”Mennään metsään joogaamaan” – mikä ihmeen metsäjooga?

Viime keväänä ihastuin ideaan joogata ulkona, etenkin metsässä. Mielessäni oli pyörinyt jo pitkään halu päästä joogaamaan kotiseinien ulkopuolelle. Lähimmälle joogasalille oli pitkä matka ja ulos oli aina hinku. Ratkaisu oli metsäjooga.

Lähimetsässä löytyi joogasali, jossa rauhoittuminen olikin helpompaa kuin muualla. Musiikki tuli kaupan päälle, sillä luonnonääniä kuunnellessa toden totta rauhoittui. Sammalmätäs joogamattona tuntui pehmeältä. Eikä tälle joogasalille maksanut sisäänpääsy mitään.

Metsäjoogassa ehkä itselleni parasta on se, ettei se ole suoritus.

Sitä voin tehdä silloin kun huvittaa, silloin kun tuntuu siltä, silloin kun on sellainen olo. Ja mitä parasta, raikkaassa ulkoilmassa.

(c) Vilma Issakainen

Villa Mandalan upea Mia Jokiniva on kirjoittanut aiheesta kirjan nimeltä Metsäjooga. Mian kirjassa lähdetään joogaamaan puiden runkoja, kiviä ja kantoja hyödyntäen ja kunnioittaen Kalevalaa sekä suomalaista mytologiaa. Metsäjooga-kirja neuvoo tuttuja joogaliikkeitä uusin ihanin nimin. Saa joogata kuin metsänkuningas Tapio, Vellamon tytär ja Mielikki-metsänneito. Saa kokeilla millainen jooga-asento olisikaan kääpä tai sisilisko.

Ohjatusti metsäjoogaa pääsee kokeilemaan monessa paikassa. Porvoon alueella Ikimetsän jooga ohjaa hatha-joogaa ja metsää yhdisteleviä joogatunteja luonnossa. Villa Mandalassa järjestetään metsäjoogaa, Mia Jokinivan opein. Helsingissä metsäjoogaa on ohjannut ainakin Lotta Leiwo. Metsäjoogaa alkaa myös löytyä myös ulkoilukeskusten ohjelmistosta, Eerikkilä, Vierumäki ja Kiilopää ovat ainakin pitäneet jo muutamia metsäjoogatunteja.

Lapset ja metsäjooga

Metsäeskarien kanssa joogaamme lähes viikottain. Metsäjooga ei ole meille varhaiskasvatuksessa katsomuskasvatusta vaan tapa harjoitella rauhoittumistaitoja, liikkua ja leikkiä ryhmässä. Se on tapa oppia motoriikkaa ja mallintaa opittua. Se on ennen kaikkea hauskaa.

Meillä on ollut mukana Meri Mortin tekemät Eläinjooga-kortit, joiden eläimet lapset jo tuntevat. Kun he näkevät kirahvikortin, he tietävät jo, että tässä kortissa saa maistella äänteitä suussa. Nyt viime viikot olemme ottaneet mukaan Pomenian satujoogakortit. Ne ovat saaneet lapsilta hyvän vastaanoton.

”Kato mä oon sammakko!”

Joskus leikimme puujoogaa, valitsemme luonnosta puut ja liikumme kuin ne. Lasten suosikkipuu on tällä hetkellä mänty, joka pysyy paikoillaan ja huojuu vain hiljaa tuulessa.

Metsäjoogassa lapsiryhmän kanssa parasta on se, kun lapset keksivät aivan omia liikkeitään. On metsäapinaliikkeitä ja kiviröykkiöliikkeitä. On paljon naurua ja liikkumisen iloa.

Mutta miksi metsään?

Metsäjoogasalille on monta tietä.

