nimeltä!”

Maalla uskaltaa vaikka lumiskeitata.

Kun lapset kertoivat perusteluitaan maaseutuasumisen puolesta, taisin alkaa itkemään. Tajusin, että olimme tainneet tehdä oikean päätöksen, kun toimme laumamme tänne. Täällä me voimme hyvin.

Metsäsanakirja

On kuksaa, rinkkaa ja kairaamista.
Löytyy ahkiota, moraa ja paljon ihmettelemistä.
Lapset vastaavat, mitä ihmettä eri metsäsanat ja metsässä liikkujan tarvikkeet tarkoittavat.
On siis aika aloittaa metsäsanakirja!

Mitä metsä tarkoittaa?

Kyselimme lapsilta, mitä metsä tarkoittaa.
Onko se muutama puu takapihalla?
Onko se tärkeä paikka?
Miksi se on tärkeä paikka?
Metsässä lapsi saa olla lapsi, totesi yksi heistä.
Toden totta. Itse en olisi osannut paremmin sanoa.

MITÄ KUKSA TARKOITTAA?

Minulla on ihana ikioma kuksa.
Lapsia naurattaa se sanana.
Kuksa maistuu sanana hassulta suussa.
Yksi pohtii tarkoittaako se samaa kuin juksaaminen.
Ainakin siitä maistuu kaakao hyvältä, toteaa toinen.

Mitä rinkka tarkoittaa?

Lapset miettivät retkivarusteita ja sitä, miksi minun retkireppuni on suurempi kuin heidän omansa.
Siihen löytyi monta hyvää syytä.
Etenkin se, että rinkkaan mahtuu kaikkien eväät eikä vain yhden.

MITÄ LUMIKENKÄ TARKOITTAA?

Kenkiä on monenlaisia – on sandaaleja, korkkareita ja moonbootseja.
Kengistä hassuimmat ja talviretkillä myös kivoimmat ovat lumikengät.
Niillä voi olla kuin lumimies ja tehdä lumeen hassuja jälkiä, innostuu lapsi.

MITÄ AHKIO TARKOITTAA?

Talveen kuuluu pulkka ja liukuri, kertoo lapsi.
Talviretkiin kuuluu myös ahkio – mutta mikä ihme se on?
Lapsen mielestä se on pulkka, jossa kulkee pikkusisko, isosisko ja rinkka – eli melkein koko perhe!

LAHJAKSI AIKAA – voiko joululahjaksi antaa kokemuksen?

Joulu on taas. Eikä sitä voi olla huomaamatta.

Radiossa soivat joululaulut, ne upouudet ja vanhat klassikot. Ikkunoissa loistavat monet erilaiset jouluvalot. Kauppakeskuksissa kuhisee kuin mehiläispesissä kesällä – pitää hankkia sitä, tätä ja tota. Lapset lukevat lelukuvastoja ja kirjoittavat lahjatoivelistojaan.

On asioita, joita rakastan joulussa. Joulu on minulle pysähtymisen aikaa, rauhoittumisen aikaa ja mahdottoman monen erilaisen glögin maistelun aikaa. Jouluna tapaan ja muistan ne minulle tärkeimmät ihmiset.

Jouluun kuuluu riisipuuro, mantelinmetsästystä ja yhdessäoloa. Kuuluupa siihen tonttuja ja joka vuosi eri näköinen joulupukkikin.

Jouluun EI kuulu kiire.

Mutta kiireeksi se joulu silti helposti muuttuu. Se minua joulussa ahdistaa. On kiire lähettää joulukortit, ostaa jouluruoat ja vielä ne kaikki lahjat. On niin kiire, että unohtuu koko joulu.

SEIS.

Joulun ei tarvitse olla kulutusjuhla, jota mitataan lahjojen määrällä ja joulupöydän tarjonnalla.

Joulun ei tarvitse näyttää hyvältä sosiaalisessa mediassa. Tärkeämpää on, että jouluna on hyvä olla.

Älä Osta Mitään-päivä on tehnyt hienon listan tavoista viettää kestävää joulua. Vinkeissä on esimerkiksi jouluruokia, lahjaideoita ja muuta.

JOULU JA NE LAHJAT

Yhä useampi antaa lahjaksi aineettomia lahjoja. Jo pienikin lapsi ymmärtää, mikä on aineeton lahja – mutta asiaa kannattaa käsitellä lasten kanssa. Me teimme lasten kanssa viime vuonna aineettomien lahjojen toivelistan. Samanlaisen toivelistan teemme tänäkin vuonna.

