KUKA PELKÄÄ PUNKKIA?

Pihalla leikkivillä lapsilla on uusi leikki. Se on sama vanha ”Kuka pelkää?”-leikki, mutta nyt ei pelätä miestä, mustekalaa eikä edes jäämiestä. Pihalla pienin heistä huutaa ”KUKA PELKÄÄ PUNKKIA?” ja kaikki juoksevat pakoon.

Tuo leikki on kovin todenmukainen. Nyt on kesä ja luonto on vihreimmillään, vehreimmillään ja elossa. On paras aika punkkikammolle.

Media on nyt täynnä uutisia punkeista. Mistä kaikkialta on löytynyt punkkeja? Kuinka paljon? Kuka on sairastunut borrelioosiin? Kuka aivokuumeeseen? Onko joku jo kuollut punkkeihin?

Punkeista on hyvä puhua, niistä on tärkeää tiedottaa ja niiden olemassaolo on hyvä tiedostaa. Punkit ovat aiheellinen vaara, mutta punkkikammo voi olla jopa este ulkoilulle. Se harmittaa.

On hyvä, että media tiedottaa punkkien vaaroista, mutta on hyvä myös tietää, että on tapoja selvitä punkkikaudesta. Eikä sen tavan tarvitse välttämättä olla se, että vietetään koko kesä sisällä.

PARHAAT VINKIT PUNKKIKAUDESTA SELVIÄMISEEN?

Kysyin vinkkejä punkkikaudesta selviämiseen ihmisiltä, jotka viettävät paljon aikaa ulkona. Eräelämästä nauttivalta perheeltä, metsäesikoulun opettajalta, luontokuvausta harrastavalta bloggaajalta ja Luontohaasteen tytöiltä.

”Hyi punkit, ikuinen riesa. Meillä varaudutaan simppelisti punkkeihin. Rokotteita ei olla otettu ja punkkivaara-alueella luonnossa liikkuessa käytetään pitkiä kumisaappaita, pitkähihaisia paitoja ja housuja ja hajustamatonta hyönteiskarkoitetta. Vaaleat vaatteet ovat hyvät, koska punkit näkyvät helpommin. Housunpuntit vielä sukkiin. Heinikot, järvien rannat ja havumetsät, eli kosteat paikat ovat niitä punkkien suosikkialueita. Se kannattaa muistaa.”
Eräipana-blogin Suvi

”Vaatetuksen lisäksi on hyvä muistaa säännölliset punkkitarkastukset, päivittäin. On hyvä myös rauhoitella itseään ja muita punkkien vaaroista ja tutustua faktatietoon. Lasten kanssa on hyvä tutustua siihen, miltä punkki näyttää. Mitkä ovat punkkivaara-alueita? Millaiset ovat punkkipihdit?”
– Metsäesikoulun opettaja, joka vie lapset päivittäin metsään

”Päivittäinen punkkitarkastus on tärkeä. Myös se, ettei anna punkkipelon estää ulkoilua ja katsoo missä liikkuu, on hyvä huomio. Ei tarvitse välttää puskia, mutta kaikkiin rytelikköihin ei tarvitse mennä. Puutiaisaivokuumerokote kannattaa ottaa, jos viettää paljon aikaa riskialueilla.”
Luontohetkiblogin Mira

”Punkit ei ole este luonnossa liikkumiselle ja retkeilemiselle. Punkkeja ei kannata pelätä, vaan niiltä kannattaa suojautua parhaansa mukaan. Jos mahdollista, kannattaa ottaa punkkirokote. Me suosimme ulkoillessa, etenkin saaristossa punkkialueilla kevyitä pitkähihaisia ja lahkeisia vaatteita. Pitkät hihat ja lahkeet suojaa samalla auringolta.

Punkkivinkki: Päivittäin on tärkeää tarkastaa, onko ihoon jäänyt punkkeja. Meidän vinkki on ottaa ystävän tai perheen jäsenen kanssa tavaksi tehdä ulkoilupäivien jälkeen ristiintarkastus – päästä varpaisiin! Tarkastakaa toisiltanne etenkin taivekohdat, kuten kainalot, polvitaipeet, korvan taukset ja varpaat. Samalla voi hoilotella vaikkapa ”pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat”- kimaraa. Kun punkkitarkastuksen ottaa normaaliksi rutiiniksi kesän seikkailuihin, muistaa sen myös aina tehdä! Ihania kesäseikkailuja.”
Luontohaasteen Ella ja Kaisa

TAKAISIN KUKA PELKÄÄ PUNKKIA-leikkiin

Pihalta kuuluu taas ”Kuka pelkää punkkia?”-huuto. Taidan mennä mukaan tuohon leikkiin, ja pakkaan punkkipihdit takataskuun, ihan vain varalta.

