EI OLE OLEMASSA HUONOA SÄÄTÄ – 5 tapaa puhua ”huonosta” säästä positiivisesti

Satoi lunta ja riemuitsin asiasta. Leikin sen iltapäivän lasten kanssa päiväkodin pihalla lumileikkejä. Suunnittelimme, mitä kaikkea voisimmekaan lumesta tehdä. Linnan, ehdotti yksi lapsista. Toinen ehdotti tiikeriä. Kolmas taas kysyi, että eikö me voitaisi syödäkin lunta vähän. Huono sää ei ollut.

Hakiessani omaa lastani päiväkodista kohtasin surullisen lapsen. Lapsen, joka oli katsellut samaa lumisadetta vain ikkunan läpi. ”Liian kylmä sää ulkoiluun!” sanoivat syyksi.

Kotimatkalla jäimme lähimetsään leikkimään lumisotaa. Surullinen lapsi riemastui hetkessä.

Tuon lauseen kuuleminen sai minutkin surulliseksi. Eikä tuo lause ole ensimmäinen kuulemani. Aloin tuon jälkeen miettiä kaikkia niitä kuulemiani perusteluja huonolle säälle ja sille, miksi ei ulkoilla.

Mitä jos me muuttaisimme tapaamme suhtautua säähän? Muuttaisiko se ulkoilutottumuksiamme?

Lasten suhtautuminen säätiloihin on usein aikuisilta opittua. Se, miten puhumme säätiloista, vaikuttaa siihen, miten lapset suhtautuvat niihin. Jos sää on aikuisten mielestä huono, myös lapset oppivat sen olevan huono sää.

Keräsin viisi sellaista lausetta, joilla aikuiset perustelevat sitä, miksei ulos lähdetä – ja käänsin näkökulman:

IHAN LIIAN KYLMÄ SÄÄ ULKOILUUN!” -> ”Laitetaan yksi lisäkerros vaatetta päälle, kun lähdetään ulos, niin ei tule kylmä.”

EI MENNÄ TÄNÄÄN ULOS, KOSKA SIELLÄ ON MÄRKÄÄ.” -> ”Jee, vesilätäkköpäivä! Laitetaan kurahousut ja kumisaappaat, niin päästään kokeilemaan, mikä on paras lätäkkö!

”ONPA HUONO SÄÄ.” -> ”Auringolla taitaa olla tänään vapaapäivä, mutta leikitään me kuitenkin yhdessä ulkona.”

”MUUTEN IHAN HYVÄ SÄÄ, MUTTA TUO TUULI ON KAUHEA!” -> ”Tänään olisi hyvä päivä lennättää leijaa. Leikitäänkö lentokoneita ja kokeillaan, päästäänkö itse lentoon?”

”KAIKKI MEIDÄN SUUNNITELMAT MENEE NYT UUSIKSI, KOSKA SÄÄ ON NIIN HUONO.” -> ”Hei, keksitäänkö yhdessä mitä kivaa voitaisiin tehdä tällä säällä?”

Ei ole olemassa huonoa säätä, ellemme puhu suurista luonnonkatastrofeista, kuten tsunameista, maanjäristyksistä ja tornadoista.

Me ulkoilemme säällä kuin säällä. Sen olen oppinut jo kotoa. Saman olen opettanut lapsillekin. Onnekseni olen myös löytänyt tieni päiväkoteihin, joissa ulkoillaan paljon, säällä kuin säällä.

Syy siihen, jos päiväkodissa ei ulkoilla, ei ole lasten. Toki voidaan sanoa, että lapset halusivat jäädä sisälle. Toki voidaan myös sanoa, että hyvät leikit jäisivät kesken sisällä. Tietysti myös hyvä perustelu on se, että ulos siirtyminen koko lapsiryhmän kanssa on raskasta ja kuluttavaa. Näissä kaikissa päätös jäädä sisälle on aikuisten muodostama – ja usein tekosyy.

Jos lapsilla on hyvä leikki kesken, voi aikuinen auttaa lapsia siirtämään leikin ulos. Esimerkiksi hyvä junaleikki voidaan siirtää pihalle ehdottamalla lapsille, että mennään rakentamaan junalle raiteet pihalle ja ollaan itse junia.

Siirtymätilanteista voi selvitä tekemällä tilanteista helpompia lapsille. Tällä hetkellä meillä pukemistilanteita helpottaa pukemislaulun laulaminen. Viime vuonna meillä soi pukemisen ajan taustamusiikki. Myös erittäin suosittu leikki pukemisessa on palomiesleikki, jossa kuravaatteetkin saadaan päälle nopeasti, että päästään sammuttamaan pihan kaikki tulipalot.

Päiväkotien toimintakulttuurissa olisi hyvä muistaa ulkoilun tärkeys, koska lapset ulkoilevat tänä päivänä varsinkin kaupungeissa aivan liian vähän. Jos lapsi ei opi kotoa eikä päiväkodissa ulkoilun tärkeyttä, niin missä sitten?

Lapsellani on oma ratkaisunsa pulmaan, kun joku aikuinen kieltää häneltä ulkoilun. Hän aikoo sanoa aikuiselle aina: ”MUR”

Yksi ajatus artikkelista “EI OLE OLEMASSA HUONOA SÄÄTÄ – 5 tapaa puhua ”huonosta” säästä positiivisesti”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *