SAAKO PUUHUN KIIVETÄ? Puukiipeilyn mahdollisuuksia ja uhkia

Eräänä aamuna kysyin lapselta aamupalapöydässä: ”Saako puuhun kiivetä?” ja sain vastaukseksi epäuskoisen katseen. Aivan kuin olisin kysynyt jotain todella tyhmää ja sopimatonta. Hetken päästä hän huudahti: ”Tietenkin saa! Miten sä sellaisen olet unohtanut?!”

Niinpä. Kun näen ison monihaaraisen vahvan puun, se houkuttelee lähes aina kiipeilemään. Joskus kiipeän itse. Joskus kiipeilijä on lapseni. Muutaman kerran olemme olleet puussa kaikki kolme.

Runoilija Robert Frost on sanonut: “Aina, kun näen koivujen taipuvan vasemmalle ja oikealle, haluan ajatella, että joku poika on roikkunut siinä.”

Mutta kaikkialla puukiipeilyyn ei suhtauduta kuin meillä. Englannissa puukiipeilystä voi saada 500 punnan sakot. Syy sakkoihin voi olla luonnonsuojelu tai lasten suojelu vaaroilta.

Vaikka sallimme lapsillemme monet leikit ja pelit, elämme varomisen ja kieltämisen kulttuurissa. Kiellämme, koska ennakoimme, että jotain voi sattua. Mutta miten lapsi oppii tekemättä itse?

”Saako puuhun kiivetä talvella?” No kyllä saa!

SAAKO PUUHUN KIIVETÄ? SAA!

Puukiipeilyssä on paljon mahtavia mahdollisuuksia.

Puukiipeily on mahdollisuus haastaa ja testata itseään ja taitojaan. Se on osa tervettä kehityskaarta.

Kiipeily vaatii voimaa ja sinnikkyyttä – mutta myös kasvattaa niitä. Se on hauskaa ja kehittää keskittymiskykyä. Jos ei keskity kiipeilyyn, usein putoaa.

Itseluottamus kasvaa, kun saa luvan kanssa kokeilla kiivetä puuhun. Lapset ovat yllättävän ketteriä kiipeämään moniin sellaisiinkin puihin, joihin aikuisen mielikuvitus ei riittäisi. Ongelmanratkaisuakin siis oppii!

Kiipeillessä oppii uusia taitoa, kuten kehonhallintaa. Vähitellen näkee selkeämmin oman kehonsa rajat, jotka monella pienellä kiipeilijällä ovat vasta hahmottumassa.

Syy, miksi itse rakastan kiipeillä puissa, on luontosuhde. Pääsen lähemmäs puita, näen niiden kaarnojen rypyt ja muut pienet yksityiskohdat. Haistan ja tunnen mahlan. Kunnioitan puuta, enkä halua satuttaa sitä.

Monelle vanhemmalle puukiipeily on ollut osa omaa lapsuuttaan ja siksikin kansalaistaito, jota haluaa opettaa myös lapsilleen.

Aina ei ole helppoa katsoa, kun oma lapsi kiipeää korkeammalle kuin itse ylettää. Tällaiset ”sydän kurkussa”-hetket ovat tuttuja monelle huolehtivalle kasvattajalle, vaikka lapset eivät puissa kiipeilisikään. Nykyajan kaupunkilaislapsilla puukiipeilyn korvaavat usein leikkipuistojen kiipeilytelineet, joissa voi roikkua ja kiipeillä monin eri tavoin.

Nämä kokemukset ovat tärkeitä, niin lapselle kuin aikuisellekin. Lapsi oppii usein omat rajansa tekemällä ja mallista. Hän oppii, mikä on turvallista ja mikä ei. Pienet vauriot eivät riko lasta. Kun lapsi oppii tippumaan matalalta, hän oppii usein olemaan kiipeämättä korkeammalle kuin uskaltaa.

Aikuisen rooli puukiipeilyssä ja riskinottotilanteissa on tärkeä: mahdollistaja, opettaja, kannustaja, tukija ja lohduttaja.

Joskus lapsi kokeilee rajojaan riskialttiisti. Lapsi ei ehkä ymmärrä vielä omaa turvallisuuttaan tai voi luulla olevansa voimakkaampi tai isompi kuin oikeasti on. Silloin lapsi tarvitsee aikuisen apua ja tukea löytämään omat rajansa ja vahvuutensa.

Kasvatan apinakiipeilijöitä, jotka tietävät, että saa puussa kiivetä.

SAAKO PUUHUN KIIVETÄ? EI!

Kiellän lapsiltani puukiipeilyn puissa, jotka eivät kestä lapsen painoa. Myöskään kuolleisiin puihin emme kiipeä.

