Ulkoilmaelämää ja pehmeitä arvoja
”Koska meille tulee oma koira?” on lause, jonka olen viime vuosina kuullut useamman kerran. Lemmikkihaaveet ovat yleisiä lähes jokaiselle lapselle – ja miksei aikuisellekin. Olemme keskustelleet kotona siitä, ettei lemmikki ole mikään hetkellinen hankinta. Lemmikkiin pitää sitoutua ja sitä ei saa unohtaa, vaikka kyllästyttäisi tai väsyttäisi. Lemmikki ei ole lelu. Keksin ratkaisun – matokompostori. Päiväkotiryhmääni…
Varhaiskasvatuksessa, siis päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa, lapsista pidetään huolta kokonaisvaltaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että lapset saavat ruokaa, hoivaa, läheisyyttä, kasvatusta, opetusta, aikaa ja tilaa leikille ja yhdessä olemiselle. Lasten huolia kuunnellaan ja surun tullen lohdutetaan. Ilot iloitaan ja kiukut karkotetaan yhdessä. Mutta kuka pitää huolta kasvattajista: opettajista, hoitajista ja avustajista? Kasvattajat ovat lapselle tahtomattaan jatkuvasti toiminnan…
Satoi lunta ja riemuitsin asiasta. Leikin sen iltapäivän lasten kanssa päiväkodin pihalla lumileikkejä. Suunnittelimme, mitä kaikkea voisimmekaan lumesta tehdä. Linnan, ehdotti yksi lapsista. Toinen ehdotti tiikeriä. Kolmas taas kysyi, että eikö me voitaisi syödäkin lunta vähän. Huono sää ei ollut. Hakiessani omaa lastani päiväkodista kohtasin surullisen lapsen. Lapsen, joka oli katsellut samaa lumisadetta vain ikkunan…
”Minulla on kylmä!” on lause, jonka voi kuulla lapsen suusta hyvinkin nopeasti, kun ollaan ulkona talvella. MIKSI? Suomen talvet ovat pitkiä ja säät vaihtelevat lähes päivittäin. Toisina päivinä ulkona on plus-asteita, siis käytännössä lämmintä, ja toisina päivinä hengityskin jäätyy. Lapsemme ovat jo kyllästyneet kuulemaan ikivihreitä lausahduksia kuten: ”Kyllä minun lapsuudessani hiihdettiin kouluun paukkupakkasillakin.” Mikä on…
Yhtenä arki-iltana eskarilaisemme oppi lukemaan. Hänen leikkiessään monet tutut kirjaimet löysivät yhtäkkiä toisensa ja niistä muodostui sana. Sanan perään tuli toinen ja kolmaskin. Voi, tuon pienen oppijan riemua, kun hän yhtäkkiä tajusi, että aikakauslehden kannessa lukee Suomen Kuvalehti ja Aku Ankan puhekuplissa on jotain järkeä, eikä isosisko keksikään omasta päästä mitä niissä lukee. Lukemisen oppimista edelsi…
”Saanko mä värittää yhden ponikuvan?”, kysyy hento ääni aamulla tullessaan päiväkotiin. Ponikuvaa minulla ei juuri nyt ole, joten piirrän hänelle sellaisen. Kun hän saa kuvan eteensä, hänen silmänsä alkavat loistaa. Hän ottaa kaksi kynää käteensä ja alkaa värittää. Hetken päästä hän huudahtaa: ”Valmis!” ja pyytää seuraavaa. Aamumme yhdessä on alkanut. Värityskuvat ovat monelle tuttu ajanviete. Lähes jokaisella on…