Kuinka saada lapset ulkoilemaan – ja viihtymään ulkona?

 

Kun lapseni valittaa, että hänellä on tylsää, eikä ole mitään tekemistä, yleisin vastaukseni siihen on: ”Mene ulos leikkimään.”

Vastaus ei todellakaan miellytä häntä aina: sisällä on virikkeitä, digilaitteita ja valmiita leluja – ulkona märkää, kylmää ja leikit pitää keksiä itse. Kuravaatteet kiukuttavat, kumisaappaisiin on varmasti tullut yön aikana reikiä ja entäs jos ei keksikään mitään tekemistä siellä ulkona.

Vaikka lähteminen kuinka kiukuttaisi ja ärsyttäisi, tapahtuu ihme, kun hän pääsee ulos. Huomaamattaan hänellä onkin paljon tekemistä, hauskaa ja säätilastakin tulee vain asennekysymys. Kuravaatteistakin on hyötyä, jos haluaa hypätä isoon vesilätäkköön. Totta kai hän sinne hyppääkin. Kukapa  jättäisi hyvän tilaisuuden käyttämättä?

Kaikille lapsille uloslähteminen ei ole yhtä helppoa kuin hänelle. Hänelle on opetettu jo vuosien ajan ulkoilmaelämää positiivisena asiana. Häntä on viety ulos säällä kuin säällä. Hän on jo aikamoinen asiantuntija ulkoilussa.

Jos lapset saavat päättää, he voivat hyvinkin valita sisäleikit ulkoilun sijasta. He ovat tottuneet sen helppouteen. Viime vuosina lasten oma elinympäristö on kaventunut vain muutamaan sataan metriin kotioven ulkopuolelle. Se vähentää seikkailumahdollisuuksia lähiluonnossa hyvin paljon.

Jotta lapset kasvaisivat viihtymään ulkona, se vaatii paljon harjoitusta.

Päiväkodeissa ulkoillaan päivittäin: usein aamupäivisin ja iltapäivisin. Metsäpäiväkodeissa ulkoillaan koko päivän ajan. Ulkoilu varhaiskasvatuksessa ei ole pelkkää lasten uloslaittamista, vaan tärkeä osa pedagogista toimintaa raittiissa ulkoilmassa.

Ulkoilussa lapsi oppii monia asioita, kuten esimerkiksi luovaa leikkiä, mielikuvitusta, vapaata leikkiä, kiipeilyä, erilaisilla maastoilla liikkumista, yhdessä toimimista ja tutkimista.

Kuralätäköissä hyppiminen, matojen tutkiminen ja hiekkakakkujen rakentamisen taito ovat asioita, joita ilman lapsi toki pärjää elämässä, mutta jää paljosta paitsi. Ulkoleikkien riemu on asia, jota ei voi oppia sisällä eikä kirjoista – se pitää kokea.

Uusimpien liikuntasuositusten mukaan lasten tulisi liikkua vähintään 3 tuntia päivässä: sisäliikunnassa tuo määrä harvoin täyttyy – ulkona liikkuu vahingossa, huomaamatta.

Päiväkotiulkoilu ei silti riitä. Joillekin lapsista tuo päiväkotiulkoilu on päivän ainoa ulkoilu. Harrastukset, perhearki ja kiireet vievät kalentereista ajan ulkoilulta. Päiväkoti ei voi olla lapsen ainoa paikka, jossa hän liikkuu ja on ulkona.

Me olemme itse omalla toiminnallamme lapsillemme mallina: jos sanomme lapsille ”mene ulos leikkimään” ja jäämme aina itse sisään, emme tarjoa ulkoleikkeihin minkäänlaista mallia.

Lasten kanssa ulkona leikkiminen ja oleilu ovat aikuisellekin hyvin rentouttavia tapoja viettää aikaa, vaikka aluksi voisikin ahdistaa ja kiireet sekä tekemättömät asiat kummitella takaraivossa.