Esimerkiksi Kirkon Ulkomaanavun kautta lahjoitetaan kanoja, vuohia ja mahdollisuus tulevaisuuteen lapsille sekä naisille siellä, missä apua eniten tarvitaan. Mekin lahjoitamme lasten opettajille lahjakortit, joilla on mahdollistettu toisille lapsille toisessa maassa opettaja – ja koulutus. Se on lahja, josta tulee niin antajalle kuin saajallekin hyvä mieli. Tarvitseeko silloin antaa muuta?

Lahjaksi aikaa – yhteinen kokemus

Aineettomien lahjojen lisäksi olen huomannut lähipiirissäni ihanan lahjan. Yhä useampi antaa myös lahjaksi aikaa eli suunnittelee yhteisen kokemuksen.

Kummilapsen vanhemmille vapaa viikonloppu ja samalla kummilapselle hauska retki kummin luo?

Ystävälle yhteinen kahvihetkiretki kansallispuistossa tai lähiluonnossa?

Lapselle retki elämyspuistoon? Sellaista meillä ainakin toivotaan.

Uuden taidon opettaminen vanhemmilleen? Vaikkapa Instagramin asentaminen?

Kaiken kiireen keskellä unohdamme ensimmäiseksi viettää toistemme kanssa aikaa. Meillä ei ole aikaa tavata toisiamme, pysähtyä ja kysyä mitä kuuluu ja vain olla.

Arvokkaampaa kuin hienosti paketoitu materia on yhdessä vietetty aika. Sitä aikaa ei ole koskaan liikaa.

Kokeile tänä vuonna lahjoittaa aikaasi. Läheisillesi – ja itsellesi.

Hyvää joulunaikaa!

 

Tämä kirjoitus on Maitokahvimedian adventtikalenterin kolmas luukku.
Ensimmäisen luukun takaa löytyivät joululahjat kirpputorilta.
Toisen luukun takaa löytyi jouluruokia.
Mitä löytyy neljännestä luukusta?
Sen näet ensi viikolla.

OPETTAJA JA TALVIPUKEUTUMINEN: Kuinka pukeutua talvella?

Ope hei, onko sulla tarpeeksi päällä?”, kysyy eskarilainen, kun olemme pukemassa ulkovaatteita päälle. On ensimmäisten pakkaspäivien aika ja olen unohtanut jotain hyvin tärkeää. Rukkaset.  Opettajan on aika opetella talvipukeutuminen.

Ei ole olemassa huonoa säätä,  on vain erilaisia tapoja suhtautua säähän ja vääriä tapoja pukeutua säähän. Onneksi niitä tapoja voi muuttaa – ja pukeutumista oppia.

Me toimimme lasten kanssa säällä kuin säällä ulkona. Niin varhaiskasvatuksessa kuin koulussakin lapset ulkoilevat ympäri vuoden. Lasten kanssa ulkoilevat tietenkin aikuiset.

Lapsille ohjeistamme tarkasti, mitä pukea päälle ja etenkin mitä he ovat unohtaneet pukea päälleen, mutta kuka ohjeistaisi aikuisia?

Lapsille teimme kuvitetut ohjeet tyttäreni kanssa viime vuonna. Niitä ohjeita noudatamme tänäkin talvella. Aluskerrasto – välikerrasto – ulkokerrasto. Sen lapsikin jo muistaa.

Useasti lapsilla on tarpeeksi päällä ulkona, mutta aikuisia viluttaa. Jos lapsilla on lämpöhaalari ja lämpimästi päällä, miten aikuinen muka pärjää pelkissä farkuissa pakkasella? Ei mitenkään.

Jotta ulkoilu olisi mukava ja mieluisa kokemus niin aikuiselle kuin lapsellekin, tarvitaan oikeanlaisia varusteita.

Kysyin pukeutumisvinkkejä kollegoiltani – ulkona ja metsässä toimivilta kasvattajilta – siis ulkopukeutumisen ammattilaisilta. He, jos jotkut tietävät, että talvellakin voi ulkoilla lasten kanssa ja tärkeää on, ettei tule kylmä.

”Ope, paleleeko sua koskaan?”

TALVIPUKEUTUMINEN OSA 1: KERROSPUKEUTUMINEN

Talvipukeutumisen ensimmäinen ja tärkein taikasana on kerrospukeutuminen. Sen nimeen vannoo moni ulko-opettaja ja metsäperhepäivähoitaja, moni vanhempikin sen jo tietää.