Metsä on joogasalina rentouttava ja rauhoittava.
Voit tehdä liikkeet aivan rauhassa ja ajan kanssa
Kukaan ei arvostele teetkö liikkeesi oikein vai väärin.
Metsässä eivät tuoksu suitsukkeet, vaan luonto.
Et tarvitse joogavaatteita, riität juuri sellaisena kuin olet.
Joogatessa ulkona saa hyvän annoksen raikasta ulkoilmaa.
Kokeile metsäjoogaa. Saatat löytää siitä juuri oman lajisi.

Aina on aikaa satumaailmalle – testissä satuseikkailukortit ja satujoogakortit

Onko lapsi joskus liian vanha satumaailmalle? Ei ole, jos minulta kysytään.

Kuuluuko satumaailma vaan iltasatuhetkiin? Ei, jos minulta kysytään.

Arjesta voi saada taianomaista, kun siihen lisää vähän satua.

Jos tiskaaminen on kotityö, joka ei miellytä, voi tehdä kuten lapseni ja tehdä tiskialtaasta hattarabaarin tai keijujen porealtaan.

Kun aamulla kiukuttaa sitoa kengännauhoja, voi leikkiä, että kengännauhat ovatkin matoja, jotka tanssivat tangoa.

Satumaailma ei ole vain Frozen-Elsaa ja Disney-versioita Grimmin saduista. Se on paljon muutakin.  Se on kansanperinnettä, historiaa ja nykyaikaa – ja pilkahduksia tulevastakin. Satumaailma kulkee isovanhemmalta lapsenlapselle, se mahtuu kirjankansiin ja äänikirjoihin ja mielikuvitukseen. Siihen kuuluu opetuksia, tunteita, elämäntaitoja – ja onneksi myös paljon taikuutta.

Satumaailma saa tajuamaan usein, ettei kaiken tarvitse olla niin vakavaa, stressaavaa ja aina samanlaista.

Tämä kortti ratkaisi yhden ja toisenkin riitatilanteen.

Päiväkodissa on riitatilanne päällä. Kaveri on haukkunut toista toheloksi ja se toinen lyönyt toista lapiolla päällä. Voin toki moittia, torua ja uhkailla, voin muistuttaa säännöistä – mutta paremmin kuin loputtomat sääntölistat, toimii tarina. Sattumalta mukana on uusi Pomenian korttipakka – satuseikkailukortit. Korteista löytyy Lila Lempeä-kortti, joka sopii täydellisesti tämän tilanteen selvittämiseen. Kortissa vinkataan pieni sadunpätkä, aiheita jutteluun ja hauska tehtävä, jolla asia muistuu mieleen vielä seuraavanakin päivänä.

Me rakastamme seikkailuja. Etenkin satuseikkailuja. Kortteja on satuseikkailupakassa monta, 50 erilaista, ja niistä kaikkia emme vielä pitkään aikaan ole kokeilemassa. Me valitsemme lasten kanssa niistä sopivat ja maistelemme ja testailemme niitä. Lapset rakastavat niiden rikkaita kuvituksia, joista jokainen löytää jotain erilaista. Teemme tehtäviä omalla tavallamme ja sovitamme niiden satumaailmaa omaamme.

Metsä ja satumaailma yhteen soppii

Satujoogakortit lähtivät metsään.

Pomenian Satujoogakortit lähtivät mukanamme metsään. Retkirepussa on niille juuri sopiva paikka.

Metsään saapuessamme kortitkin löytyivät ja niitä tutkittiin innolla. Kokeiltiin liikettä, kokeiltiin toista. Siinä samalla opittiin lentämään ja venyttelemään. Kuunneltiin millaisia asioita satujoogakorttien hahmot meille opettivat.

Metsässä satumaailma herää eloon kuin vahingossa. Kun satujoogakortissa tavattiin Rouva Pöllö, etsittiin sitä pian puustakin. Lohikäärmeet asuvat luolissa, mutta lapset ovat varmoja, että niillä on aina päiväuniaika, kun olemme metsässä. Peikotkin asuvat metsässä, sitä muistelee pieninkin.

Sammakko vai peikkokyykky?

