ENSIAPUTAIDOT – miksi ne pitää osata?

”Osaatko elvyttää?”, kysyy 4-vuotias aamupalapöydässä ja haluaa tietää, mitä ovat ensiaputaidot.

Ensimmäinen ajatukseni on, että hän on tukehtumassa aamupuuroonsa ja pyytää apuani, mutta ei – hän on kiinnostunut asiasta. Kerron lapselle, että olen käynyt ensiapukurssit ja harjoitellut elvyttämistä aikuisnuken ja lapsinuken kanssa. Hän kuuntelee tarkasti ja kysyy: ”Koska sä opetat meitä elvyttämään?”

Vaikka en tarvinnut ensiaputaitojani tuossa hetkessä, ovat ensiaputaidot elintärkeä asia, joiden osaamisesta olen ylpeä. Ne ovat kansalaistaito, jota ei saa unohtaa. Ensiaputaidoilla pelastetaan monia ihmishenkiä (ja eläimiä) isoista ja pienistä hätätilanteista. Lasten kanssa työskenteleviltä vaaditaan ammattiosaamisen osana ensiapukoulutuksen käyminen sekä ensiaputaitojen ylläpitäminen uusintakursseilla. Uusintakurssilla kannattaa käydä kahden vuoden välein, sillä ohjeet uudistuvat koko ajan ja vanhoilla ohjeilla voit saada jopa vahinkoa aikaiseksi.

Mutta lapset? Miten he oppivat ensiaputaitoja? Voiko niitä opettaa jo päiväkoti-ikäisille?

Kyllä voi. Olemme harjoitelleet ensiaputaitoja erilaisin tehtävärastein – paikanneet toistemme leikkihaavoja ja opetelleet soittamaan hätänumeroon. Tärkeä muistisääntö on ollut myös, että hätänumeroon soitetaan, kun on hätä – ja kakkahätä ei käy tässä asiassa hädäksi.

Hyvin suosittu leikki päiväkodillamme on pelastuslaitosleikki: on poliiseja, palomiehiä, lääkäreitä ja ensihoitajia. Siihen leikkiin olemme myös ottaneet mukaan ensiaputaitoja. Nalle on saanut laastareita, nukkevauva on päässyt elvytettäväksi ja kaikille löytyy aina tästä leikistä tärkeä rooli.

Jokaisen velvollisuus on auttaa hätätilanteen sattuessa. Koskaan ei voi tietää, milloin tai missä ensiaputaitoja oikeasti tarvitaan. Paras tapa varautua, on pitää ensiaputaitoja yllä.

Turvallisuus on asia, joka on ensiarvoisen tärkeää arjessamme. Luomme lapsille turvallisen kasvuympäristön ja tilan, jossa kokeilla omia monipuolisia taitojaan. Joskus juostessa kompastuu jalkoihinsa, toisinaan tarvitaan laastaria. Meillä on aina apu lähellä.

Eräs lapsista huudahti nähdessään ensiapulaukun: ”Katso, ope, täällä on tuollainen sun seikkailulaukku!” Mieltä lämmittää, että minuun assosioidaan turvallisuus ja seikkailu.

Metsään lähtiessämme pakkaamme lasten kanssa retkireppuun aina ensimmäisenä ensiapulaukun. Vaikka sitä harvoin tarvitaan, ovat laastarit, desinfiointiaine ja sideharso aina mukana. Olemme tutkineet lasten kanssa, mitä se sisältää.

Jokaiseen puhelimeemme olemme asentaneet Punaisen Ristin sovelluksen, josta löytyvät opetusvideoita, joilla voi kerrata ensiaputaitoja. Sovelluksessa on myös paikannin, joka helpottaa hätätilanteessa avun löytämistä perille.

Kun on hätä, tiedätkö mitä tehdä? Tietääkö lapsesi?

Puhukaa kotona lasten kanssa, mitä tehdä jos vanhempi tarvitsee ulkopuolista apua ja siitä, mitä lapsen pitää silloin tehdä. Yksinkertaisesti: opettakaa käyttämään numeroa 112.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *