10 syytä lähteä lasten kanssa lähiluontoon

Luonto tarkoittaa meistä jokaiselle jotakin. Yksi on sisäistänyt luontotietoutta jo äidinmaidossa. Toinen on oppinut isovanhemmiltaan tietoutta luonnon mahdollisuuksista. Kolmas on ollut pienenä partiossa ja muistaa elävästi ne leirinuotiot. Vaikka osalle luonto merkitsee jotain positiivista, joillekin luonto on etäinen, jopa pelottava asia.

Joku näkee luonnossa vain sen vaarat, Hollywoodin värittämän kuvan metsästä, jossa aina piilee jotain pahaa. Toiset taas koirankakat ja jopa tylsyyden.

Miten luontosuhdetta voi muuttaa positiivisemmaksi? Siihen yksi helppo tapa on lähteä ulos tutkimaan lähiluontoa ja miksei luontoa kauempanakin. Mukaan kannattaa ottaa lapset, sillä lapsilla on luonnossa mukanaan mielikuvitus ja tutkimisen sekä kokeilun into.

Mutta miksi lähteä lähiluontoon?

Kysyin sitä ammattilaisilta, siis lapsilta, ja keräsimme tällaisen listan:

  1. ”Siellä ei oo seiniä!”

Luonnossa ja etenkin metsässä ei ole seiniä, jotka tulevat vastaan, kun vauhtia riittää. Metsään mahtuu monta leikkiä, leikkijää ja paljon ääntä. Tilaa on rajattomasti myös mielikuvitukselle: yhtenä päivänä samasta metsästä löytyy ninjakoulu ja toisena se on menninkäisten koti. Koskaan metsässä ei ole tylsää, vaikka metsään lähteminen voikin olla vaikeaa väärien kenkien, kiireen ja muiden tekosyiden takia.

  1. ”Mä uskallan kiivetä siellä jo korkealle puuhun.”

Metsässä uskaltaa kokeilla uusia asioita. Vaikka omalla kotipihalla ei uskaltaisi kiivetä kiipeilytelineeseen tai ottaa kovia vauhteja, metsässä puuhun kiipeäminen ja kaatuneen puun päällä tasapainottelu voivatkin olla hyviä harjoittelupaikkoja.

  1. Siellä kukaan ei sano, ettei sais juosta.”

Huomaamattaan luonnossa tulee liikuttua. Monipuolinen maasto jalkojen alla ja ympärillä ovat hyväksi tasapainolle ja koordinaatiolle. Koska Suomessa on selvästi neljä eri vuodenaikaa, myös maasto on erilainen eri vuodenaikoina. Luonnossa voi kiipeillä, ylittää esteitä, ryömiä ja juosta.

  1. ”Siellä on kaunista!”

On tutkittu, että jo luontokuvien katselulla on positiivinen ja rauhoittava vaikutus ihmiselle. Luonnon erilaiset väriloistot ja muodot kiinnostavat sekä pientä että isoa. Kauneutta voi löytää katsomalla ympärilleen ja pysähtymällä ihmettelemään. Se pysähtyminen tekee hyvää aikuisellekin.

  1. ”Sinnehän voi mennä aina.”

Luonnossa ei ole aukioloaikoja, ei ikärajoja, ei sisäänpääsymaksuja ja monet isommat luontopolut ovat nykyään esteettömiä, jolloin retkelle pääsee lastenrattailla tai pyörätuolillakin. Suomessa historiallisestikin katsottuna, metsä on ollut aina turva.

  1. ”Siellä on hyvä olla.”

Luonnossa oleilu edistää tutkitusti hyvinvointia ja terveyttä. Luonnossa kiire ja suorittaminen katoavat ja ärsyke- ja viriketulva ovat kaukana poissa. Nämä vaikuttavat siihen, että luonnossa mieliala nousee, stressi poistuu (kyllä, pienilläkin), verenpaine alenee ja pulssi rauhoittuu.

  1. ”Me leikitään siellä yhdessä!”

Luonto on monipuolinen leikkimisympäristö. Luonnossa on hyvin harvoin niin sanottuja tyttöjen ja poikien leikkejä – on vain leikkejä. Monipuoliset materiaalit, kivet, kepit, kävyt, lehdet, tarjoavat leikkikaluja rakenteluleikkeihin, majaleikkeihin ja eläinleikkeihin.

  1. ”Mä oon oppinut siellä laskemaan ainakin sataan.”