Ulkoilmaelämä vaatii sen, että on läsnä siinä mitä tekee. Se vaatii aikuiselta pidemmän aikaa totutella kuin lapselta. Läsnäoloon tarvitaan se, ettei huomio ole älylaitteessa vaan juuri tässä hetkessä. Metsäretki kännykän ruudun läpi tuijotettuna on toki metsäretki, mutta läsnäoloa siinä ei ole. Useat upeat asiat menevät ohi, jos ei ole hetkessä läsnä.

Käpylehmien tekemisen olemme jokainen oppineet joltain. Tarjoa lapselle mahdollisuus rakentaa, suunnitella, muokata ja leikkiä ulkona. Opeta uutta ja kannusta kokeilemaan. Kepit, tikut, kivet ja kaikki ulkona voi saada täysin uuden elämän. Ne eivät ole lapselle ensisijaisesti vaarallisia asioita.

Lapseni on antanut kaikille lähimetsämme isoille kiville Frozen-elokuvan inspiroimana kivipeikkonimet.  Hän etsii kivistä ja puista kasvoja innokkaasti. Kivipeikkoja tervehtii koko perhe, koska olisihan nyt epäkohteliasta olla tervehtimättä.

Toisten lasten seurassa lapset inspiroituvat luonnollisesti. Siskosparimme leikkii enää harvoin yhdessä, mutta kun leikkii, he leikkivät pihallamme. Kun kavereita kutsutaan kylään ja etenkin kun leikitään yhdessä ulkona, leikit kasvavat ja suurenevat. Niihin tulee uusia ideoita. Polkupyörästä tuleekin lumihirviö ja ämpäristä ritarille kypärä. Niitä leikkejä on ihana seurata – ja niissä on ihana myös olla mukana.

Ulkoilulle on tarjottava tilaa ja aikaa. Kiire tappaa usein luovuuden. Lapset nauttivat luonnossa haahuilusta, leikkimisestä ja tutkimisesta, kun saavat sille ajan ja aikuisen tuen.

Tärkeää on kunnioittaa ulkona ympäröivää luontoa ja antaa sen inspiroida. Siitä on hyvä lähteä luomaan omaa seikkailuaan luonnossa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa leikkiä tai olla ulkona. Jokaisella on oma tapansa. Annetaan jokaisen löytää oma tapansa.

Seuraavan kerran, kun ehdotan lapselleni: ”Mene ulos leikkimään” – ehdotan sitä myös itselleni.

LASTEN PUKEMINEN ULOS TALVELLA – miten onnistua?

Minulla on kylmä!” on lause, jonka voi kuulla lapsen suusta hyvinkin nopeasti, kun ollaan ulkona talvella. MIKSI?

Suomen talvet ovat pitkiä ja säät vaihtelevat lähes päivittäin. Toisina päivinä ulkona on plus-asteita, siis käytännössä lämmintä, ja toisina päivinä hengityskin jäätyy.

Lapsemme ovat jo kyllästyneet kuulemaan ikivihreitä lausahduksia kuten: ”Kyllä minun lapsuudessani hiihdettiin kouluun paukkupakkasillakin.”

Mikä on syy, etteivät lapset pärjää ulkona talvella?

Syynä voi hyvinkin olla pukeutuminen.

Kun säät ja lämpötilat ulkona vaihtelevat päivittäin, lapsien pukeminen ulos on tosiaan taitolaji. Helposti puemme lapsille liikaa tai liian vähän päälle. Mutta milloin on sopivasti päällä?

Me uskomme kerrospukeutumiseen, emmekä kadu sitä. Jos kylmä sää yllättää, kerroksia saa laitettua lisää. Jos taas tulee ulkoillessa hiki, kerroksia saa myös pois. Kylmyys harvoin yllättää, mutta joskus puemme liian monta kerrosta, kun unohdamme, että liikumme ulkona paljon.