Haluan kasvattaa lapset arvostamaan luontoa – ja puita. Siksi puukiipeilyssä on tärkeää muistaa, ettei tuhoa puita tahallisesti.

Liukkaalla ja märällä säällä emme yleensä kiipeä kumisaappailla, koska tiedämme, että silloin tipumme alas.

Puukiipeilyn taidon voi oppia vanhemmiltaan. Se on taito, jonka voi opettaa lapsilleen samalla tavalla kuin opettaa ylittämään autotien. Ethän kiellä lastasi ylittämästä tietä, vaan opetat turvallisen tavan ylittää tien. Miksipä et kokeilisi samaa puukiipeilyssä?

Entä jos tippuu? Toki loukkaantumisia sattuu – murtumia, aivotärähdyksiä, luita poikki ja muita, mutta samanlaisia loukkaantumisia sattuu trampoliinilla ja arjessa muutenkin.

Älä luo ensimmäiseksi kauhuskenaarioita, vaan opeta lapselle turvallinen tapa toimia: kiipeilyssäkin.

SAAKO AIKUINEN KIIVETÄ PUUHUN?

Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia puukiipeilyn jalo taito.

Ruotsissa järjestetään puukiipeilykursseja aikuisillekin ja kurssit ovat hyvin suosittuja. Suomesta löytyy myös puukiipeilykouluttajia ja täällä järjestetään myös apinakiipeilykursseja sekä puukiipeilyn suomenmestaruuskisoja.

Harrastuksen voi aloittaa katselemalla lähiluonnon puita ja etsimällä hyviä kiipeilypuita.

Lopuksi lapseni, tuon puukiipeilyneron, muutama vinkki puukiipeilyyn

LAPSEN VINKIT PUUKIIPEILYYN

TUTUSTU PUUHUN
”Voi vaikka halata sitä puuta ensin, niin tietää kuinka iso se on.” – 7-vuotias

VARO HEIKKOJA JA LAHOJA OKSIA
”Pitää tarkistaa, että puu on vahvempi kuin itse on!” – 7-vuotias

KOKEILE JOKAINEN OKSA ERIKSEEN
”Kaikki oksat ei kanna, vaikka olen näin pieni ja ihana.” – 7-vuotias

KUNNIOITA PUUTA
”Ei saa tahallaan katkoa oksia, kun ne ovat puun käsiä!” – 7-vuotias

MÄRÄLLÄ, LIUKKAALLA KELILLÄ EI
”Kumisaappailla on muutenkin tosi vaikea kiivetä hei.” – 7-vuotias

Puukiipeily ja pitkospuut, kaksi ihanaa asiaa.  Kuvan otti Mira Lainiola / Luontohetkiblogi

Puukiipeily on mahdollisuus, joka kannattaa sallia. Siinä on riskinsä, mutta missäpä ei olisi!

33 asiaa, mitä voi tehdä yhdessä talvella ulkona

Ajattelin pitkään, etten ole talvi-ihminen. Pidän kyllä lumesta, mutta kylmyys ei ollut mieleeni. Suomalainen talvi on kuitenkin onnistunut voittamaan minut puolelleen. Suurin kiitos siitä kuuluu lapsille.

Opin pukeutumaan niin, ettei minulla ole ulkona kylmä. Sen opin pukeutumalla niin kuin lapsetkin. Talvipukeutuminen voi olla taitolaji, mutta siinä onnistuu kyllä!

Talvi on kylmä vuodenaika, mutta siitä ei tarvitse tehdä sisällä vietettävää vuodenaikaa. Vaikka takkatulen lämmössä villasukat jalassa on ihanaa olla, on myös ihana juoda lämmintä glögiä talviretkellä termosmukista.

Minusta parasta talvessa on punaiset posket ja yhdessäolo. Lasten mielestä moni muu asia.

Lasten kanssa teimme listan, mitä kaikkea mukavaa voi tehdä talvella ulkona yhdessä.

Halusimme kerätä listalle tekemisiä, jotka ovat ilmaisia tai lähes ilmaisia, eivätkä vaadi matkoja kauas. Tietenkin luistimet ja muut talviliikuntavälineet maksavat, mutta tekemisen tahdoimme pitää mahdollisimman edullisena.