Satujoogakorttien liikkeitä voi tehdä haalari päälläkin ja kurahousut jalassa. Jumppasaliinkin niistä saisi hauskoja juttuja – joogasalista puhumattakaan. Niitä voi myös hyvin soveltaa sopiviksi.

Kortteihin ei tarvitse ohjekirjaa. Kaikkea emme tarvitse valmiiksi pureskeltuna. Ne ovat hyvä lisä arkeemme ja annan yleensä lasten päättää, kuinka niitä käytämme. Siirtymätilanteissa he vetävät korttipakasta mieluisen ja opettavat liikkeen ystävilleen. Leikkiinkin kortit ovat päässeet mukaan rikastuttamaan leikin ideoita.

Minijoogi kokeilee satujoogakortteja.

Pomenian satukorttipakoilla on yksi selkeä suuri vaikutus. Niin kotona kuin päiväkodissakin peikot ovat alkaneet kiinnostaa kovasti. Niinpä me olemme laulaneet peikkolauluja, etsineet peikkoja luonnosta ja leikkineet peikkoja. Aamujumpassammekin jumppaavat peikot.

Lapsista loistavaa korteissa on se satumaailma. Jokaiselle liikkeelle löytyy oma pieni tarinansa, joka vie syvemmälle ja syvemmälle satumaailmaan.

Satumaailma kuuluu kaikille. Satukirjat, suullisesti kerrotut sadut, nämä satujoogakortit ja satuseikkailukortit ovat tapoja löytää satumaailmaa läheltä ja kaukaa – arjesta ja juhlasta.

Kukapa ei haluaisi osaksi satumaailmaa?

PÄIVÄKOTIJUHLAT METSÄSSÄ – voiko juhlat viedä metsään?

Yhä useammassa kunnassa löytyy päiväkoteja ja perhepäivähoitajia, jotka toimivat useita päiviä tai koko viikon metsässä. Metsätoiminta on monipuolista ja mahdollistaa lapsille monia oppimiskokemuksia, leikkejä ja ryhmässä toimimista – ja mikä parasta, tämä kaikki tapahtuu raikkaassa ulkoilmassa.

Päiväkotivuoteen mahtuu monia erilaisia juhlia. Ensin juhlitaan isovanhempia, sitten isää – sitten tuleekin jo joulu ja joulun jälkeen äitienpäivä, lopuksi on tietysti se vuoden itkujuhla: kevätjuhla. Lisäksi on se monen lapsen vuoden tärkein juhlapäivä: oma syntymäpäivä. Nämä kaikki juhlat ovat perinteitä ja monelle hyvin tärkeitä. Osassa päiväkodeista on luovuttu isän- ja äitienpäivän viettämisestä ja se herättää tunteita.

Minä en halua jättää juhlia juhlimatta. Minä haluan viedä päiväkotijuhlat metsään.

Miten eri päiväkotijuhlat voisi viedä metsään?

Kysyin vinkkejä kasvattajilta, jotka ovat vieneet jo vuosien ajan lapsiryhmänsä metsään – siis metsäopettajilta, metsälastenhoitajilta ja metsäperhepäivähoitajilta.

Isovanhempien päivä

Isovanhempien päivää juhlittiin tänä vuonna lokakuussa, lauantaina 20.10. Päiväkodeissa isovanhempien päivää on juhlistettu kutsumalla isovanhemmat kahville ja leikkimään sekä toimimaan lastenlapsiensa kanssa.

Miten isovanhempien päivä viedään metsään? Yksi tapa on kutsua isovanhemmat mukaan metsäretkelle ja tarjotaan kahvit metsässä. Metsässä voidaan leikkiä metsäleikkejä ja vaikkapa miettiä, millaisia leikkejä leikittiin metsässä, kun isovanhempi oli lapsi. Metsään voidaan tehdä rastirata, jossa on toiminnallisia pisteitä siellä täällä ja rasteilla on mummolle tai papalle sekä omalle pienelle yhteistä puuhaa. Rasteja voi kierrellä omassa tahdissa. Rastirataa varten voi tehdä jokaiselle parille oman rastitaulukon, johon merkitään leimalla tai tarralla, kun rasti on suoritettu.

Eräässä metsäryhmässä isovanhemmille lähetettiin samanlainen kutsu metsäretkestä kuin lapsillekin kotiin syksyllä, kun metsätoiminta alkaa eli omat roskattomat eväät, säänmukainen vaatetus ja seikkailumieli mukaan. Päiväkoti tarjosi vaahtokarkkeja, joita paistaa yhdessä nuotiolla. Lopuksi vietettiin vapaata aikaa metsässä oman lapsenlapsen kanssa. Päivästä otettiin muistoksi valokuva isovanhemmasta lapsenlapsensa kanssa. Päivä sai paljon positiivista palautetta.

Isänpäivä

Isänpäivä on vuosittain marraskuun toisena viikonloppuna. Tänä vuonna päivä on sunnuntai 11.11. Isänpäivää on vietetty päiväkodeissa tarjoamalla isille aamupalaa, yhteisellä toiminnalla ja esimerkiksi toimintaradoilla.

Miten isänpäivä viedään metsään? Isänpäiväaamiainen, -välipala tai -retki voidaan sopia hyvinkin myös metsään. Tärkeää on tiedottaa asiasta ajoissa ja muistuttaa, että tosiaan lähdetään metsään. Termospulloon pakataan kahvit, otetaan tarjoilut mukaan ja nautitaan metsäretkestä yhdessä.

Tarjoiluna voi olla vaikkapa lasten tekemiä nokkoskeksejä tai villiyrttijuustokeksejä, kuten eräässä päiväkodissa. Myös lettujen tai makkaranpaistoa vinkataan hyväksi ideaksi. Yhteinen eväshetki nuotion äärellä voi olla ikimuistoinen niin pienelle kuin isällekin.

Toiminnalliset tehtävärastitkin toimivat isänpäivätoimintana metsässä. Voidaan toki harjoitella erätaitoja, mutta myös etsiä halauspuu, jota halata yhdessä. Voidaan kiinnittää piirustuspaperia puun ympärille ja värittää vahakynillä puun kaarnakuvio esille. Kaikkea kivaa voi tehdä ja mikä tärkeintä, se tehdään yhdessä.

Joulujuhla

Joulukuussa juhlitaan usein joulujuhlaa. Joskus joulujuhliin kuuluu tonttupolkuja, joululauluja ja puuroa. Joskus jotain ihan muuta. Joulujuhlat voivat olla esittäviä näytelmiä, konsertteja tai tanssiesityksiä – tai toiminnallisia tonttupolkuja, joulupolkuja ja seikkailuita.

Miten viedä joulujuhla metsään? Joulukuussa on koleaa, kylmää ja usein pakkasta. Ulos on ihana mennä pimeällä – lämpimiin vaatteisiin pukeutuneena – ottaa mukaan taskulamput ja rakentaa lyhty- tai heijastinpolku, jota seurata. Metsässä voi laulaa joululauluja ja evääksi pakata lämmintä mehua tai glögiä sekä pipareita.

Eräässä päiväkodissa joulupolku tehdään aina liittyen vuoden joulukalenterin teemaan. Viimeksi ryhmän maskotti kiersi ympäri Suomea ja lähetti postikortteja lapsille eri kaupungeista. Joulupolulla tehtäväpisteissa oli näistä kaupungeista tehtäviä – esimerkiksi ylitä Imatran kuohuva koski, joka oli köysi kahden puun välissä. Oli lumipallosotaa Kuusamossa, jossa heiteltiin maalitauluun lumipalloja – lumettomana talvena pallot olivat häntäpalloja.

Ystävänpäivä

Ystävänpäivää juhlitaan Suomessakin vuosittain 14.2. Silloin voidaan juhlistaa ystävyyttä, kaveritaitoja tai vuorovaikutustaitoja monin eri tavoin.