Kerroksia on talvisäällä yleensä kolme. Ne ovat aluskerrasto, välikerrasto ja ulkokerrasto.

Pukeutumisen ensimmäinen kerros: ALUSKERRASTO

Kerrokseen kuuluu:

  • paita
  • housut
  • sukat

Materiaalina:

  • merinovillaa (vaikka kyseessä on villa, se ei kutita!)
  • keinokuitua
  • sekoitus molempia

MUTTA EI IKINÄ PUUVILLAA IHOA VASTEN. Keinokuitu ja merinovilla siirtävät kosteutta hyvin ja pitävät ihon kuivana, vaikka hikoilisikin. Puuvilla valitettavasti ei pidä.

Pukeutumisen toinen kerros: VÄLIKERRASTO

Kerrokseen kuuluu:

  • paita
  • housut
  • villasukat

Materiaalina riippuen siitä, kuinka kylmä on:

  • villaa
  • keinokuitua
  • sekoitus molempia

Välikerraston vaatteiden tarkoitus on olla lämmin ja ilmava, jotta se sitoo paljon lämpöä ja pitää lapsen lämpimänä. Välikerraston paidan, kuten fleecen, voi riisua, jos tulee kuuma.

Pukeutumisen kolmas kerros: ULKOKERRASTO

Kerrokseen kuuluu:

  • talvitakki
  • ulkohousut
  • hattu, joka suojaa myös korvia
  • hanskat: kylmällä säällä kahdet hanskat päällekkäin
  • kauluri tai kaulahuivi
  • vedenkestävät kengät

Materiaalina:

  • tuulenkestävä
  • vedenkestävä
  • lämmin

Pöyheät, isot takit ja housut eivät aina ole lämpimiä. Ne voivat vaikeuttaa liikkumista ulkona ja jopa estää sen.

Talvihaalarit ovat erittäin hyvä ulkoiluasu leikki-ikäiselle ja miksei isommallekin. Ne ovat minunkin vakioasusteeni ulkoillessani lasten kanssa talvella.

On tärkeää olla omalla pukeutumisellaan esimerkkinä lapsille myös ulkoillessa.

Loppuhuomautuksena se, että JOKAINEN lapsi on toki erilainen. Toiset hikoilevat helpommin kuin toiset ja osa tuntee kylmää herkemmin kuin toiset.

Tärkeä muistisääntö on, että ne lapset, jotka liikkuvat paljon ulkoillessaan, pysyvät lämpimämpinä kuin ne, jotka leikkivät paikallaan eivätkä (vielä) liiku. Tutustu lapsesi ulkoilutapoihin, se auttaa pukemaan lapsesi juuri oikein.

Ihanaa, sopivaa talviulkoilua kaikille!

KYSYMYS: Ymmärtääkö lapsi aineettomia lahjoja?

”Mitä sinä pyydät joulupukilta?” on lapsen kysymys, johon sain hetken miettiä vastausta. Vastaukseni oli aineeton lahja.

Kerroin pyytäväni yhteistä aikaa. Lapsi katsoi minua ymmärtävästi ja lempeästi.

Hän pyysi tarkentavaa vastausta. ”Onko se yhteinen aika sellaista, että ollaan kaikki kotona vai että oikeasti tehdään jotain yhdessä?” Hänen kysymyksensä iski minuun syvälle. Perhearkemme on aikamoista suorittamista. Yhteinen vapaa-aikamme on usein syömistä, pieniä leikkihetkiä, rauhoittumista, iltasatua ja nukkumista. Viikonloppuisin käymme yhdessä kaupassa ja pari kertaa viikossa metsässä.

Kerroin, että yritämme panostaa yhteiseen aikaan niin, että kaikki olemme läsnä emmekä digilaitteillamme. Kerroin, että ne meidän yhteiset metsäretkemme ovat niitä, mihin haluan aikaa käyttää. Kerroin, että panostamme vielä enemmän yhteisiin hassutteluhetkiin, jutteluun ja yhdessä tekemiseen. Hän hymyili silmillään ja hyväksyi.

