LAPSET METSÄSSÄ: mitä metsä opettaa?

Meillä jokaisella on jonkinlainen suhde metsään. Jollakin se on syntynyt partiossa ja on siksi täynnä positiivisia muistoja leirinuotioilta. Jollakin se on opittua vanhankansan metsätietoutta isovanhemmilta tai sisäistettyä metsätietoutta jo äidinmaidossa. Toisille, ja valitettavan monelle, metsä edustaa pelottavaa tuntematonta. Tieto turvallisesta metsästä on kadonnut ja tilalla on kauhuelokuvista opittua pelottavan metsän vaaraa.

Isovanhemmillamme on aivan erilainen suhde metsään kuin meillä. He tunsivat metsät, polut ja yrtit ilman karttasovelluksia ja luonto-oppaita. Metsä on ollut suomalaisille kautta aikojen suojapaikka ja turvapaikka. Kunnes nyt, kun moni meistä ei tunne edes omaa lähimetsäänsä.

Meillä on kuitenkin mahdollisuus rakastua metsään uudestaan ja oppia metsästä. Sitä varten meidän on vain luovuttava peloistamme ja luotettava. Lasten on saatava leikkiä metsässä. Se, että lapset leikkivät metsässä, kasvattaa lasten mielenkiintoa metsää kohtaan. Lapset alkavat huomaamattaan arvostaa metsää ja luottaa metsään: silloin metsästä tulee turvallinen paikka.

Olen haastanut itseni metsässä: opin ja opettelen aina jotain uutta. Oppimisen kohde voi olla pieni tai suuri asia, joskus se on uusi ötökkälaji, toisinaan uusi metsässä leikittävä leikki ja viime aikoina olen opetellut villivihanneksia ja villiyrttejä. Metsä on täynnä syötävää, kunhan vain opettelee, mitä saa syödä ja mitä ei.

Lähden ensi syksynä päiväkotiryhmäni kanssa kolme kertaa viikossa metsään. Metsä on se oppimisympäristö, jossa niin minä kuin lapsiryhmä voimme hyvin. Me opimme metsässä ryhmässä toimimisen taitoja, arvostamaan toisiamme ja ympäröivää luontoa, leikkimään erilaisissa ympäristöissä ja etenkin rauhoittumaan. Uusi kaikkia päiväkoteja velvoittava varhaiskasvatussuunnitelmakin muistuttaa, että metsä on hyvä ja suositeltava säännöllinen retkikohde lasten luontosuhteen vahvistamiseksi.

Varoitellaan kyykäärmeistä ja punkeista, lasinsirpaleista metsäpolulla ja koirankakoista. Minä vien lapsiryhmän aina metsäretkelle paikkaan, jonka tunnen ja jonka tiedän turvalliseksi lapsille sekä itselleni. Aikuisten yleinen pelko metsäretkillä on kyyt. Eräs viisas metsäopettaja kertoi, että kun lapselle opettaa, että käärmeitä on, mutta niiden pitää antaa elää rauhassa ja kun kyyn näkee tulee olla itsekin rauhallinen, ei kyypaniikkia synny. Ja käsi ylös, kuinka moni nähnyt metsässä käärmeen? Niin juuri, aika harva.

”Miksi metsään kannattaa lähteä oppimaan, kun voi oppia sisälläkin?”

Metsä on helppo. Suomesta 78% on metsää. Se on suurin prosentuaalinen osuus koko Euroopassa. Siinä on ylpeyteen aihetta. Keskimäärin lähimetsään on kotoa 700 metriä. Vantaalla on tutkittu, että jokaisesta päiväkodista on noin 300 metriä lähimetsään. Metsä on siis lähellä ja saatavilla. Metsässä ei ole aukioloaikoja, metsä ei maksa mitään ja mikä parasta, sinne ei ole ala- tai yläikärajaa.

Metsässä on tilaa. Metsässä ei ole seiniä, jotka tulevat vastaan, kun vauhtia riittää. Metsään mahtuu monta leikkiä, leikkijää ja paljon ääntä. Metsässä on rajattomasti tilaa myös mielikuvitukselle: yhtenä päivänä samasta metsästä löytyy Harry Potterin taikakoulu ja toisena se on HopLop. Koskaan metsässä ei ole tylsää, vaikka metsään lähteminen voikin olla vaikeaa väärien kenkien, kiireen ja muiden tekosyiden takia. On monia erilaisia tapoja olla ja nauttia metsästä.