Miten viedä ystävänpäivä metsään? Kaveritaitoja voi hyvinkin harjoitella metsässä – metsä myös opettaa leikkimään kaikkien kanssa. Leikkiparit voi arpoa myös metsässä ja huomata, miten hyviä leikkejä voikaan syntyä.

Metsästä voi myös etsiä sydämenmuotoisia asioita ja järjestää vaikkapa aarrejahdin, jonka palkintona on mukava leikki yhdessä.

Äitienpäivä

Äitienpäivä on kevätkauden juhlapäivä, jota juhlitaan toukokuun toisena sunnuntaina. Ensi keväänä se on 12.5. Äitienpäivää on juhlistettu isänpäivän tavoin aamiaisilla, kakkukahveilla ja yhteisellä tekemisellä.

Miten viedä äitienpäivä metsään? Äitienpäivän ajankohta on loppukeväinen ja alkukesäinen – ja usein myös houkuttelee perheitä hyvin mukaan metsään. Äitienpäiväkahvit voi pakata mukaan metsään ja tarjoilla ne vanhemmille nuotion ääressä tai metsäretkipaikalla.

Eräs päiväkoti järjesti äitienpäiväjuhlan kuvaamalla lasten metsäleikkejä yhden päivän ajan ja tekemällä niistä äideille arvuutteluleikin. Kuvissa oli esimerkiksi keppi ja kaarnapaloja, jotka olivat sen päivän leikeissä taikasauva ja sen laturi. Lapset keksivät arvuutteluleikkiin oikean vastauksen lisäksi kaksi muuta vaihtoehtoa, joista äitien piti keksiä se oikea. Lapset myös nimesivät omat leikkipaikkansa metsässä ja tekivät niihin kyltit, joiden kautta oli mukava esitellä omaa metsäpaikkaa äideille.

Kevätjuhla

Päiväkodin toimintakausi loppuu yleensä touko-kesäkuun vaihteessa kevätjuhlaan. On esittäviä kevätjuhlia, joihin kuuluu laulua, näytelmää ja tanssia, ja toiminnallisia kevätjuhlia, joissa tehdään erilaisia tehtäviä yhdessä. Kevätjuhliin tarvitaan aina mukaan iso kasa nenäliinoja, ihan vain varmuuden vuoksi.

Miten viedä kevätjuhla metsään? Metsään voi viedä niin toiminnallisen kuin esittävänkin kevätjuhlan. Metsästä löytyy tilaa esityksille: laululle, näytelmille ja akrobatiatempuille. Metsässä on myös hyvät mahdollisuudet pitää toiminnallinen juhla, jossa vanhemmat kiertävät lapsensa kanssa erilaisia tehtäväpisteitä: maistelua, haistelua tunnustelua, kuuntelemista, kiipeilyä, tunnistustehtäviä, tasapainoilua kaatuneella puun rungolla.

Eräässä päiväkodissa järjestettiin kevätjuhlassa vahvuusrata, jossa piti suorittaa vanhempien kanssa erilaisia pisteitä. Rohkeutta pääsi harjoittelemaan ryömimällä pimeän tunnelin läpi. Ystävällisyyttä kokeilemaan kantamalla sanomalehtiarkin päällä vanhemman kanssa käpyjä paikasta toisen. Oppimisen iloa treenaamaan bongaamalla lintuja – laminoituja lintuja puissa – itsetehdyillä WC-paperirullakiikareilla.

Lasten syntymäpäivät

Monelle lapselle vuoden tärkein juhla on oma syntymäpäivä. Syntymäpäivää voidaan juhlia monella tavalla päiväkodeissa, mutta usein juhlintaan kuuluu syntymäpäivälaulun laulaminen ja kortti. Meillä viime vuonna kortin lisäksi oli lahjana satuhieronta.

Miten viedä syntymäpäivät metsään? Metsä on oiva paikka laulaa syntymäpäivälaulu ja antaa syntymäpäiväsankarin valita yhteinen leikki. Voidaan järjestää aarrejahti tai kirjainsuunnistus, jonka salasanaksi muodostuu syntymäpäiväsankarin nimi. Metsään mahtuu monta tapaa juhlia, myös syntymäpäiviä.