Mutta voiko lapsi ymmärtää, mitä aineeton lahja tarkoittaa?

Maailmamme on tällä hetkellä täynnä materiaa. Kun ensimmäinen lelukuvasto tipahti postilaatikosta lokakuussa, alkoi jatkuva selailu. Lelukuvastoihin tuli lukemisvuorot. Lelukuvasto on lastemme ’Raamattu’, jota he lukevat ja hokevat ”tahdon ton, tahdon ton, tahdon ton”.

Kun kuuntelen lasten jouluista ostoslistaa, koen epäonnistuneeni vanhempana. Toisella lapsistamme oli joululahjalistallaan 88 asiaa – toisella 5, koska hän ei jaksanut kirjoittaa enempää, mutta leikkasi lelukuvastoista kymmeniä kuvia lisämaininnoikseen.

Kauhistelin mielessäni hetken tuota lahjamäärää. Seuraavana päivänä aamupalapöydässä isompi lapsistamme kommentoi: ”Se joululahjalista on sitten vain joulupukille sellainen suuntaa antava lista. Kyllä mä tiedän, ettei se tuo kaikkea. Yksikin lahja riittäis.”

Tosiaan, yksikin lahja on jo paljon. Jotkut eivät saa edes sitä. En halua kasvattaa lapsia, joille lahjojen määrä korvaa laadun. Yritän joka päivä opettaa heille kiitollisuutta, toisten kunnioitusta ja nöyryyttä siitä, mitä meillä on.

Ihanan moni on tänä vuonna antamassa joululahjaksi opettajille ja läheisilleen lahjoituksia Joulupuu-keräykseen. Joulupuukeräyksessä täytetään niiden perheiden lahjatoiveita, joilla ei ole varaa ostaa edes sitä yhtä lahjaa. Arvokas lahja.

Omat lelutkin on kiva pakata pakettiin ja avata uudelleen ja uudelleen.
Omat lelutkin on kiva pakata pakettiin ja avata uudelleen ja uudelleen.

Haluamme opettaa lapsillemme, että joulu on ennen kaikkea hyvän mielen, antamisen ja yhteisöllisyyden juhla. He saavat ostaa ystävilleen ja sukulaisillemme lahjoja itse – ja ovatkin innoissaan, kun miettivät, millaisen reaktion lahjan saaminen aiheuttaa saajassa.

Perheemme on ostanut viime vuosina lahjaksi aineettomia lahjoja lasten opettajille ja hoitajille. Olemme ostaneet Ugandaan koululaiselle opettajan ja Kambodzaan lapsille koulutarvikkeita. Lapset kommentoivat lahjojaan aluksi: ”Annanko mä vaan tämän kortin?!” Opettajien ja hoitajien reaktiot yllättivät lapset. Eräs opettajista itki onnesta ja kaikki ovat ymmärtäneet lahjan arvon. Se on samanhintainen kuin suklaapaketti, mutta arvoltaan paljon arvokkaampi. Sillä lahjalla joku toinen lapsi toisella puolella maapalloa pääsee kouluun ensimmäistä kertaa elämässään.

Nuo reaktiot nähtyään lapsemme todella ymmärsivät, mistä aineettomista lahjoista on kyse. Ne eivät ole sanoja paperilla. Ne ovat aitoja tekoja.

