KOTILEIKKI METSÄSSÄ – Pitääkö kotia leikkiä aina sisällä?

Kun lapset leikkivät kotia, oletetaan usein, että leikissä hoidetaan vain pieniä vauvanukkeja ja juodaan mielikuvituskahvia. Leikissä on paljon muutakin. Pysähdy hetkeksi ja katso, mitä leikki pitää sisällään.

Miksi kotileikki?

Meillä päiväkodissa kotileikissä hoidetaan kyllä lapsia, ruokitaan perhettä, siivotaan kotia, mutta siihen kuuluu paljon muutakin. On aamukiireitä, auton ikkunan rapsuttamista puhtaaksi, on kanalan ja hevostallin hoitamista, kauppalistan kirjoittamista ja monien erilaisten arjen tilanteiden harjoittelua.

Kotileikki on ihana leikki, joka kuuluu lasten leikkimaailmaan. Siihen ovat yleensä tervetulleita kaikki ja siihen voi yhdistää vaikka lääkäriaseman ja kauppaleikin. Rakennusleikeistä innostuneet voivat osallistua leikkiin tekemällä kotileikille ympäristöä.

Leikissä voi oppia positiivista ruokakasvatusta ja harjoitella ruokailutilanteita matalalla kynnyksellä. Leikkimällä voi oppia lähes mitä vaan.

Siihen, että kaikki pääsevät mukaan leikkiin, tarvitaan usein aikuisen tukea. Kaikilla lapsilla leikin säännöt ja sanasto eivät ole vielä tuttuja. Jokainen on leikkijänä erilainen, kuten on persoonanakin. Kaikille leikkijöille voi kuitenkin löytyä leikistä ikioma rooli.

Kotileikki tarvitsee myös ruokahetkiä.

Kotileikki metsässä – veimme kotileikin metsään

Päiväkotiryhmässäni sisäleikit ovat yleensä monilla lapsista lyhytkestoisia. Kaikki leikit kiinnostavat ja lapset haluaisivat ehtiä leikkiä kaikkia leikkejä kaikkien kavereiden kanssa päivän aikana.

Ryhmämme toimii suurimman osan toiminta-ajastamme ulkona. Lapsilla on metsässä ja ulkona ollessamme aina aikaa ja tilaa myös vapaalle leikille – eikä pulaa mielikuvituksesta. Joskus leikitään lentokoneen huoltoasemaa, joskus keijujen kampaamoa ja joskus seikkailijaninjoja.

Moniin leikkeihin metsässäkin tarvitaan aluksi aikuisen tukea, mutta metsässä lapset pääsevät paremmin mukaan leikkeihin, kun tietynlaiset opitut roolit ja sukupuolistereotypiat katoavat. Kaikkien kanssa voi leikkiä ja kaikkea voi leikkiä. Tänä vuonna on ollut ihana huomata, kuinka koko ryhmä leikkii paljon yhdessä metsässä.

Kysyimme lapsilta, mitä he haluaisivat leikkiä – sisällä tai ulkona. Toiveeksi nousi etenkin kotileikki.

Mietimme, miten saisimme kotileikkiin kaikki mukaan ja pidennettyä leikin kestoa. Päätimme yhteistuumin viedä kotileikin metsään.

Ratkaisumme kannatti. Yhteiseen metsäkotileikkiin kannetaan muutama leikkiastia ja niitä asioita, mitä milläkin kertaa kotiin tarvitaan. Joskus mukana on keppihevonen ja joskus ei tarvita oikeastaan mitään muuta kuin mielikuvitusta mukaan.

Metsässä kotileikkiin on syntynyt kanala, hevostalli ja koirapesula kodin rinnalle. Kotona juodaan päiväkahvia kuralätäkkövedestä ja kananmunia saimme vielä tovi sitten lumesta. Ruokaa löytyy aina. Leikissä on ollut aikuinen mukana kanssaleikkijänä ja leikin mahdollistajana.

Ihanaksi yllätyksemme jokainen leikkiporukka, joka on metsäkotileikkiin lähtenyt, on saanut leikistä paljon irti. He keskittyvät leikkiin ja pysyvät samassa leikissä. Leikkiä he eivät tahdo millään lopettaa ja odottavat jo, milloin pääsevät metsäkotileikkiin uudestaan. Uusia ihania leikkipareja on muodostunut, sosiaaliset suhteet ovat vahvistuneet – ja mikä parasta, kaikilla on ollut todella hauskaa.

Kuralätäkkökahvit ja kotileikki sopivat hyvin yhteen.

Loppujen lopuksi on ihana huomata, että mitä vaan voi leikkiä tai opetella myös ulkona. Hauskaa, virkistävää toimintaa raikkaassa ulkoilmassa.

Minkä leikin sinä voisit viedä ulos tai vaikka metsään?

KEPPI EI OLE VAIN KEPPI

Kulkiessamme lähiluonnossa lapsilla on taipumus löytää toinen toistaan upeampia keppejä, joita he haluaisivat ottaa mukaan metsästä mukaan päiväkodille ja kotiin. Joskus keppi on ihan pieni ja joskus mukaan halutaan 3-metristä isoa puuvanhusta. Ne ovat matkamuistoja, tuliaisia ja yksi lapsista perusteli asian sanomalla: ”Meidän pitää viedä luonto sisälle, kun se ei itse osaa tulla.”

Kepeissä on jotain taikaa. Ne kiinnostavat. Niistä tulee lasten silmissä aivan jotain muuta kuin puusta katkennut oksa. Kepit ovat monelle lapselle se avain, jolla mielikuvitus käynnistyy aivan uudella tavalla.

Tänään poimin itse mukaan yhden kepin ja kysyin lapsilta, mikä se mahtaa olla.

Se oli keppi, mutta myös
taikasauva
musiikkitaikasauva
kapellimestarin tikku
valtikka
miekka
mikrofoni
jousipyssy
pyssy
prinsessan moottoripyörän ohjauskeppi
jäätelö
keittokauha
grillitikku

Oma mielikuvitukseni ei olisi hetkessä keksinyt noista puoliakaan.

Meillä kepeillä leikitään paljon.
Niillä kirjoitetaan sanoja.
Niitä käytetään, kun tehdään taidetta.
Isojen keppien päällä tasapainoillaan.
Niistä rakennetaan isoja ja pieniä majoja.

Ainoa huono idea on tökätä kaveria (tai itseään) kepillä silmään tai satuteta, mutta sellaista ei meidän kepeillä tehdä.

Sopimuksenamme on, ettei elävistä puista revitä keppejä. Parhaat leikit syntyvät kepeillä, jotka löytää maasta. Lasten löytäessä sen juuri oikeanlaisen kepin on kuin he löytäisivät kauan etsimänsä aarteen.

Aarre se onkin. Leikkitaito. Mielikuvitus. Aika olla ja seikkailla.