Pienet metsässä – mitä siellä metsässä voi tehdä alle 3-vuotiaiden kanssa? Mitä on metsäily pienten kanssa?
Lue tästä, mitä metsä opettaa.
Metsäeskareissa opitaan kaikki esiopetussuunnitelman taidot ja tiedot metsässä. Varhaiskasvatuksen metsäryhmissä toteutetaan laadukasta pedagogiikkaa raikkaassa ulkoilmassa. – Mutta mitä niiden pienimpien kanssa tehdään luonnossa? Mitä tehdään siis ihan konkreettisesti?
Kysyin tätä varhaiskasvatuksen opettajalta, metsäkerhon ohjaajalta ja perheretkeilevältä bloggaajalta.
Pienet metsässä – päiväkodissa
Valtakunnalliseen varhaiskasvatussuunnitelmaan kuuluu metsä ja luonto oppimisympäristönä, niin pienille kuin isoillekin varhaiskasvatuksen lapsille. Ympäri Suomen päiväkodeissa, kerhoissa ja perhepäivähoitajien kanssa lapset ulkoilevat päivittäin ja pääsevät usein myös metsäretkille ainakin kerran viikossa.
Luonnossa ja rakennetussa ympäristössä retkeily sekä ympäristön tutkiminen ovat tärkeä osa varhaiskasvatusta. Myönteisten kokemusten kautta lapsi oppii nauttimaan luonnosta ja lähiympäristöstä ja hänen ympäristösuhteensa vahvistuu. Luonnon ilmiöitä havainnoidaan eri aistein ja eri vuodenaikoina. Niistä keskustellaan ja niitä tutkitaan. Samalla opetellaan ympäristöön liittyvien käsitteiden käyttöä. Eri kasvi- ja eläinlajien tunnistamisen harjoitteleminen vahvistaa luonnon tuntemusta. Lasten kanssa opetellaan etsimään tietoa heitä kiinnostavista asioista. Luonto voi olla myös esteettisen kokemisen ja rauhoittumisen paikka.
– Valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma (2018)
Vinkkejä alle 3-vuotiaiden kanssa metsäilyyn varhaiskasvatuksessa
Jaana Sandberg on pitkän linjan ympäristökasvattaja ja kotkalainen varhaiskasvatuksen opettaja, jolla on tietoa ja taitoa myös pienten kanssa metsäilystä. Jaana on nainen Metsänväen Matkassa-yrityksen takana ja juuri oikea ihminen antamaan vinkkejä alle 3-vuotiaiden kanssa metsäilyyn varhaiskasvatuksessa.
Jaana vinkkaa:
Ihmettele.
Pienten, alle 3-vuotiaiden kanssa metsäily on ihmettelyä. Ihmetellään yhdessä tuulen huminaa, leppäkertun täpliä ja puiden karheaa kaarnaa. Asetu lapsen tasolle ja kurkista minimaailmaan. Sinun ei tarvitse tietää yhtään enempää kuin lapsi, ihmetelkää yhdessä. Muista, että sinä näytät omalla käyttäytymiselläsi esimerkkiä lapselle. Lapsi on luonnostaan utelias ja haluaa tutkia. Jos ötökät ja kura eivät ole sinun juttusi, lapsi voi silti nauttia niistä.
Seikkaile.
Seikkaile yhdessä lapsen kanssa, unohda kännykän tuijottaminen. Metsäily on seikkailuja, suuria sellaisia. Kannot muuttuvat lohikäärmeiksi ja kivien takana kurkkii menninkäisiä ja keijuja. Me aikuiset voidaan hypätä mukaan seikkailuun ja antaa sen viedä. Lapsi arvostaa seikkailuun heittäytyvää aikuista tämän jälkeen ihan eri tavalla.
Ota eväät mukaan.
Jokaiseen mukavaan retkeen kuuluu eväät. Ei tarvitse sytyttää nuotiota ja paistaa makkaraa vaan pienet eväät riittävät. Jo se, että lapsi syö ulkona, saattaa olla suuri elämys. Eväät antavat energiaa ja auttavat jaksamaan jos nälkäkiukku meinaa yllättää. Hyviä eväitä ovat esimerkiksi voileipä ja mehu, rusinat ja valmiiksi viipaloidut hedelmät. Muista roskaton retkeily.
Lähiretkeile.
Aina ei tarvitse lähteä kauas löytääkseen hienoja retkipaikkoja. Elämyksiä, uusia kokemuksia voi löytää oman pihan laidalta, lähimetsästä tai kauppamatkan varrelta. Poikkea tutulta reitiltä ja valitse uusia polkuja. Lapset löytävät ihmeteltävää ihan läheltäkin.
Kulje aistit avoinna.
Pienten kanssa metsässä kulkiessa kannattaa kulkea kaikki aistit avoinna. Lapset huomaavat maailmasta paljon sellaista, joka meiltä aikuisilta jää kokematta. Sateen viileys iholla, sammaleen pehmeys sitä silittäessä, oravan naksutus. Metsässä on paljon kosketeltavaa, tuoksuteltavaa, nähtävää, kuultavaa ja maistettavaa. Metsään poiketessa metsän viileys, erilainen ilma ja ihan oma äänimaailma saattavat yllättää myös aikuisen.
Unohda seikkailupuistot.
Metsä on lasten luonnonmukainen leikkipuisto. Paljon monipuolisempi kuin Hop Lop yms. Metsässä kulkeminen antaa lapsille erinomaista motorista harjoitusta. Ylös, alas, kiveltä kannolle ja sammaleelta kovalle metsänpohjalle. Anna lapsen yrittää, vain liikkumalla ja kokeilemalla lihakset vahvistuvat, liikkeistä tulee varmoja ja tietämys omista taidoista kehittyy.
Oikeat varusteet.
Metsään mentäessä varusteilla ja vaatteilla on suuri merkitys. Säänmukainen pukeutuminen, hyvät kengät ja tarvittaessa vaihtohansikkaat ovat tärkeät. Haluathan, että lapselle jää metsäilystä hyvä muisto ja miellyttävä kokemus. On paljon mukavampaa olla kun ei ole kylmä, kuuma tai märkä olo. Tarvittavat varusteet, eväät ja vaatteet kannattaa kantaa repussa. Näin aikuisen molemmat kädet jäävät vapaaksi vaikka tutkimista varten.
Muista turvallisuus.
Pienten kanssa metsäilyssä tärkeää on turvallisuus. Lapset liikkuvat ja kiipeilevät erittäin mielellään metsässä, aikuisen tehtävänä on taata toiminnan turvallisuus. Sopikaa yhdessä ”metsän säännöt”, näin lapsi tietää miten metsässä toimitaan. Pidemmälle retkellä mentäessä ensiapuvälineet kannattaa ottaa reppuun. Pieniä kolhuja ja nirhaumia tulee metsässä touhutessa varmasti.
Valitse oikeita välineitä.
Pienetkin tutkijat nauttivat ihan oikeiden välineiden käytöstä. Aikuisen avustuksella pienikin voi käyttää kiikareita, luuppia tai suurennuslasia. Toimintaa ja hienoja aarteita kannattaa myös dokumentoida, esim. kännykän kameralla.
Vie satu metsään.
Sadun ja leikin varjolla lapsi oppii asioita metsästä ja luonnosta. Rakentakaa yhdessä Ruususen linna tai Elsan valtaistuin. Satujen avulla lapsi tutustuu eläimiin, kasveihin ja ympäröivään luontoon. Leikki on lapsen tärkein työväline myös metsässä.
Lue tästä, mitä kaikkea voi olla metsäleikki.
Metsäilyn avulla rakennat lapselle kestävää luontosuhdetta. Metsäilevistä lapsista kasvaa tulevaisuuden ympäristömyönteisiä aikuisia. Antamalla lapsille ihania muistoja ja elämyksiä luonnosta herätät tunteen siitä että luonto on tärkeä asia ja siitä tulee huolehtia.
Pienet metsässä – metsäkerhossa
Monessa kaupungissa ja kunnassa perheen pienimmät käyvät kerhoissa muutaman tunnin päivässä. Helsingissä yhtä tälläistä kerhoa, metsäkerhoa alle 3-vuotiaille pitää Jenni Korhonen. Jenni on varhaiskasvatuksen lastenhoitaja, metsäkerhon ohjaaja, ympäristökasvattaja ja metsässä toimivan varhaiskasvatuksen uranuurtaja. Jenniltä halusin ehdottomasti kuulla vinkkejä.
Jenni vinkkaa:
Kiireettömyys.
Pienten kanssa metsään menossa on tärkeää kiireettömyys niin metsässä kuin matkalla. Matkanteko on osa retkeä, muista pysähtyä ihmettelemään pienten huomioita. Useasti on tärkeää näyttää aikuiselle se sama puu, jossa kasvaa kääpää. Tutut asiat kuuluvat retkeen.