Kerrospukeutuminen tarkoittaa käytännössä sitä, että puetaan monta kerrosta päällekkäin. Merinovillaa tai teknistä kerrastoa alle, sen päälle toinen vaatekerrasto ja sään mukaan vielä yksi kerrasto lisää. Tärkeää on, että kerrokset hengittävät, jotta ei aikuinenkaan hikoile itseään kylmäksi.

On parempi, että on liikaa päällä kuin liian vähän. Kerroksia saa aina riisuttua pois ja lisättyä päälle.

Kerroksia kerroksia päälle siis!
Keinokuitua tai merinovillaaa alle, fleeceä tai villaa päälle!

Kannattaa silti muistaa, että mielellään EI puuvillaa ihoa vasten, sillä se ei pidä ihoa kuivana, jos hikoilee.

TALVIPUKEUTUMINEN OSA 2: KENGÄT

Kun ulkoillaan talvella, jaloilla pitää olla lämmin.

Vaikka muuten olisi lämpimästi päällä, kylmyys voi puraista silti. Vaikkapa varpaasta. Monen murhe ulkoilussa onkin, kun varpaita palelee.

Kasvattajien loistava vinkki on hankkia pari kokoa isommat kengät, jonne mahtuu sisälle villapohjalliset ja villasukat (tai kahdetkin).

Vaikka talvikengät näyttävät kömpelöiltä, niistä on hurjasti hyötyä.

Talveen kuuluu niin paukkupakkasia, loskakelejä ja välillä vesilätäkköjäkin. Kenkien on kestettävä menossa mukana.

TALVIPUKEUTUMINEN OSA 3 – ULKOVAATTEET

Ulkokerros eli ulkovaatteet tuottavat aikuisille usein murhetta. Millaiset ovat hyvät ulkohousut? Mikä takki on liikaa tai liian vähän päällä?

Suomen talvi on hyvin ailahteleva. Talvipukeutuminen on hankalaa, kun vaatteiden pitää kestää vettä, pitää lämpöä, mutta myös hengittää.

Haaveilin monta vuotta, että minullakin olisi lämpöhaalari, kuten lapsillakin ulkona. Toteutin pari vuotta sitten haaveena ja hankin ihanan lämpöhaalarin. Sen jälkeen minua ei ole palellut ulkona.

Haalarissa on toki se huono puoli, että pyllymäen laskemista ei oma haalarini kestänyt ja se pääsikin jo korjattavaksi. Tänä talvena haalari on taas aktiivisessa käytössä.

Kaikille haalari ei sovi vaihtoehtona. Onneksi on hyviä pitkiä talvitakkeja, jotka eivät päästä kylmää läpi. Untuvatakit ja parkatakit ovat hyvin suosittuja ulko-opettajien keskuudessa.

Viime talvena moni kasvattaja hurahti untuvahousuihin. Ne ovat kuin untuvatakki jaloille. Kylmän sään pelastus, joiden alle villahousujakaan ei tarvitse kuin ehkä yhdet.

Paljon ulkoilevien vinkkinä on myös pakata mukaan retkireppuun taukotakki, jonka voi vaihtaa päälle hetkellisesti – etenkin jos tietää seisovansa paljon paikoillaan.

TALVIPUKEUTUMINEN OSA 4 – ASUSTEET

Sormia palelee helposti kylmällä säällä. Ulkona toimivat opettajat vinkkaavat varautumaan aina tuplalapasilla. Hyvänä neuvona on myös pitkävartiset kintaat, jotta ranteetkaan eivät jäädy.

Lämpö karkaa päästä. Lapsia muistutetaan pipoista – tärkeää on, että myös aikuinen pitää päänsä lämpimänä ulkona. Pipoissa ja hatuissa on tärkeää se, että se peittää myös korvat.

Villasukat eivät ole koskaan liiallinen asuste. Varpaat lämpimiksi.

Kaulaan kaulaliiha tai villainen tuubihuivi, että kaula ja niskakin saavat olla lämpiminä.

Muistisääntönä suosittelen pukemaan mieluummin liikaa kuin liian vähän päälle. Vaatteista voi aina kuoriutua pois, jos lämmin sää yllättää.

Säällä kuin säällä, ulkovaatteet päällä.

Ulkoilmajoulukalenteri

Ulkoilmajoulukalenteri alkakoon!
Joka päivä luvassa jotain pientä, helppoa ulkona tehtävää, koettavaa tai nautittavaa.
Iloista joulukuuta ulkona!

Luukku 1

Jokainen puu on halauksen arvoinen, eikö olekin?

Luukku 2

Ulkona kaikki hyvin.
Jos ei pysty tekemään lumienkeliä, miten olisi hiekkaenkeli tai kuraenkeli?

