RESEPTI RAUHOITTUMISELLE: mene ulos, ole ulkona, rauhoitu

Kevät – mikä ihana vuodenaika täynnä valoa, lämpöä ja kasvua. Samaan vuodenaikaan mahtuu myös paljon kiirettä, kevätjuhlia, kesälomasuunnitelmia ja tekemättömiä töitä. Kevät on se vuodenaika, jolloin pitää usein sanoa itselleen ”RAUHOITU!”. Mutta miten rauhoitutaan kaiken kiireen keskellä?

Sairastuin muutama viikko sitten ja lääkärini antoi minulle paranemiseen ohjeen: ”Ota rauhallisesti, vältä ulkoilmaa ja rasittamasta itseäsi.” Lääkäri ei tiennyt antaneensa minulle pahimman mahdollisen rangaistuksen: käskyn olla sisällä kokonainen viikko. Siitä on rauhoittuminen kaukana.

Jokainen rauhoittuu eri tavalla. Joillekin rauhoittuminen on Netflixin katsomista, toisille kodin siivoamista. Minä taas en ole ihminen, joka osaisi rauhoittua kotona, sisällä. Minä tarvitsen ulkoilmaa voidakseni hyvin.

Minä olen ulkoilmaihminen. Voin parhaiten ulkona.

Enkä ole ainoa, joka voi hyvin ulkona luonnossa. Yhä useampi hakeutuu vapaa-ajallaan luonnon lähelle, kansallispuistoihin, lähtee vaeltamaan Lappiin.

Nykyään tutkitaan paljon luonnon terveysvaikutuksia ja niitä on paljon. Luonto rauhoittaa, rentouttaa, parantaa havaintokykyä, virkistää, inspiroi, vahvistaa ongelmanratkaisutaitoja ja vaikka mitä. Luonnon hyvinvointivaikutuksia löydetään jatkuvasti lisää.

Jo luontokuvien katsominen rauhoittaa mieltä ja laskee verenpainetta. Kun stressaa, luontokuvien selaaminen kännykän tai tietokoneen näytöltä auttaa ensihätään – mutta paljon paremmin auttaa se, että pääsee luontoon.

On tutkittu, että:
10 minuuttia luonnossa laskee verenpainetta.
20 minuuttia luonnossa kohentaa mielialaa.
1 tunti luonnossa lisää tarkkaavaisuutta.
2 tuntia luonnossa saa elimistön puolustusmekanismit elpymään.

Joskus on hyvä muistuttaa itseään (ja muita) rauhoittumisen tärkeydestä.

Tutustuin vuosi sitten sattumalta Sirpa Arvosen kehittämään Metsämieli-menetelmään. Metsämieli yhdistää luonnossa liikkumisen ja mielentaidot. Metsämielimenetelmässä liikutaan luonnossa ja tehdään erilaisia harjoituksia, joilla voidaan vahvistaa itsetuntoa, keventää suruja ja murheita sekä löytää hyviä tapoja lieventää omaa stressiä.

Minä löysin menetelmästä hyviä tapoja rauhoittua.

Metsämieli-menetelmää ohjaavat ympäri Suomen erittäin taitavat ohjaajat. Helsingissä Kuntovirkku ohjaa metsämielikävelyitä etenkin Keskuspuiston kauniissa ympäristössä. Espoon Nuuksiossa Forestful pitää kansallispuiston maisemissa kävelyitä, jotka vahvistavat itsetuntoa. Menetelmää voi käydä kokeilemassa, siihen ei tarvitse sitoutua ja siitä voi jokainen löytää jotain omaa elämäänsä.

Metsämieli-menetelmästä on tehty myös kaksi kirjaa, jotka löytyvät yksistä kansista. Luettuani kirjat, tuli niistä molemmista lempikirjojani. Ne ovat täynnä harjoituksia, selkeää tekstiä ja luonnollista lempeyttä. Niissä kiteytyy se, mitä olen itsekin paljon miettinyt. Me ihmiset tarvitsemme luontoa – ja on monta tapaa, jolla voimme saada luonnosta paljon hyvää elämäämme.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa nauttia luonnosta: yksi juoksee polkuja pitkin, toinen halaa puita, kolmas tutkii suotyyppejä ja neljäs on kuukauden yksin luonnon armoilla – joku voi tehdä vähän kaikkea ja nauttia siitä. Minä löysin rauhoittumisen kokemuksen siitä, että saan olla luonnossa oma itseni ja omalla tavallani, ihmetellen, tutkien, aistien, luontoa kunnioittaen.

Kokeile minun tapaani rauhoittua: Avaa ovi. Lähde luontoon. Ota aikaa itsellesi, koska sinä olet tärkeä. Etsi sinun keinosi, jolla voit hyvin ja saat rauhoituttua kiireen keskellä.

Tiedän, ettei jokainen rauhoitu luonnossa. Silti kannattaa kokeilla.

Pidä itsestäsi huolta.

 

METSÄ JA LAPSET: Hyvinvointivaikutukset

”Ettekö te ole kaikki koko ajan kipeinä, kun olette siellä metsässä niin paljon?” oli kysymys, joka yllätti minut, kun kerroin taannoin, että päiväkotiryhmäni viettää viikosta kolme päivää metsässä ja lähiluonnossa.