Omaa tahtia.
On hyvä jos matkan voi tehdä aika vapaasti, eli saa kävellä aikalailla omaa tahtia. Osa aikuista kulkee nopeampien kanssa edeltä ja toiset hitaampien, välillä jäädään odottaman muita. Jos mahdollista, jonossa tallustelun ja rattaat voi jättää suosiolla pois. Kepin tai kävyn kantaminen sekä välillä juokseminen vauhdittaa kulkemista useasti. Pienetkin oppivat kulkemaan pitkiäkin matkoja, kun asiaa harjoitellaan. Muistetaan kuitenkin aina turvallinen kulkeminen.
Aistit auki.
Aikuisen tärkeä itse myös avata aistit huomioimaan luonnon monimuotoisuutta. Pienetkin muistavat tarkasti, miltä oravan syömä käpy näytti, kun sitä on yhdessä ihmetelty ja kummastetu. – Tai että muurahaispesään ei saa kiivetä talvella, kun muurahaiset nukkuvat.
Rutiinit.
Rutiinit luovat turvaa myös metsäretkiin ja ne ovat pienille tärkeitä. Esimerkiksi: retki voidaan aloittaa aina samalla lorulla tai laululla. Kun metsään saavutaan tervehditään metsänporttia, joka voi olla puu tai kivi. Lähtiessä annetaan hali tai hyvästellään taas sama metsänportti. Rutiinia on myös se, että käydään samalla metsäpaikalla retkellä.
Maskotti.
Ryhmällä voi olla joku oma eläin- tai satuhahmo, joka kulkee mukana retkellä, esimerkiksi pehmolelusiili. Siilille voi tehdä metsään pesiä ja antaa ruokaa – tai siili voi kertoa lapsille metsäneläimistä ja antaa erilaisia pieniä tehtäviä.
Toimintaa.
Metsäretkelle voi pakata mukaan esim. laulu/lorupussin,(kepeitä saa hyvät soittimet säestämään laulua), kirjan, leikkivarjon, eläinpussin (eläinkortteja, joita nostetaan pussista ja liikutaan eläimen tavoin). Yhteisiä jumppaleikkejä on kiva leikkiä metsässä, kuten esimerkiski monelle tuttua karhu nukkuu-leikkiä.
Eväät.
Eväät on aina ihana ja tärkeä juttu retkellä mutta retkeillä voi hyvin ilman eväitäkin, näin jää aikaa ihmettelylle , tutkimiselle ja leikille.
Aarteet.
Metsässä voi pienten kanssa kerätä aarteita pussiin. Hyviä aarrepusseja ovat tyhjät kahvipussit.
Metsälemmikki.
Oman lemmikin – keppikoiran – voi tehdä sitomalla esimerkiksi matonkuteesta tai muusta paksummasta narusta talutusnuoran kepille. Näin on lemmikki valmis!
Jumppa.
Jokainen metsäretki on pienille jumppahetki. Epätasaisessa maastossa kulkeminen ja puunjuuriin muksahtaessa ja ylös noustessa karkeamotoriikka kehittyy huomaamatta. Aina löytyy myös hyviä hyppykiviä tai mättäitä, joiden päälle kiivetä ja hypätä alas. Kävyillä on hyvä harjoitella heittämistä. Kaatuneen puun päällä voi tasapainoilla aikuisen tukiessa. Metsä on monipuolinen ja paras jumppapaikka.
Kesto.
Pienet nauttivat metsässä yhteisestä ohjatusta tekemisestä, mutta on kuitenkin tärkeä muistaa sopivan lyhyt kesto toiminnalle. Omalle vapaalle leikille ja tutkimiselle tulee olla aikaa runsaasti. Yhdessä kavereiden kanssa on kiva kasailla käpyjä, kepeistä rakennella jotain tai vain kantaa niitä paikasta toiseen. Useasti metsästä löytyy juna tai heppa, jonka selässä on kiva matkustaa. Lasten mielikuvitus on mahtava, koska metsästä voi löytyä mitä vaan!
Säällä kuin säällä.
Pienten kanssa kannattaa metsäretkeillä säällä kuin säällä ja kaikkina vuodenaikoina. Pakkasella tulee muistaa pysyä liikkeessä paljon ja retken pituus on suunniteltava sopivaksi. Lätäkköleikit on parhaita! Kepillä voi kalastaa lätäköstä vaikka mitä, mutta vaihtovaatteet kannattaa pakata reppuun lotraamisleikkien varalta.