Entäs se sää?

Metsänjuhlia järjestäessä sää on tietysti isossa osassa, mutta ei kannata kavahtaa sateisiakaan juhlasäitä. Jos sadesää tai loska pelottaa, voi ainavarata etukäteen varapäivän juhlille, johon vanhemmat tietävät varautua.

Kaiken kaikkiaan metsäjuhlia kannattaa kokeilla, sillä niistä ei puutu iloa ja yhdessäolon riemua!

Minkä juhlan sinä veisit metsään?

Leikkikahvit, pikakahvit ja nokipannukahvit – 10 tapaa nauttia kahvia

Hiekkalaatikolla lapsi tarjoaa minulle kupillisen kahvia. Pienessä keltaisessa kupissa on hiekkaa ja kuravettä. Otan kupin vastaan ja pieni lapsi hymyilee. Leikin juovani kupin tyhjäksi ja lapsen hymy kasvaa ja kasvaa. Sitten hän kysyy: ”Saisiko olla toinen kuppi kahvia?

Marjatta Kalliala lausui haastattelussaan joskus, että aikuinen, joka ei osaa juoda lapsen tarjoamasta tyhjästä muovimukista, on pöljä.
Itse voisin todeta, että jos aikuinen ei hiekkalaatikolla hiekkakahvia osaa juoda, niin leikkitaitoja heti opettelemaan!

Ei ole yhtä oikeaa tapaa juoda kahvia.

Kahvikin on iso mielipideasia, josta voi aina kinastella – jos jaksaa. Joku tykkää tummasta paahdosta, toinen vaaleasta. Jollekin on ihan sama, kunhan se on kuumaa ja pitää hereillä.

Minun arjessani on 10 tapaa nauttia kahvia.

Aamukahvi

Aamuni aloitan kahvilla. Opin juomaan kahvia lukiossa ja siitä lähtien se on ollut rutiini. Joskus olen yrittänyt elää ilman, mutta epäonnistunut pahasti.

Aamukahvi on ensimmäinen tapani nauttia kahvi. Iso kuppi hyvää kahvia saa minut hereille paljon paremmin kuin herätyskello – vaikka olisi kuinka hoppu tahansa.

Leikkikahvi

Töissä lempikahvini on ehdottomasti leikkikahvi. Joskus siinä on kuravettä, joskus mielikuvituskahvia ja aina usein se tarjoillaan muovikupista. Aina se on yhtä hyvää -paitsi silloin, kun siihen on lisätty liikaa chiliä.

Maistuisiko kuppi kahvia?
Kahvitaukokahvi

Työpäiviini kuuluu kahvitauko. Se on usein ainoita hetkiä päivässäni, kun kohtaan työkavereitani ilman kiirettä. Kahvihetki on nopea, mutta kuulumisten vaihtamisen arvoinen. Kahvi ei ole se parhaan makuinen ja joskus kylmääkin, mutta seura tekee siitä parempaa.

Pölyä Pinnoille-blogin Henna kirjoitti juuri työpaikkakahvittelun tärkeydestä ihanasti.

Muumikahvia, kiitos.
Läksyapukahvi

Ajan kohti kotia ja haaveilen jo kahvista. Laitan kahvin valmiiksi ja autan lapsia läksyissä. Neljännen luokan matematiikka on toden totta niin vaikeaa, että en osaa auttaa lasta siinä ilman isoa kuppia kahvia.

Viikonloppuaamukahvi

Aamukahvi ja viikonloppuaamukahvi ovat kaksi aivan eri asiaa. Viikonloppuaamuisin kahvissa ei maistu kiire, vaan lupaus vapaapäivästä ja mahdollisuuksista.