Ihanaa, punkitonta kesää!

METSÄRETKEN RESEPTI

Lähdetään yhdessä retkelle. Onhan kaunis kesäpäivä ja lomaakin! Mutta mitä pakataan mukaan? Mikä on metsäretken resepti?

Metsään ei tarvitse aina lähteä varustekaupan kautta, sinne olet tervetullut juuri sellaisena kuin olet. Toki pidemmille vaelluksille kannattaa varusteet valita tarkoin, mutta sunnuntairetkelle lähiluontoon kelpaat juuri noin.

Metsään voi lähteä vaikkapa mekossa, kuten minä viime aikoina. Mukavat vaatteet ovat mukavia myös metsässä. Housujen pitkät lahkeet voivat pelastaa monelta hyttysenpistokselta.

Tarvitset mukaan seikkailumieltä, koska aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaisesti. Seikkailumielestä on myös hyötyä, kun haluaa yllättyä ja kokea elämyksiä – ja voin luvata, metsässä saa yllättyä.

Vaikka olisi taitavakin suunnistaja – aina voi eksyä. Kännykän kartta – tai ihan käsinkosketeltava kartta – on apu moneen eksymistilanteeseen.

Joskus astuu metsäretkellä vesilätäkköön – joskus laulaa itsensä suohon. Siksi varasukat ovat hyvinkin mukava löytö retkirepusta.  Kumisaappaat jalassa metsäpolut ja marjamättäät ovat hyviä kulkea.

Ota mukaan hyvät eväät ja vesipullo. Eväshetki ja metsäretki sopivat hyvin yhteen. Evääksi sopii sämpylä, hedelmä tai suklaapala. Lisäenergiaa tarvitsee aina.

Metsässä tulee joskus vessahätä. Miten silloin toimitaan? Puskapissaaminen on kansalaistaito. Riu’ulla käymistä ei moni enää osaa. Vessapaperia on aina hyvä olla mukana rulla. Sillähän voi pyyhkiä suutkin ja vuotavat nenät.

Metsässä on ihanaa samoilla yksin, mutta ystävän kanssa jaettuna kokemus voi olla kaksinverroin hauskempi. Jos näkee metsässä kesän ensimmäisen hillan / lakan / suomuuraimen tai rantakäärmeen syömässä sammakkoa, haluaa ehkä kertoa siitä muillekin. Mutta miten?

Vaikkapa kuvaamalla. Jos nautit luonnossa kuvaamisesta, muista tarkistaa, että kamerassa on akkua. Hauska tapa nauttia luonnosta on myös tallentaa luontokuvia omaan muistiinsa – se ei ehkä ole yhtä pitkäkestoinen kuin kameran muisti, mutta yleensä toimii.

Koska tykkään reseptikirjoista tein metsäretkestä reseptin. En usein kokatessani katso reseptejä, vaan sovellan niitä juuri sellaisiksi kuin minua huvittaa. Se toimii lähes aina, ainakin omasta mielestäni.

Niinpä ehdotan, että katsot tätä reseptiä ja sovellat sitä juuri sellaiseksi, kuin se sinulle sopii. Tärkeintä on, että teet metsäretkestä juuri itsesi näköisen.

Nauti metsäretkestä!

SAAKO PUUHUN KIIVETÄ? Puukiipeilyn mahdollisuuksia ja uhkia

Eräänä aamuna kysyin lapselta aamupalapöydässä: ”Saako puuhun kiivetä?” ja sain vastaukseksi epäuskoisen katseen. Aivan kuin olisin kysynyt jotain todella tyhmää ja sopimatonta. Hetken päästä hän huudahti: ”Tietenkin saa! Miten sä sellaisen olet unohtanut?!”

Niinpä. Kun näen ison monihaaraisen vahvan puun, se houkuttelee lähes aina kiipeilemään. Joskus kiipeän itse. Joskus kiipeilijä on lapseni. Muutaman kerran olemme olleet puussa kaikki kolme.

