On kuksaa, rinkkaa ja kairaamista.
Löytyy ahkiota, moraa ja paljon ihmettelemistä.
Lapset vastaavat, mitä ihmettä eri metsäsanat ja metsässä liikkujan tarvikkeet tarkoittavat. On siis aika aloittaa metsäsanakirja!
Mitä metsä tarkoittaa?
Kyselimme lapsilta, mitä metsä tarkoittaa.
Onko se muutama puu takapihalla?
Onko se tärkeä paikka?
Miksi se on tärkeä paikka?
Metsässä lapsi saa olla lapsi, totesi yksi heistä.
Toden totta. Itse en olisi osannut paremmin sanoa.
MITÄ KUKSA TARKOITTAA?
Minulla on ihana ikioma kuksa.
Lapsia naurattaa se sanana.
Kuksa maistuu sanana hassulta suussa.
Yksi pohtii tarkoittaako se samaa kuin juksaaminen.
Ainakin siitä maistuu kaakao hyvältä, toteaa toinen.
Mitä rinkka tarkoittaa?
Lapset miettivät retkivarusteita ja sitä, miksi minun retkireppuni on suurempi kuin heidän omansa.
Siihen löytyi monta hyvää syytä.
Etenkin se, että rinkkaan mahtuu kaikkien eväät eikä vain yhden.
MITÄ LUMIKENKÄ TARKOITTAA?
Kenkiä on monenlaisia – on sandaaleja, korkkareita ja moonbootseja.
Kengistä hassuimmat ja talviretkillä myös kivoimmat ovat lumikengät.
Niillä voi olla kuin lumimies ja tehdä lumeen hassuja jälkiä, innostuu lapsi.
Radiossa soivat joululaulut, ne upouudet ja vanhat klassikot. Ikkunoissa loistavat monet erilaiset jouluvalot. Kauppakeskuksissa kuhisee kuin mehiläispesissä kesällä – pitää hankkia sitä, tätä ja tota. Lapset lukevat lelukuvastoja ja kirjoittavat lahjatoivelistojaan.
On asioita, joita rakastan joulussa. Joulu on minulle pysähtymisen aikaa, rauhoittumisen aikaa ja mahdottoman monen erilaisen glögin maistelun aikaa. Jouluna tapaan ja muistan ne minulle tärkeimmät ihmiset.
Jouluun kuuluu riisipuuro, mantelinmetsästystä ja yhdessäoloa. Kuuluupa siihen tonttuja ja joka vuosi eri näköinen joulupukkikin.
Jouluun EI kuulu kiire.
Mutta kiireeksi se joulu silti helposti muuttuu. Se minua joulussa ahdistaa. On kiire lähettää joulukortit, ostaa jouluruoat ja vielä ne kaikki lahjat. On niin kiire, että unohtuu koko joulu.
SEIS.
Joulun ei tarvitse olla kulutusjuhla, jota mitataan lahjojen määrällä ja joulupöydän tarjonnalla.
Joulun ei tarvitse näyttää hyvältä sosiaalisessa mediassa. Tärkeämpää on, että jouluna on hyvä olla.
Esimerkiksi Kirkon Ulkomaanavun kautta lahjoitetaan kanoja, vuohia ja mahdollisuus tulevaisuuteen lapsille sekä naisille siellä, missä apua eniten tarvitaan. Mekin lahjoitamme lasten opettajille lahjakortit, joilla on mahdollistettu toisille lapsille toisessa maassa opettaja – ja koulutus. Se on lahja, josta tulee niin antajalle kuin saajallekin hyvä mieli. Tarvitseeko silloin antaa muuta?
Lahjaksi aikaa – yhteinen kokemus
Aineettomien lahjojen lisäksi olen huomannut lähipiirissäni ihanan lahjan. Yhä useampi antaa myös lahjaksi aikaa eli suunnittelee yhteisen kokemuksen.
Kummilapsen vanhemmille vapaa viikonloppu ja samalla kummilapselle hauska retki kummin luo?
Ystävälle yhteinen kahvihetkiretki kansallispuistossa tai lähiluonnossa?
Uuden taidon opettaminen vanhemmilleen? Vaikkapa Instagramin asentaminen?