Nokipannukahvit

Aina kun mahdollista – eli sangen usein – nautin kahvista nuotiolla. Kahvi maistuu seikkailulta ja saa minut tuntemaan oloni seikkailijattareksi, joka lähtee tutkimusmatkalle metsään.

”Kasvaako meidän puutarhassa myös kahvia?” – 7v
Yllätysvieraskahvit

Kun muutimme maalle, minulle vinkattiin, että aina pitää olla kahvia. Toden totta, aina voi tulla vieraita ja kahvi maistuu lähes jokaiselle, joka ovesta sisään astuu. Kuppi kuumaa ja kuulumisia.

Pikakahvit

Arki on kiireistä, sille ei voi mitään. Arkeen mahtuu myös monta kahvikuppia, jotka jäävät puolikkaiksi tai pikaisiksi nautinnoiksi. Niillekin kupposille on paikkansa ja hetkensä. Onneksi on kuppeja, joissa kahvi pysyy lämpimänä, vaikka sen unohtaisikin tunneiksi eteiseen.

Kahvihammaskahvit

”Kun kahvihammasta kolottaa”-kahvit kuuluvat kahvi-intohimoni aatelistoon. Yleensä kahvihammas tarvitsee hyvää kahvia – kioskin nopeat kahvit eivät aina kelpaa. Tarvitaan kuppi, kahvia ja ikioma arvokas kahvihetki. Sellaisen ansaitsee meistä jokainen – ainakin kerran päivässä.

Metsäkahvit

Lempikahvihetkeni ovat metsäkahvihetkiä. Lähden lapsiryhmän kanssa aamuisin metsään ja pakkaan mukaan termoskannuun kahvia. Metsässä lasten syödessä eväitään, avaan termoskannun ja kaadan itselleni kupin. Kahvi maistuu ja hymy ei katoa huulilta.

Kahvi maistuu mainiolta.
(c): Mira Lainiola

Jokainen nauttii kahvia monin tavoin. Mikä on sinun lempitapasi?

VOIKO ULKOILLA LIIKAA?

Viime viikolla kuulin kommentin, joka yllätti ja järkytti minua. Kuulin mielipiteen, jonka mukaan päiväkotilapset ulkoilevat liikaa aamuisin ja iltapäivisin. Miksi ei saisi mennä ulos?

Se sai minut miettimään asiaa. Kaikille ulkoilu ei ole mieluista, sen tiedän. Sisällä voi tehdä vaikka mitä mukavaa, senkin olen huomannut. Mutta…

VOIKO ULKOILLA LIIKAA?

En usko ulkoilmamyrkytykseen, ellei puhuta ilmasta, jossa on oikeasti kemikaalista myrkkyä ilmassa. Muutama tunti päivässä raikkaassa ulkoilmassa ei tee pahaa kenellekään.

En usko että on olemassa huonoa säätä – on vain erilaisia tapoja suhtautua säähän. Siihenkin voi auttaa positiivinen tapa puhua säästä.

On monia vääriä tapoja pukeutua säähän – onneksi löytyy varusteita, kuten kumisaappaat, kurahousut ja kurahanskat, joilla selviää monella säällä. Uskon kerrospukeutumiseen.

Kun pieniä sormia ja varpaita paleltaa, lisätään kerros lisää.

Paukkupakkasilla ja muissa ääriolosuhteissa ulkoilla voi tovin, vaikkapa happihyppelyn verran. Vaaralliset sääolosuhteet on toki otettava huomioon. Ei luonnonkatastrofien aikaan ulkoile kovin mieluusti.

Minä olen ulkoilmaihminen. Vien ulos kotileikin. Järjestän ulkona lukuhetken. Voin hyvin ulkona. Enkä ole ainoa. Luonnossa liikkuminen, retkeily ja polkujuoksu kasvattavat jatkuvasti suosiotaan – mutta onhan meillä aina hiihdetty talvet, sienestetty syksyt ja nautittu kesästä mökkiympäristössä järven rannalla. Nukutetaanpa pienet lapsetkin ulos.
Ei ulkoilmaelämä ole mikään uusi juttu.