Mietin lastemme kanssa 10 aineetonta lahjaa, joista he pitäisivät

1. YHTEINEN MATKA
”Me voitais matkustaa Lontooseen katsomaan Harry Potteria” – 9v
”Mä haluun mennä katsomaan sitä isoa puuta siitä Metsän Kätkemä-ohjelmasta” – 6v

2. IKIOMA SOITTOLISTA
Mutta sit sun pitää tanssia mukana, vaikka et kyllä osaa” – 9v
Älä laita sinne mitään Smurffii, vaan ihan oikeaa musiikkii” -6v

3. TREFFIT
Voitais mennä kirppikselle ihan kahdestaan.” – 9v
Mä tahdon mennä sinne näyttelyyn, missä saa kiivetä” – 6v

4. UUDEN ASIAN OPETTELU YHDESSÄ
Mä tahdon oppii espanjaa” – 6v
Opitaanko yhdessä tekemään videoita paremmin?” -9v

5. ELOKUVAKOKEMUS
Ei sitten mitään tylsii elokuvii.” – 9v
Älä sitten nukahda siellä elokuvissa.” – 6v

6. AARTEENETSINTÄ
Voidaanko etsiä ihan oikeita aarteita?” -9v
Mä voin piilottaa eka!” – 6v

7. LEIKKIHETKI
Musta on ihanaa, kun sä tuut lattialle leikkimään meiän kaa” – 6v
Leikitäänkö joskus ihan kahdestaan?” – 9v

8. YHTEINEN PELIHETKI
Älä anna mun sitten voittaa.” – 9v
Mä haluun Kimbleä!” – 6v

9. HARRASTAMINEN YHDESSÄ
Meidän yhteinen harrastus on jooga.” – 6v
Meillä on myös pianoharrastus” – 9v

10. ETTÄ SAIS VALVOO VIISTOIST MINUUTTII PIDEMPÄÄN HÖPÖTELLEN
JOO!” – 9v ja 6v

Iltapusujen aikaan pienempi lapsistamme kysyi vaivihkaa: ”Mutta osaako se joulupukki tehdä sulle siellä tehtaallaan lahjaksi aikaa?”

Aiheesta muualla:
Kasvun Taian blogissa annetaan tänä vuonna lahjaksi läsnäoloa.

OPETA TUNTEITA LAPSELLESI LUKEMALLA: Lari Lihapulla

Yhtenä iltana, iltasatuaikaan, eskarilaiseni toi minulle kirjahyllystä Lari Lihapulla-kirjat. Niitä on kaksi. Toinen kertoo virheistä oppimisesta ja toinen kiukuttelusta. Eskarilainen oli ihastellut kirjoja kirjahyllyssä jo monta kertaa, mutta niiden lukemiseen tarvittiin kuulemma oikea olotila.

Tuona iltana se olotila oli oikea. Aamulla oli kiukuttanut kaikki, etenkin isosisko ja vääränlaiset kengät ja liian iso pipo ja liian pieni lätäkkö matkalla päiväkotiin – ja tietenkin lähetin vielä lentopusutkin väärään ikkunaan. Kiukkua oli.

Eskarilaiseni on tietoinen kiukustaan. Meillä asuivat ennen hänen hyvät ystävänsä Kiukku ja Vinku, mutta ne saivat häädön. Silti kiukuttelua on yhä. Kävimme syksyllä hänen kanssaan Kasvun Taian ”kiukkukoulussa” eli opettelemassa tapoja selvitä omasta kiukustaan. Sieltä saimme monta hyvää vinkkiä. Mutta kiukkua silti riittää.

Tuo eskarilainen on samaan aikaan iso sekä pieni. Häneen mahtuu monta tunnetta. Onneksemme hän osaa myös sanoittaa tunteitaan erittäin hyvin. Sitä on kyllä harjoiteltu.

Avasin Lari Lihapulla-kirjat ja tiesin heti, että tästä tulee olemaan meillä paljon hyötyä. Olin ostanut ne Parenting Happiness-seminaarista ja ihastunut niiden käsittelemiin teemoihin heti. Kirjat on kirjoittanut Melissa Georgiou ja ne on julkaistu vasta tänä vuonna. Kirjoissa seikkailee Lari Lihapulla ystävineen. Lari on tosiaankin lihapulla ja sekös eskarilaistamme viehättää. Hänellä on myös ystävinään tomaatti ja parsakaali.

