KYSYMYS: Ymmärtääkö lapsi aineettomia lahjoja?

”Mitä sinä pyydät joulupukilta?” on lapsen kysymys, johon sain hetken miettiä vastausta. Vastaukseni oli aineeton lahja.

Kerroin pyytäväni yhteistä aikaa. Lapsi katsoi minua ymmärtävästi ja lempeästi.

Hän pyysi tarkentavaa vastausta. ”Onko se yhteinen aika sellaista, että ollaan kaikki kotona vai että oikeasti tehdään jotain yhdessä?” Hänen kysymyksensä iski minuun syvälle. Perhearkemme on aikamoista suorittamista. Yhteinen vapaa-aikamme on usein syömistä, pieniä leikkihetkiä, rauhoittumista, iltasatua ja nukkumista. Viikonloppuisin käymme yhdessä kaupassa ja pari kertaa viikossa metsässä.

Kerroin, että yritämme panostaa yhteiseen aikaan niin, että kaikki olemme läsnä emmekä digilaitteillamme. Kerroin, että ne meidän yhteiset metsäretkemme ovat niitä, mihin haluan aikaa käyttää. Kerroin, että panostamme vielä enemmän yhteisiin hassutteluhetkiin, jutteluun ja yhdessä tekemiseen. Hän hymyili silmillään ja hyväksyi.

Mutta voiko lapsi ymmärtää, mitä aineeton lahja tarkoittaa?

Maailmamme on tällä hetkellä täynnä materiaa. Kun ensimmäinen lelukuvasto tipahti postilaatikosta lokakuussa, alkoi jatkuva selailu. Lelukuvastoihin tuli lukemisvuorot. Lelukuvasto on lastemme ’Raamattu’, jota he lukevat ja hokevat ”tahdon ton, tahdon ton, tahdon ton”.

Kun kuuntelen lasten jouluista ostoslistaa, koen epäonnistuneeni vanhempana. Toisella lapsistamme oli joululahjalistallaan 88 asiaa – toisella 5, koska hän ei jaksanut kirjoittaa enempää, mutta leikkasi lelukuvastoista kymmeniä kuvia lisämaininnoikseen.

Kauhistelin mielessäni hetken tuota lahjamäärää. Seuraavana päivänä aamupalapöydässä isompi lapsistamme kommentoi: ”Se joululahjalista on sitten vain joulupukille sellainen suuntaa antava lista. Kyllä mä tiedän, ettei se tuo kaikkea. Yksikin lahja riittäis.”

Tosiaan, yksikin lahja on jo paljon. Jotkut eivät saa edes sitä. En halua kasvattaa lapsia, joille lahjojen määrä korvaa laadun. Yritän joka päivä opettaa heille kiitollisuutta, toisten kunnioitusta ja nöyryyttä siitä, mitä meillä on.

Ihanan moni on tänä vuonna antamassa joululahjaksi opettajille ja läheisilleen lahjoituksia Joulupuu-keräykseen. Joulupuukeräyksessä täytetään niiden perheiden lahjatoiveita, joilla ei ole varaa ostaa edes sitä yhtä lahjaa. Arvokas lahja.

Omat lelutkin on kiva pakata pakettiin ja avata uudelleen ja uudelleen.
Omat lelutkin on kiva pakata pakettiin ja avata uudelleen ja uudelleen.

Haluamme opettaa lapsillemme, että joulu on ennen kaikkea hyvän mielen, antamisen ja yhteisöllisyyden juhla. He saavat ostaa ystävilleen ja sukulaisillemme lahjoja itse – ja ovatkin innoissaan, kun miettivät, millaisen reaktion lahjan saaminen aiheuttaa saajassa.

Perheemme on ostanut viime vuosina lahjaksi aineettomia lahjoja lasten opettajille ja hoitajille. Olemme ostaneet Ugandaan koululaiselle opettajan ja Kambodzaan lapsille koulutarvikkeita. Lapset kommentoivat lahjojaan aluksi: ”Annanko mä vaan tämän kortin?!” Opettajien ja hoitajien reaktiot yllättivät lapset. Eräs opettajista itki onnesta ja kaikki ovat ymmärtäneet lahjan arvon. Se on samanhintainen kuin suklaapaketti, mutta arvoltaan paljon arvokkaampi. Sillä lahjalla joku toinen lapsi toisella puolella maapalloa pääsee kouluun ensimmäistä kertaa elämässään.

Nuo reaktiot nähtyään lapsemme todella ymmärsivät, mistä aineettomista lahjoista on kyse. Ne eivät ole sanoja paperilla. Ne ovat aitoja tekoja.

Mietin lastemme kanssa 10 aineetonta lahjaa, joista he pitäisivät

1. YHTEINEN MATKA
”Me voitais matkustaa Lontooseen katsomaan Harry Potteria” – 9v
”Mä haluun mennä katsomaan sitä isoa puuta siitä Metsän Kätkemä-ohjelmasta” – 6v

2. IKIOMA SOITTOLISTA
Mutta sit sun pitää tanssia mukana, vaikka et kyllä osaa” – 9v
Älä laita sinne mitään Smurffii, vaan ihan oikeaa musiikkii” -6v