Opimme leikin kautta. Vahingossa huomaamme osaavamme laskea, kun pyydetään hakemaan viisi käpyä. Suunnistuksessa löytyvät eri kirjaimet. Ulkona voi oppia monia eri asioita ja tutkia voi mitä vaan. Taidetta voi tehdä luonnonmateriaaleista, lumiukkoina ja vaikkapa nykyään muodissa olevia metsämandaloita.

  1. ”On kiva olla yhdessä metsässä.”

Luontoon voi toki mennä yksinkin, mutta lasten kanssa luonnossa oivaltaa ja löytää aina jotain uutta. Lapsen ilo ensimmäisestä mansikankukasta tai koirankakan löytämisestä on iso yhteinen ilo. Kun perheen kanssa lähtee luontoon, on kyse yhdessäolosta.

  1. ”Mutta ihan parasta on, kun me syödään eväät!”

Eväät ovat AINA retken kohokohta. Ulkona ruoka maistuu aina paremmalta, vaikka kyseessä olisikin sama näkkileipä kuin aamupalalla. Luonnossa on paljon marjoja, villiyrttejä ja villivihanneksia, MUTTA ne on tunnettava ennen kuin syö tai tarjoaa niitä lapsille.

Luontoa löytyy lähempää kuin kansallispuistoista. Kannattaa tutustua omaan asuinseutuunsa ja läheltä saattaakin löytyä vallan mainioita retkipaikkoja. Me tutustuimme kotiseutumme lähipiiriin ja löysimme ihanan suoalueen, jolla menevät pitkospuut. Parempaa en olisi osannut toivoa.

Olen haastanut itseni luonnossa ollessani: opin ja opettelen aina jotain uutta. Oppimisen kohde voi olla pieni tai suuri asia, joskus se on uusi ötökkälaji, toisinaan uusi metsässä leikittävä leikki ja viime aikoina olen opetellut villivihanneksia ja villiyrttejä. Metsä on täynnä syötävää, kunhan vain opettelee, mitä saa syödä ja mitä ei.

Usein varoitellaan kyykäärmeistä ja punkeista, lasinsirpaleista metsäpolulla.  Aikuisten yleinen pelko luontoretkillä on kyyt. Eräs viisas metsäopettaja kertoi, että kun lapselle opettaa, että käärmeitä on, mutta niiden pitää antaa elää rauhassa ja kun kyyn näkee, tulee olla itsekin rauhallinen, ei kyypaniikkia synny. Tästä voi oppia moni aikuinenkin. Tosiasia on myös se, että käärmeen näkeminen luonnossa on harvinaista.

Haastan nyt teidät. Tutustukaa lähiluontoonne ja etsikää sieltä itsellenne mukavia paikkoja. Vinkkejä siihen, mitä luonnossa voikaan tehdä löytyy täältä. Ja hyvä ideoita retkieväisiin Sydänmerkiltä.

Iloa lähiluontoon!

 

Tämä teksti on julkaistu yhteistyössä Neuvokkaan Perheen kanssa kannustamaan perheitä lähtemään lähiluontoon.

RESEPTI RAUHOITTUMISELLE: mene ulos, ole ulkona, rauhoitu

Kevät – mikä ihana vuodenaika täynnä valoa, lämpöä ja kasvua. Samaan vuodenaikaan mahtuu myös paljon kiirettä, kevätjuhlia, kesälomasuunnitelmia ja tekemättömiä töitä. Kevät on se vuodenaika, jolloin pitää usein sanoa itselleen ”RAUHOITU!”. Mutta miten rauhoitutaan kaiken kiireen keskellä?

Sairastuin muutama viikko sitten ja lääkärini antoi minulle paranemiseen ohjeen: ”Ota rauhallisesti, vältä ulkoilmaa ja rasittamasta itseäsi.” Lääkäri ei tiennyt antaneensa minulle pahimman mahdollisen rangaistuksen: käskyn olla sisällä kokonainen viikko. Siitä on rauhoittuminen kaukana.

Jokainen rauhoittuu eri tavalla. Joillekin rauhoittuminen on Netflixin katsomista, toisille kodin siivoamista. Minä taas en ole ihminen, joka osaisi rauhoittua kotona, sisällä. Minä tarvitsen ulkoilmaa voidakseni hyvin.

Minä olen ulkoilmaihminen. Voin parhaiten ulkona.

Enkä ole ainoa, joka voi hyvin ulkona luonnossa. Yhä useampi hakeutuu vapaa-ajallaan luonnon lähelle, kansallispuistoihin, lähtee vaeltamaan Lappiin.

Nykyään tutkitaan paljon luonnon terveysvaikutuksia ja niitä on paljon. Luonto rauhoittaa, rentouttaa, parantaa havaintokykyä, virkistää, inspiroi, vahvistaa ongelmanratkaisutaitoja ja vaikka mitä. Luonnon hyvinvointivaikutuksia löydetään jatkuvasti lisää.

Jo luontokuvien katsominen rauhoittaa mieltä ja laskee verenpainetta. Kun stressaa, luontokuvien selaaminen kännykän tai tietokoneen näytöltä auttaa ensihätään – mutta paljon paremmin auttaa se, että pääsee luontoon.

On tutkittu, että:
10 minuuttia luonnossa laskee verenpainetta.
20 minuuttia luonnossa kohentaa mielialaa.
1 tunti luonnossa lisää tarkkaavaisuutta.
2 tuntia luonnossa saa elimistön puolustusmekanismit elpymään.

Joskus on hyvä muistuttaa itseään (ja muita) rauhoittumisen tärkeydestä.

Tutustuin vuosi sitten sattumalta Sirpa Arvosen kehittämään Metsämieli-menetelmään. Metsämieli yhdistää luonnossa liikkumisen ja mielentaidot. Metsämielimenetelmässä liikutaan luonnossa ja tehdään erilaisia harjoituksia, joilla voidaan vahvistaa itsetuntoa, keventää suruja ja murheita sekä löytää hyviä tapoja lieventää omaa stressiä.

Minä löysin menetelmästä hyviä tapoja rauhoittua.

Metsämieli-menetelmää ohjaavat ympäri Suomen erittäin taitavat ohjaajat. Helsingissä Kuntovirkku ohjaa metsämielikävelyitä etenkin Keskuspuiston kauniissa ympäristössä. Espoon Nuuksiossa Forestful pitää kansallispuiston maisemissa kävelyitä, jotka vahvistavat itsetuntoa. Menetelmää voi käydä kokeilemassa, siihen ei tarvitse sitoutua ja siitä voi jokainen löytää jotain omaa elämäänsä.

Metsämieli-menetelmästä on tehty myös kaksi kirjaa, jotka löytyvät yksistä kansista. Luettuani kirjat, tuli niistä molemmista lempikirjojani. Ne ovat täynnä harjoituksia, selkeää tekstiä ja luonnollista lempeyttä. Niissä kiteytyy se, mitä olen itsekin paljon miettinyt. Me ihmiset tarvitsemme luontoa – ja on monta tapaa, jolla voimme saada luonnosta paljon hyvää elämäämme.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa nauttia luonnosta: yksi juoksee polkuja pitkin, toinen halaa puita, kolmas tutkii suotyyppejä ja neljäs on kuukauden yksin luonnon armoilla – joku voi tehdä vähän kaikkea ja nauttia siitä. Minä löysin rauhoittumisen kokemuksen siitä, että saan olla luonnossa oma itseni ja omalla tavallani, ihmetellen, tutkien, aistien, luontoa kunnioittaen.

Kokeile minun tapaani rauhoittua: Avaa ovi. Lähde luontoon. Ota aikaa itsellesi, koska sinä olet tärkeä. Etsi sinun keinosi, jolla voit hyvin ja saat rauhoituttua kiireen keskellä.

Tiedän, ettei jokainen rauhoitu luonnossa. Silti kannattaa kokeilla.

Pidä itsestäsi huolta.

 

VARHAISKASVATUKSEN TYÖHYVINVOINTI – kuka pitää huolta kasvattajista?

Varhaiskasvatuksessa, siis päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa, lapsista pidetään huolta kokonaisvaltaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että lapset saavat ruokaa, hoivaa, läheisyyttä, kasvatusta, opetusta, aikaa ja tilaa leikille ja yhdessä olemiselle. Lasten huolia kuunnellaan ja surun tullen lohdutetaan. Ilot iloitaan ja kiukut karkotetaan yhdessä.

Mutta kuka pitää huolta kasvattajista: opettajista, hoitajista ja avustajista?

Kasvattajat ovat lapselle tahtomattaan jatkuvasti toiminnan malli. Se, kuinka puhumme, elehdimme ja reagoimme asioihin voi nopeasti näkyä lasten käytöksessä. Jos aikuinen voi huonosti työskennellessään lasten kanssa, myös se näkyy lapsissa.