    1. LASKEA PULKKAMÄKEÄ TAI PYLLYMÄKEÄ
    2. RAKENTAA IKIOMA PULKKAMÄKI JA MUUTAMA HYPPYRI
    3. TEHDÄ LUMIENKELEITÄ
    4. RAKENTAA LUMIUKKO / LUMIKOIRA / LUMITIIKERI
    5. KOKEILLA LUMIKENKÄKÄVELYÄ
    6. HIIHTÄÄ
    7. LASKETELLA
    8. LUISTELLA LUISTIMILLA
    9. LEIKKIÄ LUMISOTAA
    10. PUHALTAA SAIPPUAKUPLIA PAKKASELLA (Ohje tähän löytyy Ruususuu ja Huvikumpu-blogista)
    11. LEIKKIÄ LUMESSA
    12. LEIKKIÄ LUMIJÄÄTELÖKIOSKIA JA TEHDÄ IKIOMIA LUMIJÄÄTELÖANNOKSIA
    13. MATKUSTAA PULKAN KYYDISSÄ
    14. LÄHTEÄ TALVISEIKKAILULLE
    15. LÄMMITELLÄ NUOTION YMPÄRILLÄ TAI KODASSA
    16. TEHDÄ JÄÄLINNA (Hurlumhei-blogissa vinkataan, miten sellainen voidaan tehdä maitopurkeista, vedestä ja vesiväreistä)
    17. SYÖDÄ EVÄITÄ ETSIÄ ELÄINTEN JÄLKIÄ
    18. KIRJOITTAA SANOJA LUMEEN. (Hyvää harjoitusta oman nimen kirjoittamista harjoitteleville)
    19. KOVALLA PAKKASELLA HEITTÄÄ KUUMAA VETTÄ ILMAAN (Muutaman vuoden takainen hauska tutkimusleikki, jossa heitetään pakkasella kuumaa vettä ilmaan ja katsotaan mitä vedelle tapahtuu. Lumoaa joka kerta katsojansa.)
    20. RAKENTAA LUMILINNA
    21. TEHDÄ HETKELLISTÄ TAIDETTA PUUNRUNKOIHIN
    22. TEHDÄ LUMILYHTY
    23. MAALATA LUNTA VESIVÄREILLÄ
    24. ETSIÄ JA TUNNISTAA TALVENTÖRRÖTTÄJIÄ (Kvarkens Naturskolalta löytyvät selkeät ohjeet, kuinka tunnistaa eri talventörröttäjiä)
    25. JUODA LÄMMINTÄ MEHUA TERMOSPULLOSTA
    26. KERÄTÄ METSÄMATERIAALEJA JA TEHDÄ IKIOMA METSÄMANDALA
    27. RUOKKIA LINTUJA (Lintujen talviruokinnassa on muistettava, että jos alkaa ruokkia lintuja, on ruokittava koko talven ajan – linnut muistavat todella hyvin ruokintapaikat ja odottavat ruokaa)
    28. OSALLISTUA TALVISEURANTAAN
    29. IHASTELLA KUURANKUKKIA
    30. UIDA AVANNOSSA
    31. KAIKKI HIPPALEIKIT OVAT KIVOJA MYÖS TALVELLA
    32. LEIKKIÄ ULKONA YHDESSÄ
    33. SEIKKAILLA YHDESSÄ TALVEN IHMEMAASSA

On lukemattomia ihania tapoja viettää yhdessä aikaa talvella ulkona, lumella tai ilman. Etsikää yhdessä omat suosikkinne.

Ihania talvipäiviä!

Kuinka saada lapset ulkoilemaan – ja viihtymään ulkona?

 

Kun lapseni valittaa, että hänellä on tylsää, eikä ole mitään tekemistä, yleisin vastaukseni siihen on: ”Mene ulos leikkimään.”

Vastaus ei todellakaan miellytä häntä aina: sisällä on virikkeitä, digilaitteita ja valmiita leluja – ulkona märkää, kylmää ja leikit pitää keksiä itse. Kuravaatteet kiukuttavat, kumisaappaisiin on varmasti tullut yön aikana reikiä ja entäs jos ei keksikään mitään tekemistä siellä ulkona.

Vaikka lähteminen kuinka kiukuttaisi ja ärsyttäisi, tapahtuu ihme, kun hän pääsee ulos. Huomaamattaan hänellä onkin paljon tekemistä, hauskaa ja säätilastakin tulee vain asennekysymys. Kuravaatteistakin on hyötyä, jos haluaa hypätä isoon vesilätäkköön. Totta kai hän sinne hyppääkin. Kukapa  jättäisi hyvän tilaisuuden käyttämättä?

Kaikille lapsille uloslähteminen ei ole yhtä helppoa kuin hänelle. Hänelle on opetettu jo vuosien ajan ulkoilmaelämää positiivisena asiana. Häntä on viety ulos säällä kuin säällä. Hän on jo aikamoinen asiantuntija ulkoilussa.

Jos lapset saavat päättää, he voivat hyvinkin valita sisäleikit ulkoilun sijasta. He ovat tottuneet sen helppouteen. Viime vuosina lasten oma elinympäristö on kaventunut vain muutamaan sataan metriin kotioven ulkopuolelle. Se vähentää seikkailumahdollisuuksia lähiluonnossa hyvin paljon.