Runoilija Robert Frost on sanonut: “Aina, kun näen koivujen taipuvan vasemmalle ja oikealle, haluan ajatella, että joku poika on roikkunut siinä.”

Mutta kaikkialla puukiipeilyyn ei suhtauduta kuin meillä. Englannissa puukiipeilystä voi saada 500 punnan sakot. Syy sakkoihin voi olla luonnonsuojelu tai lasten suojelu vaaroilta.

Vaikka sallimme lapsillemme monet leikit ja pelit, elämme varomisen ja kieltämisen kulttuurissa. Kiellämme, koska ennakoimme, että jotain voi sattua. Mutta miten lapsi oppii tekemättä itse?

”Saako puuhun kiivetä talvella?” No kyllä saa!

SAAKO PUUHUN KIIVETÄ? SAA!

Puukiipeilyssä on paljon mahtavia mahdollisuuksia.

Puukiipeily on mahdollisuus haastaa ja testata itseään ja taitojaan. Se on osa tervettä kehityskaarta.

Kiipeily vaatii voimaa ja sinnikkyyttä – mutta myös kasvattaa niitä. Se on hauskaa ja kehittää keskittymiskykyä. Jos ei keskity kiipeilyyn, usein putoaa.

Itseluottamus kasvaa, kun saa luvan kanssa kokeilla kiivetä puuhun. Lapset ovat yllättävän ketteriä kiipeämään moniin sellaisiinkin puihin, joihin aikuisen mielikuvitus ei riittäisi. Ongelmanratkaisuakin siis oppii!

Kiipeillessä oppii uusia taitoa, kuten kehonhallintaa. Vähitellen näkee selkeämmin oman kehonsa rajat, jotka monella pienellä kiipeilijällä ovat vasta hahmottumassa.

Syy, miksi itse rakastan kiipeillä puissa, on luontosuhde. Pääsen lähemmäs puita, näen niiden kaarnojen rypyt ja muut pienet yksityiskohdat. Haistan ja tunnen mahlan. Kunnioitan puuta, enkä halua satuttaa sitä.

Monelle vanhemmalle puukiipeily on ollut osa omaa lapsuuttaan ja siksikin kansalaistaito, jota haluaa opettaa myös lapsilleen.

Aina ei ole helppoa katsoa, kun oma lapsi kiipeää korkeammalle kuin itse ylettää. Tällaiset ”sydän kurkussa”-hetket ovat tuttuja monelle huolehtivalle kasvattajalle, vaikka lapset eivät puissa kiipeilisikään. Nykyajan kaupunkilaislapsilla puukiipeilyn korvaavat usein leikkipuistojen kiipeilytelineet, joissa voi roikkua ja kiipeillä monin eri tavoin.

Nämä kokemukset ovat tärkeitä, niin lapselle kuin aikuisellekin. Lapsi oppii usein omat rajansa tekemällä ja mallista. Hän oppii, mikä on turvallista ja mikä ei. Pienet vauriot eivät riko lasta. Kun lapsi oppii tippumaan matalalta, hän oppii usein olemaan kiipeämättä korkeammalle kuin uskaltaa.

Aikuisen rooli puukiipeilyssä ja riskinottotilanteissa on tärkeä: mahdollistaja, opettaja, kannustaja, tukija ja lohduttaja.

Joskus lapsi kokeilee rajojaan riskialttiisti. Lapsi ei ehkä ymmärrä vielä omaa turvallisuuttaan tai voi luulla olevansa voimakkaampi tai isompi kuin oikeasti on. Silloin lapsi tarvitsee aikuisen apua ja tukea löytämään omat rajansa ja vahvuutensa.

Kasvatan apinakiipeilijöitä, jotka tietävät, että saa puussa kiivetä.

SAAKO PUUHUN KIIVETÄ? EI!

Kiellän lapsiltani puukiipeilyn puissa, jotka eivät kestä lapsen painoa. Myöskään kuolleisiin puihin emme kiipeä.

Haluan kasvattaa lapset arvostamaan luontoa – ja puita. Siksi puukiipeilyssä on tärkeää muistaa, ettei tuhoa puita tahallisesti.

Liukkaalla ja märällä säällä emme yleensä kiipeä kumisaappailla, koska tiedämme, että silloin tipumme alas.

Puukiipeilyn taidon voi oppia vanhemmiltaan. Se on taito, jonka voi opettaa lapsilleen samalla tavalla kuin opettaa ylittämään autotien. Ethän kiellä lastasi ylittämästä tietä, vaan opetat turvallisen tavan ylittää tien. Miksipä et kokeilisi samaa puukiipeilyssä?

Entä jos tippuu? Toki loukkaantumisia sattuu – murtumia, aivotärähdyksiä, luita poikki ja muita, mutta samanlaisia loukkaantumisia sattuu trampoliinilla ja arjessa muutenkin.

Älä luo ensimmäiseksi kauhuskenaarioita, vaan opeta lapselle turvallinen tapa toimia: kiipeilyssäkin.

SAAKO AIKUINEN KIIVETÄ PUUHUN?

Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia puukiipeilyn jalo taito.

Ruotsissa järjestetään puukiipeilykursseja aikuisillekin ja kurssit ovat hyvin suosittuja. Suomesta löytyy myös puukiipeilykouluttajia ja täällä järjestetään myös apinakiipeilykursseja sekä puukiipeilyn suomenmestaruuskisoja.

Harrastuksen voi aloittaa katselemalla lähiluonnon puita ja etsimällä hyviä kiipeilypuita.

Lopuksi lapseni, tuon puukiipeilyneron, muutama vinkki puukiipeilyyn

LAPSEN VINKIT PUUKIIPEILYYN

TUTUSTU PUUHUN
”Voi vaikka halata sitä puuta ensin, niin tietää kuinka iso se on.” – 7-vuotias

VARO HEIKKOJA JA LAHOJA OKSIA
”Pitää tarkistaa, että puu on vahvempi kuin itse on!” – 7-vuotias

KOKEILE JOKAINEN OKSA ERIKSEEN
”Kaikki oksat ei kanna, vaikka olen näin pieni ja ihana.” – 7-vuotias

KUNNIOITA PUUTA
”Ei saa tahallaan katkoa oksia, kun ne ovat puun käsiä!” – 7-vuotias

MÄRÄLLÄ, LIUKKAALLA KELILLÄ EI
”Kumisaappailla on muutenkin tosi vaikea kiivetä hei.” – 7-vuotias

Puukiipeily ja pitkospuut, kaksi ihanaa asiaa.  Kuvan otti Mira Lainiola / Luontohetkiblogi

Puukiipeily on mahdollisuus, joka kannattaa sallia. Siinä on riskinsä, mutta missäpä ei olisi!

Mitä lapsen taskuista löytyy metsäretken jälkeen?

Metsäretken jälkeen taskuista voi löytyä aarteita.

Onneksi housuissa on taskut. Miten muuten lapsi saisi kuljetettua mukanaan 9 tärkeää keppiä, 3 käpyä, 3 kiveä ja yhden mehupillin?

Mitä teiltä löytyy taskuista metsäretken jälkeen?

8 asiaa, joita voit tehdä lapsesi kanssa luonnossa

Innostus ja kiinnostus luontoon herää jo pienillä lapsilla. ”Katso kukka!” huutaa onnessaan yksi. Toinen seuraa muurahaista ympäri pihaa. Kolmas tahtoo maistaa kaikkea, mitä luonto tarjoaa. Lapset tahtovat tutkia, ihmetellä ja yllättyä luonnosta – ja olla luonnossa.

Luontoa on lähellä, urbaanissa kaupunkiympäristössäkin, kunhan sitä vain etsii ja sen löytää. Lapset ovat tässä etsinnässä taitavia apureita.

Kun luontoon lähdetään, mitä siellä luonnossa tehdään?

Luontoon ei tarvitse kantaa mukanaan koko kirjahyllyä eikä lelulaatikkoa, vaikka joskus sisäleikkien vieminen metsään voikin olla hyvin hauskaa. Luonnosta löytyy yleensä kaikki tarvittava materiaali hyvään hauskaan toimintaan.

Luonnossa seikkailulla.

Tässä muutama vinkki, mitä luonnossa voi tehdä:

  1. Tutkimusmatka

Tarvitsette mukaan retkelle suurennuslasin, kiikarit, luupin tai ötökkäpurkin. Tämä aktiviteetti vaatii myös sen, että aikuinen pysähtyy ja tutkii sekä ihmettelee luonnon ihmeellisiä asioita yhdessä lapsen kanssa. Miksi puilla on ryppyjä? Miksi kuusen havut ovat sileitä, jos niitä silittää myötäkarvaan? Kaikkeen ei tarvitse aikuisella olla valmista vastausta. Tutkimusmatkat vievät yleensä aikaa, joten kiireessä tutkimusmatkat eivät yleensä onnistu.