Jokainen meistä on joskus väsynyt. Huonosti nukuttu yö voi näkyä kauas. Perhetilanne, ruuhkavuosien haasteet sekä monet muut asiat voivat näkyä kasvattajassa, vaikka sitä ei tahallisesti esiin toisikaan.

Varhaiskasvatuksessa päivähoitoyksiköissä usein kasvattajan onni on tiimi. Työtä tehdään pareissa ja tiimeissä. Vastuuta ja toimintaa voi jakaa keskenään. Yleensä tiimi koostuu lastentarhanopettajista ja lastenhoitajista, joskus mukana on avustajia, erityisopettajia ja muita lisäkasvattajia. Vaikka jokaisella on oma roolinsa tiimissä, omat vastuualueensa ja oma työnkuvansa me teemme tiimityötä, yhdessä, titteleistä välittämättä. Moni pitkään työskennellyt lastenhoitaja on työyhteisön arvokas kultakimpale, jolta jokainen uusi työntekijä voi oppia työmaailman käytännön.

Mutta mitä se työhyvinvointi varhaiskasvatuksessa sitten on?

Onnekseni olen päätynyt töihin työyhteisöihin, joissa pidetään huolta sekä jokaisen työntekijän hyvinvoinnista että koko työyhteisön hyvinvoinnista.

Jo joka-aamuinen tervehtiminen tuo iloa päivään. Kuulumisten vaihtamiseen työkavereiden kanssa ei aika ehkä riitä, mutta on silti tärkeää saada edes toivotettua hyvää työpäivää.

Työtiimissämme meillä on herkkukaappi, jonne tuomme toisillemme yllätykseksi suklaata ja pieniä herkkuja. Lapset kutsuvat sitä hymykaapiksi, koska hymyilemme entistä enemmän aina naposteltuamme herkkuja.

Meillä vietetään kerran kuussa herkkuperjantaita, jolloin aina tiimi kerrallaan tuodaan muille työkavereille herkkuja. Jokainen pääsee nauttimaan pienestä herkkuhetkestä työajalla, yksi tiimin jäsen kerrallaan.

Ystävänpäiväviikko on työyhteisössämme tärkeä, sillä vietämme silloin perinteeksi noussutta ”Salainen ystävä”-viikkoa. Joka päivä saa yllättää oman salaisen ystävänsä jollain ihanalla pienellä tavalla ja perjantaina pääsemme arvaamaan, kuka oli kenenkin salainen ystävä.

Varmasti jokaisella työyhteisöllä on omat tapansa pitää yllä työhyvinvointia ja hyvää työilmapiiriä. Niitä tapoja kannattaa vaalia ja ylläpitää.

Työhyvinvointi on työiltoja, työhyvinvointipäiviä, kehittämispäiviä, yhteistä tekemistä – mutta myös niitä pieniä hetkiä, joissa huomioimme toisemme, katsomme toista silmiin ja näemme heidät. Se pieni sana ”KIITOS” on yllättävän tärkeä. Aiheellinen kehu kannattaa. Jos ei kiireessä muuta ehdi, niin jo hymy voi olla iso asia.

Hymyile huomenna opettajalle ja hoitajalle, katso silmiin ja kiitä.

Voit muuttaa hänen koko päivänsä suunnan. Kuten kaikki meistä, me kasvattajatkin olemme myös ihmisiä.

33 asiaa, mitä voi tehdä yhdessä talvella ulkona

Ajattelin pitkään, etten ole talvi-ihminen. Pidän kyllä lumesta, mutta kylmyys ei ollut mieleeni. Suomalainen talvi on kuitenkin onnistunut voittamaan minut puolelleen. Suurin kiitos siitä kuuluu lapsille.

Opin pukeutumaan niin, ettei minulla ole ulkona kylmä. Sen opin pukeutumalla niin kuin lapsetkin. Talvipukeutuminen voi olla taitolaji, mutta siinä onnistuu kyllä!

Talvi on kylmä vuodenaika, mutta siitä ei tarvitse tehdä sisällä vietettävää vuodenaikaa. Vaikka takkatulen lämmössä villasukat jalassa on ihanaa olla, on myös ihana juoda lämmintä glögiä talviretkellä termosmukista.

Minusta parasta talvessa on punaiset posket ja yhdessäolo. Lasten mielestä moni muu asia.

Lasten kanssa teimme listan, mitä kaikkea mukavaa voi tehdä talvella ulkona yhdessä.