Päinvastoin. Säännöllinen metsässä seikkailu lasten kanssa on saanut aikaan sen, että koin vasta nyt syksyni ensimmäisen flunssan. Yleensä sairastun flunssaan jo syksyn ensimmäisillä viikoilla ja sairastan syksyni aikana useammankin flunssan.

On kulunut neljä kuukautta siitä, kun aloitimme tämän ryhmän kanssa metsätoimintamme näin suuressa mittakaavassa. Päiväkotitauteja on monia – flunssaa, oksennustautia ja muuta mukavaa – mutta monet niistä olemme onnistuneet välttämään tänä syksynä. Se, että ulkoilemme paljon, vähentää sairastamistamme.

Meillä on aina mukana ensiapulaukku, mutta vielä tähän mennessä emme ole päässeet sitä tutkimaan tarkemmin lasten kanssa metsässä. Punkkikauteen keväällä olemme varautuneet, kyihin ja muihin metsän vaaroihin myös.

Ensimmäisinä viikkoina monia väsytti kävellä metsäpaikalle, nyt sinne juostaan. Pienten, ja opettajankin, fyysinen kunto on kohentunut juostessamme metsäpoluilla, leikkiessämme ja tasapainoillessamme erilaisilla puunrungoilla. Lasten motoriset perustaidot ovat kehittyneet.

Saman kehityksen huomaan omissa lapsissani, jotka ovat innostuneet polkujuoksemisesta. Aluksi juokseminen oli hankalaa, mutta vähitellen siitä on tullut kevyempää eivätkä kivet ja kannot poluilla enää haittaa. He hallitsevat kehoaan paremmin kuin ennen.

Suuren kehityksen olen nähnyt niin omassa kuin lastenkin keskittymiskyvyssä. Kun tutkitaan lähiluontoa, etsitään aarteita ja luetaan kiinnostavia kirjoja metsässä, lapset jaksavat keskittyä samaan tekemiseen paljon pidempään kuin sisällä.

Minulle metsä on seikkailupaikan ja leikkipaikan lisäksi erittäin tärkeä paikka rauhoittumiseen ja rentoutumiseen. Jo muutamassa minuutissa metsässä suuri osa arjen stressistä kaikkoaa, myös lapsilla. Eräänä päivänä menin metsäpaikallamme makaamaan maahan ja katsoin pilviä – yhtäkkiä vieressäni oli koko lapsiryhmäni tuijottelemassa pilviä kanssani – rauhoittumassa kanssani. Metsä rentouttaa minua paremmin kuin mikään mielenrauhaa edistävä cd-nauha – ja olen huomannut sen vaikuttavan samoin lapsiin.

Metsässä sosiaaliset taidot kehittyvät myös. Metsäpaikallamme ei ole niin sanottuja tyttöjen ja poikien leikkejä, vaan leikkeihin saavat osallistua kaikki. Usein leikit muodostuvatkin mielenkiinnonkohteiden mukaan ja muodostuu myös uusia ihania ystävyyssuhteita.

Lapset ovat oppineet sen, että metsään mahtuvat kaikki äänet ja kaikki tunteet. Pahalla päällä saa olla metsässä ja sen purkamiseen on harjoiteltu tapoja. Tällä hetkellä suosituin tapa on murista isolle kivelle. Metsässä on tilaa myös naurulle, ilolle ja oivaltamiselle. Löytyy joskus myös kaikkea ällöä, kuten koirankakkaa, mutta sitäkin on kiva tutkia kepillä (ja joskus kengänpohjalla).

Metsä ja luonto eivät ole niitä asioita, jotka sairastuttavat lasta tai aikuista. On tutkittu, että ihmisen kosketus luontoon pitää ihmisen terveenä – käytännössä se, että puutarhanhoito tekee ihmisen hyvinvoivaksi, ei ole myytti, vaan totista totta. Jos istumme päivät pitkät sisätiloissa, sairastumme helpommin. Luonto antaa ihmiselle, jo pienelle, luontaista vastustuskykyä.

Kysyin asiantuntijaraadiltani, siis lapsilta, miten metsä vaikuttaa heidän oloonsa:
”Musta on kivaa, kun metsässä ei tarvitse olla hiljaa.”-
”Ja metsässä saa juosta!”
”Metsässä on kivaa etsiä aarteita ja löytää ne.”
”Mä uskallan kiivetä isolle kivelle ja sitä en uskaltanu ennen.”
”Mä oon saanu metsässä uuden ystävän.”
”Onko pakko aina lähtee takasin metsästä päiväkodille?”

Metsän on tutkittu myös antavan sietokykyä monille allergioille. Sitä emme vielä itse ole päässeet näkemään, mutta parasta minusta on se, että nautimme metsässä olosta kaikki ja voimme siellä hyvin.

METSÄ JA LAPSET-sarja jatkuu aiheella pukeutuminen.

Sarjan ensimmäinen osa on Jokamiehenoikeudet.