3. TREFFIT
Voitais mennä kirppikselle ihan kahdestaan.” – 9v
Mä tahdon mennä sinne näyttelyyn, missä saa kiivetä” – 6v

4. UUDEN ASIAN OPETTELU YHDESSÄ
Mä tahdon oppii espanjaa” – 6v
Opitaanko yhdessä tekemään videoita paremmin?” -9v

5. ELOKUVAKOKEMUS
Ei sitten mitään tylsii elokuvii.” – 9v
Älä sitten nukahda siellä elokuvissa.” – 6v

6. AARTEENETSINTÄ
Voidaanko etsiä ihan oikeita aarteita?” -9v
Mä voin piilottaa eka!” – 6v

7. LEIKKIHETKI
Musta on ihanaa, kun sä tuut lattialle leikkimään meiän kaa” – 6v
Leikitäänkö joskus ihan kahdestaan?” – 9v

8. YHTEINEN PELIHETKI
Älä anna mun sitten voittaa.” – 9v
Mä haluun Kimbleä!” – 6v

9. HARRASTAMINEN YHDESSÄ
Meidän yhteinen harrastus on jooga.” – 6v
Meillä on myös pianoharrastus” – 9v

10. ETTÄ SAIS VALVOO VIISTOIST MINUUTTII PIDEMPÄÄN HÖPÖTELLEN
JOO!” – 9v ja 6v

Iltapusujen aikaan pienempi lapsistamme kysyi vaivihkaa: ”Mutta osaako se joulupukki tehdä sulle siellä tehtaallaan lahjaksi aikaa?”

Aiheesta muualla:
Kasvun Taian blogissa annetaan tänä vuonna lahjaksi läsnäoloa.

OPETA TUNTEITA LAPSELLESI LUKEMALLA: Lari Lihapulla

Yhtenä iltana, iltasatuaikaan, eskarilaiseni toi minulle kirjahyllystä Lari Lihapulla-kirjat. Niitä on kaksi. Toinen kertoo virheistä oppimisesta ja toinen kiukuttelusta. Eskarilainen oli ihastellut kirjoja kirjahyllyssä jo monta kertaa, mutta niiden lukemiseen tarvittiin kuulemma oikea olotila.

Tuona iltana se olotila oli oikea. Aamulla oli kiukuttanut kaikki, etenkin isosisko ja vääränlaiset kengät ja liian iso pipo ja liian pieni lätäkkö matkalla päiväkotiin – ja tietenkin lähetin vielä lentopusutkin väärään ikkunaan. Kiukkua oli.

Eskarilaiseni on tietoinen kiukustaan. Meillä asuivat ennen hänen hyvät ystävänsä Kiukku ja Vinku, mutta ne saivat häädön. Silti kiukuttelua on yhä. Kävimme syksyllä hänen kanssaan Kasvun Taian ”kiukkukoulussa” eli opettelemassa tapoja selvitä omasta kiukustaan. Sieltä saimme monta hyvää vinkkiä. Mutta kiukkua silti riittää.

Tuo eskarilainen on samaan aikaan iso sekä pieni. Häneen mahtuu monta tunnetta. Onneksemme hän osaa myös sanoittaa tunteitaan erittäin hyvin. Sitä on kyllä harjoiteltu.

Avasin Lari Lihapulla-kirjat ja tiesin heti, että tästä tulee olemaan meillä paljon hyötyä. Olin ostanut ne Parenting Happiness-seminaarista ja ihastunut niiden käsittelemiin teemoihin heti. Kirjat on kirjoittanut Melissa Georgiou ja ne on julkaistu vasta tänä vuonna. Kirjoissa seikkailee Lari Lihapulla ystävineen. Lari on tosiaankin lihapulla ja sekös eskarilaistamme viehättää. Hänellä on myös ystävinään tomaatti ja parsakaali.

”En olekaan koskaan kuullut kirjaa, jossa seikkailee ruoat”, eskarilainen huudahti.

Eskarilainen valitsi ensimmäiseksi luettavaksi ”Lari tuntee itsensä vihaiseksi”-nimisen kirjan. Kirjassa Laria kiukuttaa ihan arkiset asiat ja hän ei osaa käsitellä kiukkuaan. Lapseni katseli ja kuunteli, ja sitten totesi: ”Mä olen vähän toi Lari.” Lari kuitenkin saa kirjassa apua Täti Salvialta, joka antaa ihania vinkkejä kiukusta ja vihan tunteesta ylipääsemiseen. Kirjan loppu miellytti eskarilaista ja hän kiitti minua isolla pusulla poskelle.

Kun olimme lukeneet ensimmäisen Lari-kirjan, emme osanneet lopettaa, vaan luimme heti perään toisen. Kirjan nimi on ”Laria ärsyttää”. Lari on perfektionisti ja epäonnistuminen kammottaa häntä. Hän tekee virheen ja sen kanssa eläminen on hänelle hyvin vaikeaa. Tätä kirjaa lukiessamme saapui kuuntelijaksi myös isosisko, joka kuunteli tarkkaan Larin sanat ja oli hiljaa. Hän kuunteli ja nyökkäili. Luulen, että hän oppi myös kirjasta hyvin paljon.

Kirjoissa on sadun jälkeen pieni opas vanhemmille ja kasvattajille, miten toimia itse tilanteissa. Vaikka olen lukenut monet satukirjat ja kasvatusoppaat, sain silti Lari-kirjojen ohjeista lempeyttä ja voimaa omaan kasvattajuuteeni. Näillä keinoilla me menemme eteenpäin, molempien lasten kanssa.

Eskarilainen kysyi vielä ennen nukahtamistaan: ”Onko olemassa oikeasti sellaista Täti Salviaa, joka pystyisi auttamaan, jos kiukuttaa? Mä tarvitsen sellaisen.” Onneksi sellaisia on, hänenkin elämässään.

 

 

Melissa Georgioun Lari Lihapulla-kirjat