Kaiken kiireen keskellä unohdamme ensimmäiseksi viettää toistemme kanssa aikaa. Meillä ei ole aikaa tavata toisiamme, pysähtyä ja kysyä mitä kuuluu ja vain olla.
Arvokkaampaa kuin hienosti paketoitu materia on yhdessä vietetty aika. Sitä aikaa ei ole koskaan liikaa.
Kokeile tänä vuonna lahjoittaa aikaasi. Läheisillesi – ja itsellesi.
Hyvää joulunaikaa!
Tämä kirjoitus on Maitokahvimedian adventtikalenterin kolmas luukku.
Ensimmäisen luukun takaa löytyivät joululahjat kirpputorilta.
Toisen luukun takaa löytyi jouluruokia.
Mitä löytyy neljännestä luukusta?
Sen näet ensi viikolla.
”Ope hei, onko sulla tarpeeksi päällä?”, kysyy eskarilainen, kun olemme pukemassa ulkovaatteita päälle. On ensimmäisten pakkaspäivien aika ja olen unohtanut jotain hyvin tärkeää. Rukkaset. Opettajan on aika opetella talvipukeutuminen.
Ei ole olemassa huonoa säätä, on vain erilaisia tapoja suhtautua säähän ja vääriä tapoja pukeutua säähän. Onneksi niitä tapoja voi muuttaa – ja pukeutumista oppia.
Me toimimme lasten kanssa säällä kuin säällä ulkona. Niin varhaiskasvatuksessa kuin koulussakin lapset ulkoilevat ympäri vuoden. Lasten kanssa ulkoilevat tietenkin aikuiset.
Lapsille ohjeistamme tarkasti, mitä pukea päälle ja etenkin mitä he ovat unohtaneet pukea päälleen, mutta kuka ohjeistaisi aikuisia?
Useasti lapsilla on tarpeeksi päällä ulkona, mutta aikuisia viluttaa. Jos lapsilla on lämpöhaalari ja lämpimästi päällä, miten aikuinen muka pärjää pelkissä farkuissa pakkasella? Ei mitenkään.
Jotta ulkoilu olisi mukava ja mieluisa kokemus niin aikuiselle kuin lapsellekin, tarvitaan oikeanlaisia varusteita.
Kysyin pukeutumisvinkkejä kollegoiltani – ulkona ja metsässä toimivilta kasvattajilta – siis ulkopukeutumisen ammattilaisilta. He, jos jotkut tietävät, että talvellakin voi ulkoilla lasten kanssa ja tärkeää on, ettei tule kylmä.
”Ope, paleleeko sua koskaan?”
TALVIPUKEUTUMINEN OSA 1: KERROSPUKEUTUMINEN
Talvipukeutumisen ensimmäinen ja tärkein taikasana on kerrospukeutuminen. Sen nimeen vannoo moni ulko-opettaja ja metsäperhepäivähoitaja, moni vanhempikin sen jo tietää.
Kerrospukeutuminen tarkoittaa käytännössä sitä, että puetaan monta kerrosta päällekkäin. Merinovillaa tai teknistä kerrastoa alle, sen päälle toinen vaatekerrasto ja sään mukaan vielä yksi kerrasto lisää. Tärkeää on, että kerrokset hengittävät, jotta ei aikuinenkaan hikoile itseään kylmäksi.
On parempi, että on liikaa päällä kuin liian vähän. Kerroksia saa aina riisuttua pois ja lisättyä päälle.
Kerroksia kerroksia päälle siis!
Keinokuitua tai merinovillaaa alle, fleeceä tai villaa päälle!
Kannattaa silti muistaa, että mielellään EI puuvillaa ihoa vasten, sillä se ei pidä ihoa kuivana, jos hikoilee.
TALVIPUKEUTUMINEN OSA 2: KENGÄT
Kun ulkoillaan talvella, jaloilla pitää olla lämmin.
Vaikka muuten olisi lämpimästi päällä, kylmyys voi puraista silti. Vaikkapa varpaasta. Monen murhe ulkoilussa onkin, kun varpaita palelee.