Ulkoilmajoulukalenteri jatkukoon!

Luukku 3

Ulkona eväiden syömisessä on taikaa.
Pieni pala näkkileipääkin maistuu kuin herkullisin sämpylä.

Luukku 4

Mitä antaa luonnolle joululahjaksi, miettivät lapset.
”Kerätään roskat pois, niin luonto on iloinen!”, innostui yksi heistä.
Näinpä siis tehdään tänään!

Luukku 5

Kun metsässä avaa silmänsä, voi nähdä vaikka mitä.
Joskus löytyy koirankakan näköinen sieni, joskus peikonpesä.
Monta tapaa nähdä sama asia.

Luukku 6

Hyvää syntymäpäivää, Suomi.
Olet kovin rakas ja parhaisiin piirteisiisi kuuluu etenkin kaunis, monipuolinen luontosi.

Luukku 7

Pienikin on kaunista.
Etenkin talvella.

Luukku 8

Miltä kuulostaa joululaulu metsässä?
Kuulevatko koivut? Entäs männyt?

Luukku 9

Miltä talvi tuoksuu?
Sulje silmäsi ja haistele luontoa.
Mitä tuoksuja löydät?

Luukku 10

Lumi, hiekka, multa ja miksei mutakin – monta mahtavaa alustaa luontotaiteelle.
Millaisen sydämen sinä piirrät tänään luontoon?

Luukku 11

Kylmä kolea sää tarvitsee seurakseen kupillisen lämmintä juotavaa.
Lämmin glögilasillinen metsässä maistuu taivaalliselta ja lämmittää varpaitakin.
Nostetaan tänään lämpimät maljat talvelle!

Luukku 12

Aina on oikea hetki seikkailulle, eikö olekin?

Luukku 13

On Lucian päivä, valon päivä.
Kuka olisi metsässä se Lucia-neito, joka kantaa kynttiläkruunua? Mänty? Koivu? Ehkäpä kivihahmo?

Luukku 14

Metsään mahtuu paljon ääntä, mutta siellä on myös tilaa hiljentymiselle.
Miltä hiljaisuus luonnossa tuntuu?

Luukku 15

Ulkona on ihanaa urheilla, liikkua – ja ennen kaikkea leikkiä.
Kokeile tänään jättää kiire kotiin ja syvenny mukaan ulkoleikkiin.

Luukku 16

Talvella luistellaan, lasketaan pulkkamäkeä ja hiihdetään.
Talvilajeja on monta muutakin ja uusia lajeja voi keksiä itsekin.
Kokeile tänään talvilajia, jota et vielä ole harrastanut.
Juokse villasukkajuoksua 3 villasukat päällekäin? Pelaa metsäjalkapalloa?

Luukku 17

Luonto on täynnä materiaaleja, joista voi tehdä joulukoristeita.
On kiviä, käpyjä, lehtiä, havunneulasia ja muuta.
Jätä luontoon oma – roskaton – joulukoristeesi muiden metsänkulkijoiden iloksi.

Luukku 18

Talvella aarrejahti luonnossa on mahdottoman hauskaa.
Lähde aarrejahtiin ulos.
Etsi jotain yllättävää, jotain pientä ja jotain jouluista.

Luukku 19

Mansikkapaikka, smultronstället, tarkoittaa omaa erityistä salaista paikkaa, jonne palataan uudestaan ja uudestaan rentoutumaan, etsimään lohtua ja rauhaa. Se on paikka, jonne stressillä ja kiireellä ei ole asiaa.
Mistä sinä löydät talvella oman mansikkapaikkasi?

Luukku 20

Joululauluja osaa laulaa meistä moni. Millaisia joululauluja laulavat lähimetsän linnut?
Pysähdy ja kuuntele.

Luukku 21

Millainen talvinen maisema sinut kohtaa tänään ulkona?
Ota siitä kuva, joko kameralla tai talleta se mieleesi.

Luukku 22

Kun katsot illalla ylös taivaalle, näetkö tähtiä?
Jos et näe tähtitaivasta, voit myös laskea joulutähtiä, joita näet ikkunoissa.

Luukku 23

Jokainen meistä on joulurauhan arvoinen, oli sitten puu, eläin tai ihminen.

Luukku 24

On aika rauhoittua joulun viettoon.
Kiitos ulkoilmajoulukalenterin seuraamisesta.
Nyt on aika unohtaa joulustressi ja antaa aikaa itselleen, läheisilleen – tietysti mieluiten raikkaassa ulkoilmassa.
Hyvää lempeää joulua!