Halusimme kerätä listalle tekemisiä, jotka ovat ilmaisia tai lähes ilmaisia, eivätkä vaadi matkoja kauas. Tietenkin luistimet ja muut talviliikuntavälineet maksavat, mutta tekemisen tahdoimme pitää mahdollisimman edullisena.

    1. LASKEA PULKKAMÄKEÄ TAI PYLLYMÄKEÄ
    2. RAKENTAA IKIOMA PULKKAMÄKI JA MUUTAMA HYPPYRI
    3. TEHDÄ LUMIENKELEITÄ
    4. RAKENTAA LUMIUKKO / LUMIKOIRA / LUMITIIKERI
    5. KOKEILLA LUMIKENKÄKÄVELYÄ
    6. HIIHTÄÄ
    7. LASKETELLA
    8. LUISTELLA LUISTIMILLA
    9. LEIKKIÄ LUMISOTAA
    10. PUHALTAA SAIPPUAKUPLIA PAKKASELLA (Ohje tähän löytyy Ruususuu ja Huvikumpu-blogista)
    11. LEIKKIÄ LUMESSA
    12. LEIKKIÄ LUMIJÄÄTELÖKIOSKIA JA TEHDÄ IKIOMIA LUMIJÄÄTELÖANNOKSIA
    13. MATKUSTAA PULKAN KYYDISSÄ
    14. LÄHTEÄ TALVISEIKKAILULLE
    15. LÄMMITELLÄ NUOTION YMPÄRILLÄ TAI KODASSA
    16. TEHDÄ JÄÄLINNA (Hurlumhei-blogissa vinkataan, miten sellainen voidaan tehdä maitopurkeista, vedestä ja vesiväreistä)
    17. SYÖDÄ EVÄITÄ ETSIÄ ELÄINTEN JÄLKIÄ
    18. KIRJOITTAA SANOJA LUMEEN. (Hyvää harjoitusta oman nimen kirjoittamista harjoitteleville)
    19. KOVALLA PAKKASELLA HEITTÄÄ KUUMAA VETTÄ ILMAAN (Muutaman vuoden takainen hauska tutkimusleikki, jossa heitetään pakkasella kuumaa vettä ilmaan ja katsotaan mitä vedelle tapahtuu. Lumoaa joka kerta katsojansa.)
    20. RAKENTAA LUMILINNA
    21. TEHDÄ HETKELLISTÄ TAIDETTA PUUNRUNKOIHIN
    22. TEHDÄ LUMILYHTY
    23. MAALATA LUNTA VESIVÄREILLÄ
    24. ETSIÄ JA TUNNISTAA TALVENTÖRRÖTTÄJIÄ (Kvarkens Naturskolalta löytyvät selkeät ohjeet, kuinka tunnistaa eri talventörröttäjiä)
    25. JUODA LÄMMINTÄ MEHUA TERMOSPULLOSTA
    26. KERÄTÄ METSÄMATERIAALEJA JA TEHDÄ IKIOMA METSÄMANDALA
    27. RUOKKIA LINTUJA (Lintujen talviruokinnassa on muistettava, että jos alkaa ruokkia lintuja, on ruokittava koko talven ajan – linnut muistavat todella hyvin ruokintapaikat ja odottavat ruokaa)
    28. OSALLISTUA TALVISEURANTAAN
    29. IHASTELLA KUURANKUKKIA
    30. UIDA AVANNOSSA
    31. KAIKKI HIPPALEIKIT OVAT KIVOJA MYÖS TALVELLA
    32. LEIKKIÄ ULKONA YHDESSÄ
    33. SEIKKAILLA YHDESSÄ TALVEN IHMEMAASSA

On lukemattomia ihania tapoja viettää yhdessä aikaa talvella ulkona, lumella tai ilman. Etsikää yhdessä omat suosikkinne.

Ihania talvipäiviä!

Lahjaksi myönteisiä keinoja kasvatukseen

Viime syksynä me perheemme aikuiset annoimme toisillemme lahjaksi yhteistä aikaa. Yleensä se aika käytetään meillä kotitöihin ja arjen logistiikkaan, harrastuksiin ja sosiaaliseen mediaan. Nyt päätimme toisin. Käytimme sen ajan yhteiseen Kasvun Taian ”Myönteisiä keinoja kasvatukseen”-verkkovalmennukseen.

