Olipa kerran pieni tyttö, joka etsi metsäretkellä posliinista vessanpönttöä ja jonka äiti opetti metsäretkellä pissaamaan kyykyssä puskaan. Siitä pienokaisesta tuli Metsäemo.
Olipa kerran tyttö, joka juoksi metsissä räkä poskella seikkaillessaan ja leikkiessään. Siitä tytöstä tuli Metsäemo.
Olipa kerran teinityttö, joka yritti keksiä tekosyitä välttää koko perheen telttaretkiä. Siitä teinistä tuli Metsäemo, joka vinkkaa, miten viedä teinitkin metsään.
Olipa kerran päiväkotiryhmä ja sen innokas uusi opettaja, joka vei päivittäin lapsia metsään. Yhdellä syksyisellä metsäretkellä keksittiin metsänimiä. Jokaiselle mietittiin yhdessä oma luontoaiheinen lempinimi. Eräs sai nimekseen orava ja toisesta tuli perhonen. Opettajalleen lapset antoivat lempinimen. Siitä opettajasta tuli Metsäemo.
Metsäemo ja matka Metsäemoksi
Metsäemo syntyi lasten kanssa metsässä. Minusta tuli Metsäemo lasten puheissa ja se on kunnianimi, jota kannan ylpeänä loppuelämäni.
Samoihin aikoihin, aivan uutena opettajana päiväkodissa, olin kovin innostunut metsästä oppimisen ja leikkimisen ympäristönä. Etsin aiheesta tietoa, kävin koulutuksia ja kehitin uusia tapoja toimia luonnossa lasten kanssa. Minua kiinnosti, mitä kaikkea metsä opettaa.
Kirjoitin perheille viikoittain kirjeitä, joissa kerroin, mitä olimme metsässä tehneet. Voi, mitä kaikkea olimmekaan yhdessä oppineet. Kerroin leikeistämme ja siitä, miten metsässä leikkeihin pääsi mukaan jokainen. Kerroin retkistämme ja siitä, kuinka jokainen meistä löysi retkillä uusia vahvuuksia itsestään.
Kirjeistä Metsäemo – blogiksi
Nuo kirjeet löysivät pian muotonsa blogina, jolle annoin nimeksi Metsäemo. Halusin innostaa perheitä, kasvattajia, lapsia ja aikuisia lähtemään luontoon. Halusin muistuttaa, että luontoon on jokainen tervetullut juuri sellaisena kuin on.
Nyt vuosia myöhemmin istuin eräänä aamuna junassa ja kuulin, kuinka nuori nainen kertoi innoissaan vierustoverilleen löytäneensä sivuston, joka kannusti hänet lähtemään lasten kanssa metsään. Minun sivustoni.
Vuosien varrella olen löytänyt uusia tapoja rakastaa luontoa ja viettää aikaa luonnossa. Olen löytänyt tavan tehdä töitä metsässä päivittäin. Retkillä olen löytänyt ystäviä. Olen lähtenyt metsätreffeille ja rakastunut luonnossa. Olen antanut itselleni luvan tuntea eri tunteita luonnossa.
Minusta on vuosien varrella kasvanut ympäristökasvattaja, seikkailijatar Retkipaikan porukan joukossa. Vaikka teininä välttelin luontoa, nyt tarvitsen sitä päivittäin. Luonto on minulle toinen koti, vitamiini, huvipuisto, kuntosali, ihmemaa ja työpaikka – ja siitä kaikesta kerron teille.
Metsäemon ideologia
Tämän syksyn aikana olen saanut pohtia sitä, mikä on Metsäemon ideologian juuriajatus. Se, mihin kaikki ideani, intoni ja metsärakkauteni pohjaa.
Kaikki lähtee luontosuhteesta. Melkeinpä jokaisella on lapsuudesta muistoja luonnosta. Ei ehkä metsästä, vaan mereltä, järviltä, pelloilta tai vaikka taivasta tuijotellen – mutta luonnosta kuitenkin.
Tämän viikon webinaareissa kiteytin juuriajatukseni näin: ”Muistatko millaista oli olla lapsena luonnossa? Näytä se.” Siitä tässä kaikessa on kyse. Jokainen tuo mukanaan mukanaan metsään oman itsensä, omat muistonsa ja kokemuksensa ja tietysti omat vahvuutensa. Käytetään niitä vahvuuksia.
Tervetuloa viettämään hetkiä luonnossa kanssani!