Metsässä liikkuu. Huomaamattaan metsässä tulee liikuttua. Monipuolinen maasto jalkojen alla ja ympärillä ovat hyväksi tasapainolle ja koordinaatiolle. Kun Suomessa on nämä eri vuodenajat, myös maasto on erilainen eri vuodenaikoina. Metsässä voi kiipeillä, voi ylittää esteitä, voi ryömiä ja voi juosta. Tällä hetkellä suosikkileikkejämme ovat metsähippa pitkospuilla ja metsäsirkus, jossa tasapainoillaan kaatuneiden puiden päällä.

Metsään mahtuu leikkimään. Metsä on monipuolinen leikkimisympäristö. Metsässä on hyvin harvoin niin sanottuja tyttöjen ja poikien leikkejä – on vain leikkejä. Monipuoliset materiaalit, kivet, kepit, kävyt, lehdet, tarjoavat leikkikaluja rakenteluleikkeihin, majaleikkeihin ja eläinleikkeihin. Meidän lempileikkejämme metsässä ovat pilvielokuvateatteri (jossa tuijotetaan pilviä ja etsitään niistä kuvioita), puuhippa, piilo ja kim-leikki (jossa mietitään, mitä esineistä meni piiloon).

Metsässä oppii. Opimme leikin kautta. Vahingossa huomaamme osaavamme laskea, kun pyydetään hakemaan viisi käpyä. Suunnistuksessa löytyvät eri kirjaimet. Eri oppimisen alueet voi viedä metsään ja tutkia voi mitä vaan. Metsässä voi oppia tekemään taidetta metsämandaloina, lumiukkoina ja erilaisina taideteoksina. Satukirjan vieminen metsään on maaginen kokemus, satuhetken lukuyleisö kuuntelee kirjaa aivan uudenlaisella innolla.

Metsässä ryhmäytyy. Metsään voi toki mennä yksinkin, mutta ryhmän kanssa metsästä oivaltaa ja löytää aina jotain uutta. Lapsen ilo ensimmäisestä mansikankukasta tai koirankakan löytämisestä on iso yhteinen ilo. Kun lapsiryhmän tai perheen kanssa lähtee metsään, on kyse yhdessäolosta. Metsäleikkeihin pääsee helpommin mukaan ja metsässä tietynlaiset lempikaveriasetelmat katoavat. Jokainen on tärkeä ryhmän jäsen, jota ilman metsästä ei lähdetä. Tärkein oppimisen kokemus, jonka metsässä olen itse oppinut on se, että metsässä voi luontosuhteen kautta oppia tosiaan, kuinka kohdella muita ja itseään.

Metsässä voi hyvin. Metsässä oleilu edistää tutkitusti hyvinvointia ja terveyttä. Metsässä kiire ja suorittaminen katoavat ja ärsyke- ja viriketulva ovat kaukana poissa. Nämä vaikuttavat siihen, että metsässä mieliala nousee, stressi poistuu (kyllä, pienilläkin), verenpaine alenee ja pulssi rauhottuu. Päiväkotiryhmät, jotka retkeilevät säännöllisesti metsässä, sairastelevat vähemmän.

Metsässä kaikki maistuu paremmalta. Eväät ovat AINA retken kohokohta. Ulkona ruoka maistuu aina paremmalta, vaikka kyseessä olisikin sama näkkileipä kuin aamupalalla. Luonnossa on paljon marjoja, villiyrttejä ja villivihanneksia, MUTTA ne on tunnettava ennen kuin syö tai tarjoaa niitä lapsille. Lasten kanssa metsäretkillä suositellaan monipuolisia ja terveellisiä retkieväitä, jotta lapsen verensokeri pysyy tasaisena. Karkit ja sokeriherkut nostavat verensokeria nopeasti, mutta saattavat aiheuttaa vinku-väsy-kiukun, kun verensokeri laskee yhtä nopeasti kuin nousikin.

Metsässä on parasta se aitous, raikkaus – ja seikkailu. Metsässä saa olla juuri sellainen kuin on, ja sellaisena on aina tervetullut uudestaan. Kuka kutsusta sellaiseen ihmemaahan voisi kieltäytyä?

Muita tapoja nauttia metsästä:

  • Geokätköily
  • Aarteenetsintä
  • Frisbeegolf
  • Metsäjooga
  • Hiljaisuusharjoitukset
  • Marjastus
  • Päiväkotilapsesta esikoululaiseksi – mitä pitää osata, kun aloittaa eskarin?

    Viime viikolla saatoin 17 ihanaa esikoululaista kohti uusia seikkailuita, eli siis koulutielle.

    Viime syksynä tapasin heidät ensimmäistä kertaa. Osaa heistä jännitti, toisia jopa pelotti, tämä alkava eskarivuosi. Pian jännitys helpotti, kun löytyi ystävä ja toinenkin, opettajatkaan eivät olleet niin pelottavia, ja selvisi, että tämä eskarihan on mukavaa opittavaa. Syksyn, talven ja koko pitkän kevään olen saanut olla tuon mahtavan joukon eskariope – enkä muuta olisi voinut toivoakaan.

    Me ehdimme tänä vuonna tehdä paljon. (Tästä, te uusien eskarilaisten vanhemmat, voitte saada muutaman vinkin, mitä esikouluaikana tehdään)
    Olemme seikkailleet lähellä ja kaukana: avaruudessa, Ateneumin tauluissa, lähimetsissä ja uimahallissa.
    Olemme olleet supersankareita ja löytäneet itsetehtyjen viittojen lisäksi omat vahvuutemme: ne salaiset supervoimamme, jotka löytyivät yllättäen sisältämme.
    Olemme oppineet metsässä ja KOSKAAN aikaa ei ole ollut tarpeeksi kaikille leikeille.
    Olemme harjoitelleet kirjaimia, säveliä, numeroita, mutta etenkin kaveritaitoja.
    Olemme oppineet oikean ja vasemman, ja siinä sivussa vähän oikeaa ja väärää.
    Olemme kiittäneet, pyytäneet anteeksi ja oppineet yhdessä, että aina ei tarvitse olla oikeassa.
    Lukemistakin olemme oppineet leikkiessämme ja ainakin itsetekemämme sarjakuvat osaamme jo ulkoa.
    Olemme auttaneet toisia ja pyytäneet apua.
    Olemme oppineet leikkimään yhdessä, sopimaan riitamme, odottamaan omaa vuoroamme ja uskomaan omiin taitoihimme.

    Voi, kuinka nuo pienet ihmiset ja kannustava luova työparini ovatkaan kasvattaneet minua opettajana, tiedonhakijana ja seikkailijana.

    Kun nuo tulevat koululaiset jo kirmaavat kesälaitumille, kurkistelevat eskariryhmän ovella joviisivuotiaat tulevat esikoululaiset vanhempineen täynnä kysymyksiä tulevasta eskarivuodesta. Itse en ole ensi lukukaudella eskariope vaan leikki-ikäisten metsäryhmän lastentarhanopettaja, mutta saan seurata eskarivuotta todella läheltä, kun pienempi minityyppimme aloittaa elokuussa esikoulun.

    Kysymys, jota uusien eskarilaisten vanhemmat kysyvät, on: ”Mitä eskarissa pitää osata?”

    Rauhoitellessani omaa, ja muiden vanhempien, mieltä kirjoitin minityypin kanssa listan eskariodotuksista – ja siitä, ovatko ne totta. Omaa pientä uutta eskarilaistamme ei kuulemma jännitä tuleva ollenkaan, mutta listaa oli mukava tehdä joka tapauksessa.

    RAKAS UUSI ESKARILAINEN, NYT KUN ALOITAT ESKARIN:

     sinun ei tarvitse vielä osata lukea: kirjaimiin tutustutaan leikkien ja pelien kautta yhdessä.
    – sinun ei tarvitse osata kertotauluja: ne tulevat vasta 2. luokalla koulussa ja numeroihin tutustut eskarissa leikeissä ja peleissä.
    – sinun ei tarvitse olla paras kaikessa: eskarissa ei kilpailla taidoilla, tiedoilla ja paremmuudella, vaan opitaan kuuntelemaan sääntöjä ja toimimaan ryhmän jäsenenä.
     ota mukaan:
    – kengät, joissa voi juosta pihalla
    – oppimisen intoa
    – leikkitaitoja
    – vaihtovaatteet
    – vähän seikkailumieltä
    – saavu sellaisena ihanana, innokkaana, jännittyneenä lapsena kuin olet – olet juuri sellaisena tervetullut.

    Esikoulua varten on hyvä harjoitella pikkuisen omatoimisuutta, vessassa käyntiä,  vaatteiden pukemista ja riisumista ihan itse ja syömistä haarukalla ja veitsellä. Perunoiden kuorimista, kengännauhojen solmimista ja tarjoittimen kantamista harjoitellaan kyllä yhdessä.

    Ennen uutta eskarivuotta me lomailemme tovin, seikkailemme räkä poskella metsissä ja nautimme kesästä sellaisena kuin se tänä vuonna on.

    Ihanaa uuden alun odottamista kaikille tulevien eskareiden ja koululaisten perheille!