Pienet metsässä – perheen kanssa
Varhaiskasvatuksen metsäretket ovat ihania, mutta perheretkiä ei saa unohtaa. Pienet metsässä perheretkellä? Mitä silloin kannattaa ottaa huomioon? Siksipä olen pyytänyt perheretkeilevän retkibloggarin, Luontohetkiblogin Miralta, perusvinkit ihan kaikille perheretkeä suunnitteleville.
”Metsässä on tylsää, siellä ei ole mitään tekemistä.” Kuulostaako tutulta? Vaikka luonnossa liikkuminen olisi tuttu juttu, sisäleikit ja lähileikkipuisto houkuttelevat lapsia joskus enemmän kuin ajatus metsäretkestä!
Mira vinkkaa:
Markkinointi.
Keksi retkelle tekemistä, teema tai yhteistä etsittävää luonnosta. Ole innostunut ja myy metsäretki lapsille. Etukäteen tuumattu ja tunnelmoitu puuha konkretisoi lapsille mitä metsässä tapahtuu.
Tekeminen.
Mitä tehtäis? No vaikkapa metsäolympialaiset? Metsässä voi etsiä merkkejä eläimistä ja niiden touhuista, kokeilla Suomen ladun luontobingoa tai metsäparkouria, tehdä taideteoksen, uppoutua makromaailmaan luuppien avulla tai seikkailla taskulamppujen kanssa tähtiretkelle. Jos lelusta on vaikea irrottautua, lelunkin voi napata mukaan retkelle ja koostaa yhdessä satuseikkailu luonnon lavasteissa.
Eväät.
Jokainen luontoretkeilijä tietää, että ilman eväitä ei kannata seikkailla. Eväiden syönti on usein yksi retken kohokohdista. Kurniva vatsa voi keskeyttää retken liian aikaisin ja takuulla vähentää viihtyvyyttä ikäluokkaan katsomatta. Pakkaa eväät roskattomasti rasioihin jo kotona.
Retkiaikaa ei kannata käyttää ala carte –annoksiin vaan ottaa eväät joiden tietää maistuvan. Miran perheelle uppoavat aina perinteiset tikuiksi leikatut kurkku, porkkana ja omena. Tulilla pehmeäksi lämmitetty herkullinen nuotiobanaani kelpaa kuoresta lusikoituna vauvasta vaariin. Terveelliset retkiherkut toimivat myös lahjontaan jos siirtymissä tarvitaan avitusta.
Tutki, tarkkaile ja ihmettele yhdessä!
Jokainen retki on erilainen, sillä etukäteen ei voi ennustaa mitä kaikkea luonnossa kohtaa. Ihmetelkää luontoa yhdessä katsellen, kuunnellen, haistellen ja koskettaen. Miltä metsässä tuntuu ja ketähän siellä mahtaa asua? Luontoretkielämys ei vaadi lajitietoa, mutta sitä on hauska opetella yhdessä. Mitä retkellä nähtiin? Kerätkää todisteet kuviin ja viettäkää salapoliisituokio kirjastossa tai kotisohvalla! Luontohetkien ei tarvitse loppua retken päättymiseen.
Jaettu ilo on suurin.
Usein paras retki-inspiraatio on kaverin seura. Mielikuvitus laukkaa ystävän kanssa ja mukaan otettu kaveri ratkaisee viihtyvyyshuolet 10-0. Metsäretki kannattaa tehdä, jos mahdollista, mieluummin pienemmille poluille kun leveille tasaisille väylille. Kapeat polut juoksuttavat usein eteenpäin kuin taas leveillä reiteillä saattaa helpommin iskeä ”Mä en jaksa kävellä.” –tilanne. Entä jos metsä pelottaa, mitä silloin voi tehdä?
Opastus.
Metsässä unohtuvat monenlaiset murheet ja opastetulla retkellä taakse jää myös eksymisenpelko. Jos jännittää, metsiin voi tutustua aluksi oppaan johdolla. Pääkaupunkiseudun ilmaiset opastetut retket löytyvät keväällä ilmestyvästä luontoretkikalenterista. Kalenteria jaetaan kirjastoissa. Lisäksi kannattaa tutustua myös Suomen luonnonsuojeluliiton retkitarjontaan (Helsyn retket pääkaupunkiseudulla) ja Suomen ladun jäsenyhdistysten toimintaan (Helsingin ladun retket). Helsingissä oppaana toimivat myös Citynature –sivujen luontokohteiden mobiililuontopolut.