Kasvattajien loistava vinkki on hankkia pari kokoa isommat kengät, jonne mahtuu sisälle villapohjalliset ja villasukat (tai kahdetkin).
Vaikka talvikengät näyttävät kömpelöiltä, niistä on hurjasti hyötyä.
Talveen kuuluu niin paukkupakkasia, loskakelejä ja välillä vesilätäkköjäkin. Kenkien on kestettävä menossa mukana.
TALVIPUKEUTUMINEN OSA 3 – ULKOVAATTEET
Ulkokerros eli ulkovaatteet tuottavat aikuisille usein murhetta. Millaiset ovat hyvät ulkohousut? Mikä takki on liikaa tai liian vähän päällä?
Suomen talvi on hyvin ailahteleva. Talvipukeutuminen on hankalaa, kun vaatteiden pitää kestää vettä, pitää lämpöä, mutta myös hengittää.
Haaveilin monta vuotta, että minullakin olisi lämpöhaalari, kuten lapsillakin ulkona. Toteutin pari vuotta sitten haaveena ja hankin ihanan lämpöhaalarin. Sen jälkeen minua ei ole palellut ulkona.
Haalarissa on toki se huono puoli, että pyllymäen laskemista ei oma haalarini kestänyt ja se pääsikin jo korjattavaksi. Tänä talvena haalari on taas aktiivisessa käytössä.
Kaikille haalari ei sovi vaihtoehtona. Onneksi on hyviä pitkiä talvitakkeja, jotka eivät päästä kylmää läpi. Untuvatakit ja parkatakit ovat hyvin suosittuja ulko-opettajien keskuudessa.
Viime talvena moni kasvattaja hurahti untuvahousuihin. Ne ovat kuin untuvatakki jaloille. Kylmän sään pelastus, joiden alle villahousujakaan ei tarvitse kuin ehkä yhdet.
Paljon ulkoilevien vinkkinä on myös pakata mukaan retkireppuun taukotakki, jonka voi vaihtaa päälle hetkellisesti – etenkin jos tietää seisovansa paljon paikoillaan.
TALVIPUKEUTUMINEN OSA 4 – ASUSTEET
Sormia palelee helposti kylmällä säällä. Ulkona toimivat opettajat vinkkaavat varautumaan aina tuplalapasilla. Hyvänä neuvona on myös pitkävartiset kintaat, jotta ranteetkaan eivät jäädy.
Lämpö karkaa päästä. Lapsia muistutetaan pipoista – tärkeää on, että myös aikuinen pitää päänsä lämpimänä ulkona. Pipoissa ja hatuissa on tärkeää se, että se peittää myös korvat.
Villasukat eivät ole koskaan liiallinen asuste. Varpaat lämpimiksi.
Kaulaan kaulaliiha tai villainen tuubihuivi, että kaula ja niskakin saavat olla lämpiminä.
Muistisääntönä suosittelen pukemaan mieluummin liikaa kuin liian vähän päälle. Vaatteista voi aina kuoriutua pois, jos lämmin sää yllättää.
Ulkoilmajoulukalenteri alkakoon!
Joka päivä luvassa jotain pientä, helppoa ulkona tehtävää, koettavaa tai nautittavaa.
Iloista joulukuuta ulkona!
Luukku 1
Jokainen puu on halauksen arvoinen, eikö olekin?
Luukku 2
Ulkona kaikki hyvin.
Jos ei pysty tekemään lumienkeliä, miten olisi hiekkaenkeli tai kuraenkeli?
Ulkoilmajoulukalenteri jatkukoon!
Luukku 3
Ulkona eväiden syömisessä on taikaa.
Pieni pala näkkileipääkin maistuu kuin herkullisin sämpylä.
Luukku 4
Mitä antaa luonnolle joululahjaksi, miettivät lapset.
”Kerätään roskat pois, niin luonto on iloinen!”, innostui yksi heistä.
Näinpä siis tehdään tänään!
Luukku 5
Kun metsässä avaa silmänsä, voi nähdä vaikka mitä.
Joskus löytyy koirankakan näköinen sieni, joskus peikonpesä.
Monta tapaa nähdä sama asia.