”En olekaan koskaan kuullut kirjaa, jossa seikkailee ruoat”, eskarilainen huudahti.

Eskarilainen valitsi ensimmäiseksi luettavaksi ”Lari tuntee itsensä vihaiseksi”-nimisen kirjan. Kirjassa Laria kiukuttaa ihan arkiset asiat ja hän ei osaa käsitellä kiukkuaan. Lapseni katseli ja kuunteli, ja sitten totesi: ”Mä olen vähän toi Lari.” Lari kuitenkin saa kirjassa apua Täti Salvialta, joka antaa ihania vinkkejä kiukusta ja vihan tunteesta ylipääsemiseen. Kirjan loppu miellytti eskarilaista ja hän kiitti minua isolla pusulla poskelle.

Kun olimme lukeneet ensimmäisen Lari-kirjan, emme osanneet lopettaa, vaan luimme heti perään toisen. Kirjan nimi on ”Laria ärsyttää”. Lari on perfektionisti ja epäonnistuminen kammottaa häntä. Hän tekee virheen ja sen kanssa eläminen on hänelle hyvin vaikeaa. Tätä kirjaa lukiessamme saapui kuuntelijaksi myös isosisko, joka kuunteli tarkkaan Larin sanat ja oli hiljaa. Hän kuunteli ja nyökkäili. Luulen, että hän oppi myös kirjasta hyvin paljon.

Kirjoissa on sadun jälkeen pieni opas vanhemmille ja kasvattajille, miten toimia itse tilanteissa. Vaikka olen lukenut monet satukirjat ja kasvatusoppaat, sain silti Lari-kirjojen ohjeista lempeyttä ja voimaa omaan kasvattajuuteeni. Näillä keinoilla me menemme eteenpäin, molempien lasten kanssa.

Eskarilainen kysyi vielä ennen nukahtamistaan: ”Onko olemassa oikeasti sellaista Täti Salviaa, joka pystyisi auttamaan, jos kiukuttaa? Mä tarvitsen sellaisen.” Onneksi sellaisia on, hänenkin elämässään.

 

 

Melissa Georgioun Lari Lihapulla-kirjat

METSÄ JA LAPSET: Hyvinvointivaikutukset

”Ettekö te ole kaikki koko ajan kipeinä, kun olette siellä metsässä niin paljon?” oli kysymys, joka yllätti minut, kun kerroin taannoin, että päiväkotiryhmäni viettää viikosta kolme päivää metsässä ja lähiluonnossa.

Päinvastoin. Säännöllinen metsässä seikkailu lasten kanssa on saanut aikaan sen, että koin vasta nyt syksyni ensimmäisen flunssan. Yleensä sairastun flunssaan jo syksyn ensimmäisillä viikoilla ja sairastan syksyni aikana useammankin flunssan.

On kulunut neljä kuukautta siitä, kun aloitimme tämän ryhmän kanssa metsätoimintamme näin suuressa mittakaavassa. Päiväkotitauteja on monia – flunssaa, oksennustautia ja muuta mukavaa – mutta monet niistä olemme onnistuneet välttämään tänä syksynä. Se, että ulkoilemme paljon, vähentää sairastamistamme.

Meillä on aina mukana ensiapulaukku, mutta vielä tähän mennessä emme ole päässeet sitä tutkimaan tarkemmin lasten kanssa metsässä. Punkkikauteen keväällä olemme varautuneet, kyihin ja muihin metsän vaaroihin myös.

Ensimmäisinä viikkoina monia väsytti kävellä metsäpaikalle, nyt sinne juostaan. Pienten, ja opettajankin, fyysinen kunto on kohentunut juostessamme metsäpoluilla, leikkiessämme ja tasapainoillessamme erilaisilla puunrungoilla. Lasten motoriset perustaidot ovat kehittyneet.