MUTTA MIKSI MENNÄ ULOS?

Syitä siihen, miksi mennä ulos, löytyy monia.

Jokaisella on varmasti omat syynsä lähteä ulos tai jäädä sisälle. Yksi ulkoiluttaa koiraa aamuin illoin, toinen marjastaa ja kolmas tahtoo nähdä tähtitaivaan.

  1. Hyvinvointi

Raikas ulkoilma tekee hyvää keholle ja mielelle. Ulkoilmaelämän terveysvaikutuksia on tutkittu paljon: aistit vahvistuvat, sairastumiset vähentyvät ja stressitaso laskee. Vastustuskyky kasvaa.

Lue, mitä lapset ovat mieltä metsän hyvinvointivaikutuksista.

  1. Luovuus

Ulkona ympäristö ruokkii mielikuvitusta ja tarjoaa mahdollisuuksia moniin toimintoihin. Kivi näyttää ihan kivimummolta – puu on selvästi kiipeilypuu, joka kutsuu kiipeilemään. Kun tuuli ulvoo, se laulaa ja on laulettava mukana. Mahdollisuudet ovat monet.

Näetkö kivimummon kasvot?
  1. Liikunta

Kun lähtee ulos, tulee huomaamatta liikuttua paljon enemmän kuin sisällä. Paikasta toiseen siirtymiset, kyykkimiset ja juoksemiset ovat vain osa ulkona liikkumista.

Ulkona voi kokeilla vaikkapa kitkeä kasvimaata, metsäjoogata, kerätä roskia plogging-retkellä tai lähteä talvella pulkkamäkeen. Liikuntaa on niistä jokainen. Yksi mahdollisuus on järjestää omat olympialaiset – vaikkapa metsässä.

  1. Vapaus

Ulkona arkakin voi rohkaistua, kokeilla ja uskaltaa. Sisällä tuolilta alas hyppääminen voi pelottaa, mutta ulkona rohkaistuu kuin huomaamatta yrittämään, kokeilemaan ja onnistumaan – jopa uhkarohkeita asioita. Ulkona saa olla juuri sellainen kuin on.

  1. Tila

Sisällä seinät voivat kaatua päälle yllättävän nopeasti. Ulkona taas on tilaa äänelle ja liikkeelle. Sisälle mahtuu monta kieltoa: ”Ei saa juosta!”, jotka ulkona voivatkin olla mahdollisia. On tilaa liikkua, juosta ja pyöriä ympyrää, ilman, että törmää seinään.

  1. Seikkailu

Ulkoilma tarjoaa mahdollisuuden pienille ja suurille seikkailuille. Sisätiloissa seikkailuun tarvitsee usein valmistelua ja paljon materiaaleja, ulkona taas seikkailut muodostuvat kuin itsestään. On kallioita ja kiviä, joille kiivetä. On pitkiä teitä, joita pitkin kokeilla juoksujalkojaan. On yllätyksiä ja mahdollisuuksia lumoutua.

MIKSI MENNÄ ULOS?-juliste ladattavissa pdf-tiedostona tästä.

VOIKO SINUN MIELESTÄSI ULKOILLA LIIKAA?

Vastanneiden kesken arvotaan 2 lippua GoExpo Winter-messuille.

Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus nähdä oikeita tähtiä

Jo pieni lapsi osaa piirtää tähden – sen monikulmaisen taivaskappaleen, joka väritetään keltaisella – mutta yhä useampi ei ole koskaan elämässään nähnyt tähtiä.

Se hetki, kun näkee tähtitaivaan kaiken valosaasteen sijasta, on joka kerta yhtä lumoava.

Se hetki, kun lapsi (tai aikuinen) oppii, kuinka tunnistaa Pohjantähti, Pikku Karhu ja Otava, on ikimuistoinen.

Se hetki, kun tähdet ovat ihmiselle nuo asiat taivaalla eivätkä television ruudulla, on se hetki, jota rakastan.