  1. Lukuhetki luonnossa

Kun satukirjan vie luontoon, valitsee hyvän istumapaikan ja alkaa lukea, yleisö lumoutuu kirjasta aivan uudella tavalla. Ympäristön ärsykkeet vähenevät, he kuuntelevat luettavaa satua intensiivisemmin ja lukuhetken päätteeksi satu saattaakin siirtyä leikkeihin luonnossa. Meillä on viime aikoina leikitty pöllökirjan innoittamana kookospöllöjä metsässä.

  1. Seikkailuretki

Vaikka lähiluonto olisi lapselle tuttu paikka, siitäkin voi tehdä seikkailun. Kiertäkää eri reittiä samaan paikkaan ja anna lasten yllättyä, että saavuitte tuttuun paikkaan. Isommille lapsille hauska tapa viettää seikkailuretkeä on antaa heille seikkailuretken johtajan titteli ja pyytää heitä ohjaamaan retkeä. Näin tulee monta hauskaa erilaista retkeä.

  1. Polkujuoksu

Lähimetsissä menee yleensä polkuja, joita monen metsänkulkijat ovat kulkeneet. Polkujuoksu on hauska laji, josta innostuvat pienetkin. Polkujuoksussa juostaan polkuja pitkin eteenpäin. Luonnossa juokseminen ei ole kilpailu, vaan hauskaa erilaisessa maastossa liikkumista juosten.

  1. Luontotaidenäyttely

Luonnossa liikkuessa monet lapset rakastavat keräillä erilaisia asioita. Taskunpohjiin kerääntyy keppejä, kiviä, lehtiä ja kaikkea kiinnostavaa, mitä luonnosta on tällä kertaa löytynyt. Olemme rakentaneet lasten luontoaarteista erilaisia taideteoksia luontoon ja menneet seuraavalla retkellä katsomaan, ovatko ne yhä paikallaan. Hauska tapa tehdä luontotaidenäyttely on myös ottaa tyhjät taulunkehykset mukaan luontoon ja antaa lapsen kehystää mieluinen kohta.

Metsämandaloita on hauska tehdä luonnossa.
  1. Eväsretki

Tuttu välipala maistuu aivan erilaiselta, kun sen syö ulkona retkieväänä. Kuiva näkkileipä voi olla luontoretken eväänä suuri aarre. Eväshetki on yleensä retkien odotetuin kohta. ”Koska syödään?” kuuluu yleensä jo retken alussa.

  1. Kotileikki metsässä

Monet leikit, joita on totuttu leikkimään sisällä, voidaan helposti siirtää ulos. Me veimme kotileikin tänä keväänä metsään: otimme mukaan muutaman astian, rakensimme kotileikin metsään ja siitä innostui meistä jokainen. Kotileikkimme sai oman kanalan, hevoshoitolan ja autopesulankin. Metsäkotileikki on tällä hetkellä päiväkotiryhmäni toiveleikki numero yksi.

  1. Yö ulkona

Ulkona nukkuminen on hyvin jännittävä kokemus monelle. Makuupussissa tai riippumatossa nukkuminen, yö teltassa tai tähtitaivaan alla ja luonnon äänet voivat olla hyvinkin erilainen kokemus tuttuun kotiympäristöön verrattuna. Yö ulkona on silti kokemus, joka tarjoaa elämyksen. Suomessa järjestetään 4 kertaa vuodessa ”Nuku yö ulkona”-tapahtumia, jossa kannustetaan kokeilemaan ulkona nukkumista. Nukkua ei tarvitse kaukana kotoa – omalla takapihallaan tai parvekkeella voi harjoitella ulkona nukkumista.

Lisävinkkejä luontoon

Voit tutustua asuinalueesi ulkoilukarttoihin ja löytää monta uutta kohdetta läheltä. Retkipaikan sivuilta ja mobiilisovelluksesta löytyy useita upeita luontokohteita, jonne voi mennä lasten kanssa ja yllättyä itsekin.