Kurssi kiinnosti meitä, koska halusimme oppia uusia keinoja selvitä arjen pulmatilanteista, pohtia kasvatustyylejämme ja löytää jotain uutta. Kurssi kesti kokonaisuudessaan neljä viikkoa, eli se oli meille myös sopivan mittainen eikä vienyt aikaa lasten kanssa vietetystä ajasta.

Joka viikko me löysimme arjestamme aikaa toisillemme, aikaa keskustelulle ja aikaa myös miettiä omia elettyjä elämiämme. Yllättävän pitkälle lapsuuteen lähdimme molemmat ja tähän päivään palasimme paljon viisaampina ja tietoisempina omista vahvuuksistamme ja heikkouksistamme kasvattajina, kasvajina ja elämänkumppaneina.

Ensimmäisellä viikolla keskityimme vahvuuksiin. Etsimme hyvää lapsistamme, toisistamme ja itsestämme. Mietimme keinoja, jolla pitää perhe-elämästämme hyvää huolta. Muistimme molemmat, kuinka muutama vuosi sitten meillä oli tapana tuijottaa toisiamme neljä minuuttia silmiin ja seurata reaktioitamme. Itse harjoittelin kotona ja päiväkodissa tapoja kiertää ÄLÄ-sana. Onnistuin yllättävän hyvin.

Toisella viikolla harjoittelimme kommunikoimaan rakentavasti. Kiireessä kommunikaatiotapamme ovat hyvin erilaiset ja ymmärrämme toisiamme helposti väärin. Muistelimme minä-viestien tärkeyttä ja kuinka voimme välttää huutamista, jankkaamista ja käskyttämistä. Harjoittelin kotona käyttämään minä-viestejä ja sain koululaiseltamme palautetta, että en ”ragee” niin paljon kuin yleensä.

Kolmannella viikolla yritimme etsiä pitkään yhteistä aikaa kurssille ja vihdoinkin löysimme sen saunassa. Aiheena oli tunteet. Mietimme, kuinka reagoimme lapsen voimakkaisiin tunteisiin. Meidän tapamme olivat hyvin erilaiset, mutta molemmat toimivat. Keskustelimme ja löysimme yhteisen sävelen. Mietimme ääneen omia tunteitamme ja niitä hetkiä, kun nälkäisinä tai väsyneinä emme aina tarkoita, mitä sanomme. Me olemme niistä sanoistamme ja tunteistamme vastuussa. Ehkä ilman tuota saunakeskustelua murisisimme itseksemme toisen tavalle rauhoittaa lapsi, sanomatta mitään toiselle.

Neljännellä viikolla mietimme omaa hyvinvointiamme. Sovimme, että etsimme molemmat oman harrastuksen, jossa voimme hyvin. Minulle se on retkeily, hänelle sulkapallo. Meillä on tapana miettiä iltapusujen aikaan lasten kanssa kiitollisuuden ja ilon aiheita, joita päivän aikana olemme saaneet kokea. Ne voivat olla pieniä tai suuria asioita, mutta aina ne ovat tärkeitä. Päätimme kysyä sitä myös toisiltamme.

Kurssista käteen jäi vahvistus siitä, että asioista pitää puhua ääneen. Oman pään sisällä se toinen ei kuule syitä käytöksellesi, toimintatavoillesi. Jokaisella meistä on historia ja sitä pitää myös kunnioittaa. Sitä historiaa voi käyttää voimavarana. Saimme yhteistä ymmärrystä siitä, kuinka toimimme ihmisinä ja perheenjäseninä kohti yhteistä päämäärää, vaikka toimintatapamme ovat erilaiset.

Kurssista jäi myös lupaus yhteisestä ajasta toisiamme ja itseämme kasvattaen myös tulevaisuudessa. Opimme kunnioittamaan toistemme kasvatusmetodeja: toinen ei tee väärin, vaikka hän ei tee niin kuin minä. Samalla luottamus toiseen kasvoi. Sain siitä vahvuutta olla itselleni armollisempi ja sanoa ääneen, että minä riitän sellaisena kuin olen. Sen sanominen kannatti.

Minä riitän.

Tällainen minä olen ja tällainen kasvattaja minä olen. Lempeä, pedagoginen, empaattinen, eläväinen, omalla tyylilläni toimiva, innostuva, seikkailija, leikkijä.

Ja hän hyväksyy minut juuri sellaisena kuin minä olen.

Myönteisen kasvatuksen kurssi järjestetään taas ja sain ilokseni teille alennuskoodin, jolla saa 8 euron alennuksen kurssihinnasta. Alennuskoodi on TAIKA8.