Luukku 6
Hyvää syntymäpäivää, Suomi.
Olet kovin rakas ja parhaisiin piirteisiisi kuuluu etenkin kaunis, monipuolinen luontosi.
Miltä talvi tuoksuu?
Sulje silmäsi ja haistele luontoa.
Mitä tuoksuja löydät?
Luukku 10
Lumi, hiekka, multa ja miksei mutakin – monta mahtavaa alustaa luontotaiteelle.
Millaisen sydämen sinä piirrät tänään luontoon?
Luukku 11
Kylmä kolea sää tarvitsee seurakseen kupillisen lämmintä juotavaa.
Lämmin glögilasillinen metsässä maistuu taivaalliselta ja lämmittää varpaitakin.
Nostetaan tänään lämpimät maljat talvelle!
Luukku 12
Aina on oikea hetki seikkailulle, eikö olekin?
Luukku 13
On Lucian päivä, valon päivä.
Kuka olisi metsässä se Lucia-neito, joka kantaa kynttiläkruunua? Mänty? Koivu? Ehkäpä kivihahmo?
Luukku 14
Metsään mahtuu paljon ääntä, mutta siellä on myös tilaa hiljentymiselle.
Miltä hiljaisuus luonnossa tuntuu?
Luukku 15
Ulkona on ihanaa urheilla, liikkua – ja ennen kaikkea leikkiä.
Kokeile tänään jättää kiire kotiin ja syvenny mukaan ulkoleikkiin.
Luukku 16
Talvella luistellaan, lasketaan pulkkamäkeä ja hiihdetään.
Talvilajeja on monta muutakin ja uusia lajeja voi keksiä itsekin.
Kokeile tänään talvilajia, jota et vielä ole harrastanut.
Juokse villasukkajuoksua 3 villasukat päällekäin? Pelaa metsäjalkapalloa?
Luukku 17
Luonto on täynnä materiaaleja, joista voi tehdä joulukoristeita.
On kiviä, käpyjä, lehtiä, havunneulasia ja muuta.
Jätä luontoon oma – roskaton – joulukoristeesi muiden metsänkulkijoiden iloksi.
Luukku 18
Talvella aarrejahti luonnossa on mahdottoman hauskaa.
Lähde aarrejahtiin ulos.
Etsi jotain yllättävää, jotain pientä ja jotain jouluista.
Luukku 19
Mansikkapaikka, smultronstället, tarkoittaa omaa erityistä salaista paikkaa, jonne palataan uudestaan ja uudestaan rentoutumaan, etsimään lohtua ja rauhaa. Se on paikka, jonne stressillä ja kiireellä ei ole asiaa.
Mistä sinä löydät talvella oman mansikkapaikkasi?
Luukku 20
Joululauluja osaa laulaa meistä moni. Millaisia joululauluja laulavat lähimetsän linnut?
Pysähdy ja kuuntele.
Luukku 21
Millainen talvinen maisema sinut kohtaa tänään ulkona?
Ota siitä kuva, joko kameralla tai talleta se mieleesi.
Luukku 22
Kun katsot illalla ylös taivaalle, näetkö tähtiä?
Jos et näe tähtitaivasta, voit myös laskea joulutähtiä, joita näet ikkunoissa.
Luukku 23
Jokainen meistä on joulurauhan arvoinen, oli sitten puu, eläin tai ihminen.
Luukku 24
On aika rauhoittua joulun viettoon.
Kiitos ulkoilmajoulukalenterin seuraamisesta.
Nyt on aika unohtaa joulustressi ja antaa aikaa itselleen, läheisilleen – tietysti mieluiten raikkaassa ulkoilmassa.
Hyvää lempeää joulua!
Viime keväänä ihastuin ideaan joogata ulkona, etenkin metsässä. Mielessäni oli pyörinyt jo pitkään halu päästä joogaamaan kotiseinien ulkopuolelle. Lähimmälle joogasalille oli pitkä matka ja ulos oli aina hinku. Ratkaisu oli metsäjooga.
Lähimetsässä löytyi joogasali, jossa rauhoittuminen olikin helpompaa kuin muualla. Musiikki tuli kaupan päälle, sillä luonnonääniä kuunnellessa toden totta rauhoittui. Sammalmätäs joogamattona tuntui pehmeältä. Eikä tälle joogasalille maksanut sisäänpääsy mitään.
Metsäjoogassa ehkä itselleni parasta on se, ettei se ole suoritus.
Sitä voin tehdä silloin kun huvittaa, silloin kun tuntuu siltä, silloin kun on sellainen olo. Ja mitä parasta, raikkaassa ulkoilmassa.
(c) Vilma Issakainen
Villa Mandalan upea Mia Jokiniva on kirjoittanut aiheesta kirjan nimeltä Metsäjooga. Mian kirjassa lähdetään joogaamaan puiden runkoja, kiviä ja kantoja hyödyntäen ja kunnioittaen Kalevalaa sekä suomalaista mytologiaa. Metsäjooga-kirja neuvoo tuttuja joogaliikkeitä uusin ihanin nimin. Saa joogata kuin metsänkuningas Tapio, Vellamon tytär ja Mielikki-metsänneito. Saa kokeilla millainen jooga-asento olisikaan kääpä tai sisilisko.
Ohjatusti metsäjoogaa pääsee kokeilemaan monessa paikassa. Porvoon alueella Ikimetsän jooga ohjaa hatha-joogaa ja metsää yhdisteleviä joogatunteja luonnossa. Villa Mandalassa järjestetään metsäjoogaa, Mia Jokinivan opein. Helsingissä metsäjoogaa on ohjannut ainakin Lotta Leiwo. Metsäjoogaa alkaa myös löytyä myös ulkoilukeskusten ohjelmistosta, Eerikkilä, Vierumäki ja Kiilopää ovat ainakin pitäneet jo muutamia metsäjoogatunteja.
Lapset ja metsäjooga
Metsäeskarien kanssa joogaamme lähes viikottain. Metsäjooga ei ole meille varhaiskasvatuksessa katsomuskasvatusta vaan tapa harjoitella rauhoittumistaitoja, liikkua ja leikkiä ryhmässä. Se on tapa oppia motoriikkaa ja mallintaa opittua. Se on ennen kaikkea hauskaa.
Joskus leikimme puujoogaa, valitsemme luonnosta puut ja liikumme kuin ne. Lasten suosikkipuu on tällä hetkellä mänty, joka pysyy paikoillaan ja huojuu vain hiljaa tuulessa.
Metsäjoogassa lapsiryhmän kanssa parasta on se, kun lapset keksivät aivan omia liikkeitään. On metsäapinaliikkeitä ja kiviröykkiöliikkeitä. On paljon naurua ja liikkumisen iloa.
Mutta miksi metsään?
Metsäjoogasalille on monta tietä.
Metsä on joogasalina rentouttava ja rauhoittava.
Voit tehdä liikkeet aivan rauhassa ja ajan kanssa
Kukaan ei arvostele teetkö liikkeesi oikein vai väärin.
Metsässä eivät tuoksu suitsukkeet, vaan luonto.
Et tarvitse joogavaatteita, riität juuri sellaisena kuin olet.
Joogatessa ulkona saa hyvän annoksen raikasta ulkoilmaa.
Kokeile metsäjoogaa. Saatat löytää siitä juuri oman lajisi.
Onko lapsi joskus liian vanha satumaailmalle? Ei ole, jos minulta kysytään.
Kuuluuko satumaailma vaan iltasatuhetkiin? Ei, jos minulta kysytään.
Arjesta voi saada taianomaista, kun siihen lisää vähän satua.
Jos tiskaaminen on kotityö, joka ei miellytä, voi tehdä kuten lapseni ja tehdä tiskialtaasta hattarabaarin tai keijujen porealtaan.
Kun aamulla kiukuttaa sitoa kengännauhoja, voi leikkiä, että kengännauhat ovatkin matoja, jotka tanssivat tangoa.
Satumaailma ei ole vain Frozen-Elsaa ja Disney-versioita Grimmin saduista. Se on paljon muutakin. Se on kansanperinnettä, historiaa ja nykyaikaa – ja pilkahduksia tulevastakin. Satumaailma kulkee isovanhemmalta lapsenlapselle, se mahtuu kirjankansiin ja äänikirjoihin ja mielikuvitukseen. Siihen kuuluu opetuksia, tunteita, elämäntaitoja – ja onneksi myös paljon taikuutta.