Saman kehityksen huomaan omissa lapsissani, jotka ovat innostuneet polkujuoksemisesta. Aluksi juokseminen oli hankalaa, mutta vähitellen siitä on tullut kevyempää eivätkä kivet ja kannot poluilla enää haittaa. He hallitsevat kehoaan paremmin kuin ennen.

Suuren kehityksen olen nähnyt niin omassa kuin lastenkin keskittymiskyvyssä. Kun tutkitaan lähiluontoa, etsitään aarteita ja luetaan kiinnostavia kirjoja metsässä, lapset jaksavat keskittyä samaan tekemiseen paljon pidempään kuin sisällä.

Minulle metsä on seikkailupaikan ja leikkipaikan lisäksi erittäin tärkeä paikka rauhoittumiseen ja rentoutumiseen. Jo muutamassa minuutissa metsässä suuri osa arjen stressistä kaikkoaa, myös lapsilla. Eräänä päivänä menin metsäpaikallamme makaamaan maahan ja katsoin pilviä – yhtäkkiä vieressäni oli koko lapsiryhmäni tuijottelemassa pilviä kanssani – rauhoittumassa kanssani. Metsä rentouttaa minua paremmin kuin mikään mielenrauhaa edistävä cd-nauha – ja olen huomannut sen vaikuttavan samoin lapsiin.

Metsässä sosiaaliset taidot kehittyvät. 

Metsäpaikallamme ei ole niin sanottuja tyttöjen ja poikien leikkejä, vaan leikkeihin saavat osallistua kaikki. Usein leikit muodostuvatkin mielenkiinnonkohteiden mukaan ja muodostuu myös uusia ihania ystävyyssuhteita.

Lapset ovat oppineet sen, että metsään mahtuvat kaikki äänet ja kaikki tunteet. Pahalla päällä saa olla metsässä ja sen purkamiseen on harjoiteltu tapoja. Tällä hetkellä suosituin tapa on murista isolle kivelle. Metsässä on tilaa myös naurulle, ilolle ja oivaltamiselle. Löytyy joskus myös kaikkea ällöä, kuten koirankakkaa, mutta sitäkin on kiva tutkia kepillä (ja joskus kengänpohjalla).

Metsä ja luonto eivät ole niitä asioita, jotka sairastuttavat lasta tai aikuista. On tutkittu, että ihmisen kosketus luontoon pitää ihmisen terveenä – käytännössä se, että puutarhanhoito tekee ihmisen hyvinvoivaksi, ei ole myytti, vaan totista totta. Jos istumme päivät pitkät sisätiloissa, sairastumme helpommin. Luonto antaa ihmiselle, jo pienelle, luontaista vastustuskykyä.

Kysyin asiantuntijaraadiltani, siis lapsilta, miten metsä vaikuttaa heidän oloonsa:

”Musta on kivaa, kun metsässä ei tarvitse olla hiljaa.”-
”Ja metsässä saa juosta!”
”Metsässä on kivaa etsiä aarteita ja löytää ne.”
”Mä uskallan kiivetä isolle kivelle ja sitä en uskaltanu ennen.”
”Mä oon saanu metsässä uuden ystävän.”
”Onko pakko aina lähtee takasin metsästä päiväkodille?”

Metsän on tutkittu myös antavan sietokykyä monille allergioille. Sitä emme vielä itse ole päässeet näkemään, mutta parasta minusta on se, että nautimme metsässä olosta kaikki ja voimme siellä hyvin.

METSÄ JA LAPSET-sarja jatkuu aiheella pukeutuminen.

Sarjan ensimmäinen osa on Jokamiehenoikeudet.