Paikalliset Suomen Latu-yhdistykset tarjoavat monia erilaisia tapoja liikkua luonnossa koko perheen voimin. Tarjonnassa on paljon muutakin kuin vain hiihtoa.

Hauskoja ulkoiluvinkkejä ja -leikkejä löytyy myös Neuvokas perhe -sivulla.

Lukuvinkiksi suosittelen Elli Keisteri-Sipilän Liikuttava Luonto-kirjaa (Metsäkustannus, 2017), joka tarjoaa monenlaisia tapoja liikkua luonnossa koko perheen voimin. Kirjailijalta on tulossa nyt alkukesästä uusi kirja, Metrolla metsään, joka tarjoaa monia luontokohdevinkkejä pääkaupunkiseudun metroreittien varrelta.

Ei yhtä oikeaa tapaa

Nauti luonnosta lasten kanssa sillä tavalla kuin teistä tuntuu hyvältä – luontoa kunnioittaen tietenkin. Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla luonnossa. Jokainen ei halua viettää öitään teltassa tai juokse polkuja, mutta ne ei ole este luonnossa olemiseen.

Iloa luonnossa oleiluun!

 

Tämä teksti on julkaistu yhteistyössä Neuvokkaan Perheen kanssa kannustamaan perheitä lähtemään lähiluontoon.

10 syytä lähteä lasten kanssa lähiluontoon

Luonto tarkoittaa meistä jokaiselle jotakin. Yksi on sisäistänyt luontotietoutta jo äidinmaidossa. Toinen on oppinut isovanhemmiltaan tietoutta luonnon mahdollisuuksista. Kolmas on ollut pienenä partiossa ja muistaa elävästi ne leirinuotiot. Vaikka osalle luonto merkitsee jotain positiivista, joillekin luonto on etäinen, jopa pelottava asia.

Joku näkee luonnossa vain sen vaarat, Hollywoodin värittämän kuvan metsästä, jossa aina piilee jotain pahaa. Toiset taas koirankakat ja jopa tylsyyden.

Miten luontosuhdetta voi muuttaa positiivisemmaksi? Siihen yksi helppo tapa on lähteä ulos tutkimaan lähiluontoa ja miksei luontoa kauempanakin. Mukaan kannattaa ottaa lapset, sillä lapsilla on luonnossa mukanaan mielikuvitus ja tutkimisen sekä kokeilun into.

Mutta miksi lähteä lähiluontoon?

Kysyin sitä ammattilaisilta, siis lapsilta, ja keräsimme tällaisen listan:

  1. ”Siellä ei oo seiniä!”

Luonnossa ja etenkin metsässä ei ole seiniä, jotka tulevat vastaan, kun vauhtia riittää. Metsään mahtuu monta leikkiä, leikkijää ja paljon ääntä. Tilaa on rajattomasti myös mielikuvitukselle: yhtenä päivänä samasta metsästä löytyy ninjakoulu ja toisena se on menninkäisten koti. Koskaan metsässä ei ole tylsää, vaikka metsään lähteminen voikin olla vaikeaa väärien kenkien, kiireen ja muiden tekosyiden takia.

  1. ”Mä uskallan kiivetä siellä jo korkealle puuhun.”

Metsässä uskaltaa kokeilla uusia asioita. Vaikka omalla kotipihalla ei uskaltaisi kiivetä kiipeilytelineeseen tai ottaa kovia vauhteja, metsässä puuhun kiipeäminen ja kaatuneen puun päällä tasapainottelu voivatkin olla hyviä harjoittelupaikkoja.

  1. Siellä kukaan ei sano, ettei sais juosta.”

Huomaamattaan luonnossa tulee liikuttua. Monipuolinen maasto jalkojen alla ja ympärillä ovat hyväksi tasapainolle ja koordinaatiolle. Koska Suomessa on selvästi neljä eri vuodenaikaa, myös maasto on erilainen eri vuodenaikoina. Luonnossa voi kiipeillä, ylittää esteitä, ryömiä ja juosta.

  1. ”Siellä on kaunista!”

On tutkittu, että jo luontokuvien katselulla on positiivinen ja rauhoittava vaikutus ihmiselle. Luonnon erilaiset väriloistot ja muodot kiinnostavat sekä pientä että isoa. Kauneutta voi löytää katsomalla ympärilleen ja pysähtymällä ihmettelemään. Se pysähtyminen tekee hyvää aikuisellekin.

  1. ”Sinnehän voi mennä aina.”