Satumaailma saa tajuamaan usein, ettei kaiken tarvitse olla niin vakavaa, stressaavaa ja aina samanlaista.
Tämä kortti ratkaisi yhden ja toisenkin riitatilanteen.
Päiväkodissa on riitatilanne päällä. Kaveri on haukkunut toista toheloksi ja se toinen lyönyt toista lapiolla päällä. Voin toki moittia, torua ja uhkailla, voin muistuttaa säännöistä – mutta paremmin kuin loputtomat sääntölistat, toimii tarina. Sattumalta mukana on uusi Pomenian korttipakka – satuseikkailukortit. Korteista löytyy Lila Lempeä-kortti, joka sopii täydellisesti tämän tilanteen selvittämiseen. Kortissa vinkataan pieni sadunpätkä, aiheita jutteluun ja hauska tehtävä, jolla asia muistuu mieleen vielä seuraavanakin päivänä.
Me rakastamme seikkailuja. Etenkin satuseikkailuja. Kortteja on satuseikkailupakassa monta, 50 erilaista, ja niistä kaikkia emme vielä pitkään aikaan ole kokeilemassa. Me valitsemme lasten kanssa niistä sopivat ja maistelemme ja testailemme niitä. Lapset rakastavat niiden rikkaita kuvituksia, joista jokainen löytää jotain erilaista. Teemme tehtäviä omalla tavallamme ja sovitamme niiden satumaailmaa omaamme.
Metsä ja satumaailma yhteen soppii
Satujoogakortit lähtivät metsään.
Pomenian Satujoogakortit lähtivät mukanamme metsään. Retkirepussa on niille juuri sopiva paikka.
Metsään saapuessamme kortitkin löytyivät ja niitä tutkittiin innolla. Kokeiltiin liikettä, kokeiltiin toista. Siinä samalla opittiin lentämään ja venyttelemään. Kuunneltiin millaisia asioita satujoogakorttien hahmot meille opettivat.
Metsässä satumaailma herää eloon kuin vahingossa. Kun satujoogakortissa tavattiin Rouva Pöllö, etsittiin sitä pian puustakin. Lohikäärmeet asuvat luolissa, mutta lapset ovat varmoja, että niillä on aina päiväuniaika, kun olemme metsässä. Peikotkin asuvat metsässä, sitä muistelee pieninkin.
Sammakko vai peikkokyykky?
Satujoogakorttien liikkeitä voi tehdä haalari päälläkin ja kurahousut jalassa. Jumppasaliinkin niistä saisi hauskoja juttuja – joogasalista puhumattakaan. Niitä voi myös hyvin soveltaa sopiviksi.
Kortteihin ei tarvitse ohjekirjaa. Kaikkea emme tarvitse valmiiksi pureskeltuna. Ne ovat hyvä lisä arkeemme ja annan yleensä lasten päättää, kuinka niitä käytämme. Siirtymätilanteissa he vetävät korttipakasta mieluisen ja opettavat liikkeen ystävilleen. Leikkiinkin kortit ovat päässeet mukaan rikastuttamaan leikin ideoita.
Minijoogi kokeilee satujoogakortteja.
Pomenian satukorttipakoilla on yksi selkeä suuri vaikutus. Niin kotona kuin päiväkodissakin peikot ovat alkaneet kiinnostaa kovasti. Niinpä me olemme laulaneet peikkolauluja, etsineet peikkoja luonnosta ja leikkineet peikkoja. Aamujumpassammekin jumppaavat peikot.
Lapsista loistavaa korteissa on se satumaailma. Jokaiselle liikkeelle löytyy oma pieni tarinansa, joka vie syvemmälle ja syvemmälle satumaailmaan.
Satumaailma kuuluu kaikille. Satukirjat, suullisesti kerrotut sadut, nämä satujoogakortit ja satuseikkailukortit ovat tapoja löytää satumaailmaa läheltä ja kaukaa – arjesta ja juhlasta.