METSÄ JA LAPSET: Jokamiehenoikeudet

Tiedätkö mitä ovat jokamiehenoikeudet? Monelle ne ovat itsestäänselvyys, mutta yhä useammin tapaan ihmisiä, jotka eivät tiedä mitä ne ovat. Ihmisten suhde luontoon on muuttunut viime vuosina ja kiinnostus sekä tieto luonnosta on heikentynyt. Minusta tämä kehitys on huolestuttavaa. Emme edes tiedä, kuinka harvinaislaatuiset ja suuret oikeudet jokaisella meistä täällä Suomessa on jopa maailman mittapuulla katsottuna. Meillä on oikeus luontoon, metsiin, vesistöihin ja siellä olemiseen. Oikeuksien kanssa tulee aina kuitenkin myös velvollisuudet.

Sanana jokamiehenoikeudet on aina ollut minulle hyvin normaali, mutta kun 4-vuotias kysyi: ”Onko ne jokamiehenoikeudet myös jokanaisenoikeuksia?” tajusin, ettei se olekaan yksiselitteinen. Joihinkin sanoihin on niin tottunut, ettei tajuakaan sitä, mitä pieni lapsi niistä heti tajuaa.

Jokamiehenoikeudet ovat jokaisen aikuisen ja lapsen oikeuksia, joita luonnossa saa ja ei saa tehdä riippumatta siitä kuka maan omistaa. Ne voisivat olla nimeltään jokaisenoikeuksia tai luonnossakävijänoikeuksia. Ne eivät katso ikää eivät sukupuolta eivätkä kansallisuutta.

Sisällöltään jokamiehenoikeudet ovat jo pienille lapsille helppoja oppia – niitä opitaan perimätiedossa, luonnossa kulkiessa, metsäretkillä ja luontosuhdetta rakentamalla. Ja tietenkin leikkimällä.

Meillä on tapana leikkiä metsässä paljon. Yksi suosittu ja erittäin hauska leikkimme on Muumipeikon retket-kirjoista löytyvä jokamiehenoikeusleikki, jossa leikitään mitä saa ja mitä ei saa tehdä metsässä. Muutaman kerran jälkeen lapset muistavat jo hurjan hyvin säännöt, kuinka toimia metsässä.

Parhaita vastaajia siihen, mitä jokamiehenoikeudet pitävät sisällään, ovat lapset. Niinpä kysyin heiltä.

Mitä luonnossa saa tehdä?
”No saa ainaki kerätä marjoja, mutta ei kannata kerätä kielonmarjoja, koska niitä ei saa syödä.”
”Luonnossa saa leikkiä!”
”Saa tutkia niillä luupeilla.”
”Saa nauraa.”
”Saa olla kiukkuinen.”
”Saa kävellä ja leikkiä kalliokiipeilijää. Se on mun harrastus tänään.”
”Saa seikkailla, niin kuin me!”
”Saa rakentaa majan.”

Mitä luonnossa ei saa tehdä?
”Ei saa repiä eläviä puita, koska niitä sattuu!”
”Ei saa ajaa niillä mopoilla, koska se sattuu korviin ja luontoon.”
”Ei ainakaan saa kiusata lintuja tai eläimiä, koska ketään ei saa kiusata.”
”Ne roskat pitää aina kerätä. Niinku me kerätäänki.”
”Sammalta ei saa repii, koska se ei kasva heti takaisin.”
”Ei saa mennä toisten pihoille syömään omenoita, kun muuten tulee paha mieli.”
”Ei saa tehdä kokkoa, vaikka haluaisi olla vähän intiaani.”

Vaikka jokamiehenoikeuksia ei ole Suomen laissa määritelty, on tulevaisuuden kannalta tärkeää, että ne säilyvät. Tulevaisuus, jossa lapsillamme ja heidän lapsillaan on mahdollisuus löytää ja nauttia luonnosta luomalla ikioma luontosuhde, on arvokas perintö. Kunnioitetaan harvinaislaatuisia jokamiehenoikeuksiamme, ne ovat meitä ja heitä varten.

Metsä ja Lapset-sarja jatkuu ensi maanantaina aiheella hyvinvointivaikutukset.

Faktatietoa jokamiehenoikeuksista pääset lukemaan täältä.