Luonnossa ei ole aukioloaikoja, ei ikärajoja, ei sisäänpääsymaksuja ja monet isommat luontopolut ovat nykyään esteettömiä, jolloin retkelle pääsee lastenrattailla tai pyörätuolillakin. Suomessa historiallisestikin katsottuna, metsä on ollut aina turva.

  1. ”Siellä on hyvä olla.”

Luonnossa oleilu edistää tutkitusti hyvinvointia ja terveyttä. Luonnossa kiire ja suorittaminen katoavat ja ärsyke- ja viriketulva ovat kaukana poissa. Nämä vaikuttavat siihen, että luonnossa mieliala nousee, stressi poistuu (kyllä, pienilläkin), verenpaine alenee ja pulssi rauhoittuu.

  1. ”Me leikitään siellä yhdessä!”

Luonto on monipuolinen leikkimisympäristö. Luonnossa on hyvin harvoin niin sanottuja tyttöjen ja poikien leikkejä – on vain leikkejä. Monipuoliset materiaalit, kivet, kepit, kävyt, lehdet, tarjoavat leikkikaluja rakenteluleikkeihin, majaleikkeihin ja eläinleikkeihin.

  1. ”Mä oon oppinut siellä laskemaan ainakin sataan.”

Opimme leikin kautta. Vahingossa huomaamme osaavamme laskea, kun pyydetään hakemaan viisi käpyä. Suunnistuksessa löytyvät eri kirjaimet. Ulkona voi oppia monia eri asioita ja tutkia voi mitä vaan. Taidetta voi tehdä luonnonmateriaaleista, lumiukkoina ja vaikkapa nykyään muodissa olevia metsämandaloita.

  1. ”On kiva olla yhdessä metsässä.”

Luontoon voi toki mennä yksinkin, mutta lasten kanssa luonnossa oivaltaa ja löytää aina jotain uutta. Lapsen ilo ensimmäisestä mansikankukasta tai koirankakan löytämisestä on iso yhteinen ilo. Kun perheen kanssa lähtee luontoon, on kyse yhdessäolosta.

  1. ”Mutta ihan parasta on, kun me syödään eväät!”

Eväät ovat AINA retken kohokohta. Ulkona ruoka maistuu aina paremmalta, vaikka kyseessä olisikin sama näkkileipä kuin aamupalalla. Luonnossa on paljon marjoja, villiyrttejä ja villivihanneksia, MUTTA ne on tunnettava ennen kuin syö tai tarjoaa niitä lapsille.

Luontoa löytyy lähempää kuin kansallispuistoista. Kannattaa tutustua omaan asuinseutuunsa ja läheltä saattaakin löytyä vallan mainioita retkipaikkoja. Me tutustuimme kotiseutumme lähipiiriin ja löysimme ihanan suoalueen, jolla menevät pitkospuut. Parempaa en olisi osannut toivoa.

Olen haastanut itseni luonnossa ollessani: opin ja opettelen aina jotain uutta. Oppimisen kohde voi olla pieni tai suuri asia, joskus se on uusi ötökkälaji, toisinaan uusi metsässä leikittävä leikki ja viime aikoina olen opetellut villivihanneksia ja villiyrttejä. Metsä on täynnä syötävää, kunhan vain opettelee, mitä saa syödä ja mitä ei.

Usein varoitellaan kyykäärmeistä ja punkeista, lasinsirpaleista metsäpolulla.  Aikuisten yleinen pelko luontoretkillä on kyyt. Eräs viisas metsäopettaja kertoi, että kun lapselle opettaa, että käärmeitä on, mutta niiden pitää antaa elää rauhassa ja kun kyyn näkee, tulee olla itsekin rauhallinen, ei kyypaniikkia synny. Tästä voi oppia moni aikuinenkin. Tosiasia on myös se, että käärmeen näkeminen luonnossa on harvinaista.

Haastan nyt teidät. Tutustukaa lähiluontoonne ja etsikää sieltä itsellenne mukavia paikkoja. Vinkkejä siihen, mitä luonnossa voikaan tehdä löytyy täältä. Ja hyvä ideoita retkieväisiin Sydänmerkiltä.

Iloa lähiluontoon!

 

Tämä teksti on julkaistu yhteistyössä Neuvokkaan Perheen kanssa kannustamaan perheitä lähtemään lähiluontoon.