Jotta lapset kasvaisivat viihtymään ulkona, se vaatii paljon harjoitusta.

Päiväkodeissa ulkoillaan päivittäin: usein aamupäivisin ja iltapäivisin. Metsäpäiväkodeissa ulkoillaan koko päivän ajan. Ulkoilu varhaiskasvatuksessa ei ole pelkkää lasten uloslaittamista, vaan tärkeä osa pedagogista toimintaa raittiissa ulkoilmassa.

Ulkoilussa lapsi oppii monia asioita, kuten esimerkiksi luovaa leikkiä, mielikuvitusta, vapaata leikkiä, kiipeilyä, erilaisilla maastoilla liikkumista, yhdessä toimimista ja tutkimista.

Kuralätäköissä hyppiminen, matojen tutkiminen ja hiekkakakkujen rakentamisen taito ovat asioita, joita ilman lapsi toki pärjää elämässä, mutta jää paljosta paitsi. Ulkoleikkien riemu on asia, jota ei voi oppia sisällä eikä kirjoista – se pitää kokea.

Uusimpien liikuntasuositusten mukaan lasten tulisi liikkua vähintään 3 tuntia päivässä: sisäliikunnassa tuo määrä harvoin täyttyy – ulkona liikkuu vahingossa, huomaamatta.

Päiväkotiulkoilu ei silti riitä. Joillekin lapsista tuo päiväkotiulkoilu on päivän ainoa ulkoilu. Harrastukset, perhearki ja kiireet vievät kalentereista ajan ulkoilulta. Päiväkoti ei voi olla lapsen ainoa paikka, jossa hän liikkuu ja on ulkona.

Me olemme itse omalla toiminnallamme lapsillemme mallina: jos sanomme lapsille ”mene ulos leikkimään” ja jäämme aina itse sisään, emme tarjoa ulkoleikkeihin minkäänlaista mallia.

Lasten kanssa ulkona leikkiminen ja oleilu ovat aikuisellekin hyvin rentouttavia tapoja viettää aikaa, vaikka aluksi voisikin ahdistaa ja kiireet sekä tekemättömät asiat kummitella takaraivossa.

Ulkoilmaelämä vaatii sen, että on läsnä siinä mitä tekee. Se vaatii aikuiselta pidemmän aikaa totutella kuin lapselta. Läsnäoloon tarvitaan se, ettei huomio ole älylaitteessa vaan juuri tässä hetkessä. Metsäretki kännykän ruudun läpi tuijotettuna on toki metsäretki, mutta läsnäoloa siinä ei ole. Useat upeat asiat menevät ohi, jos ei ole hetkessä läsnä.

Käpylehmien tekemisen olemme jokainen oppineet joltain. Tarjoa lapselle mahdollisuus rakentaa, suunnitella, muokata ja leikkiä ulkona. Opeta uutta ja kannusta kokeilemaan. Kepit, tikut, kivet ja kaikki ulkona voi saada täysin uuden elämän. Ne eivät ole lapselle ensisijaisesti vaarallisia asioita.

Lapseni on antanut kaikille lähimetsämme isoille kiville Frozen-elokuvan inspiroimana kivipeikkonimet.  Hän etsii kivistä ja puista kasvoja innokkaasti. Kivipeikkoja tervehtii koko perhe, koska olisihan nyt epäkohteliasta olla tervehtimättä.

Toisten lasten seurassa lapset inspiroituvat luonnollisesti. Siskosparimme leikkii enää harvoin yhdessä, mutta kun leikkii, he leikkivät pihallamme. Kun kavereita kutsutaan kylään ja etenkin kun leikitään yhdessä ulkona, leikit kasvavat ja suurenevat. Niihin tulee uusia ideoita. Polkupyörästä tuleekin lumihirviö ja ämpäristä ritarille kypärä. Niitä leikkejä on ihana seurata – ja niissä on ihana myös olla mukana.

Ulkoilulle on tarjottava tilaa ja aikaa. Kiire tappaa usein luovuuden. Lapset nauttivat luonnossa haahuilusta, leikkimisestä ja tutkimisesta, kun saavat sille ajan ja aikuisen tuen.

Tärkeää on kunnioittaa ulkona ympäröivää luontoa ja antaa sen inspiroida. Siitä on hyvä lähteä luomaan omaa seikkailuaan luonnossa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa leikkiä tai olla ulkona. Jokaisella on oma tapansa. Annetaan jokaisen löytää oma tapansa.

Seuraavan kerran, kun ehdotan lapselleni: ”Mene ulos leikkimään” – ehdotan sitä myös itselleni.