SAAKO PUUHUN KIIVETÄ? Puukiipeilyn mahdollisuuksia ja uhkia

Eräänä aamuna kysyin lapselta aamupalapöydässä: ”Saako puuhun kiivetä?” ja sain vastaukseksi epäuskoisen katseen. Aivan kuin olisin kysynyt jotain todella tyhmää ja sopimatonta. Hetken päästä hän huudahti: ”Tietenkin saa! Miten sä sellaisen olet unohtanut?!”

Niinpä. Kun näen ison monihaaraisen vahvan puun, se houkuttelee lähes aina kiipeilemään. Joskus kiipeän itse. Joskus kiipeilijä on lapseni. Muutaman kerran olemme olleet puussa kaikki kolme.

Runoilija Robert Frost on sanonut: “Aina, kun näen koivujen taipuvan vasemmalle ja oikealle, haluan ajatella, että joku poika on roikkunut siinä.”

Mutta kaikkialla puukiipeilyyn ei suhtauduta kuin meillä. Englannissa puukiipeilystä voi saada 500 punnan sakot. Syy sakkoihin voi olla luonnonsuojelu tai lasten suojelu vaaroilta.

Vaikka sallimme lapsillemme monet leikit ja pelit, elämme varomisen ja kieltämisen kulttuurissa. Kiellämme, koska ennakoimme, että jotain voi sattua. Mutta miten lapsi oppii tekemättä itse?

”Saako puuhun kiivetä talvella?” No kyllä saa!

SAAKO PUUHUN KIIVETÄ? SAA!

Puukiipeilyssä on paljon mahtavia mahdollisuuksia.

Puukiipeily on mahdollisuus haastaa ja testata itseään ja taitojaan. Se on osa tervettä kehityskaarta.

Kiipeily vaatii voimaa ja sinnikkyyttä – mutta myös kasvattaa niitä. Se on hauskaa ja kehittää keskittymiskykyä. Jos ei keskity kiipeilyyn, usein putoaa.

Itseluottamus kasvaa, kun saa luvan kanssa kokeilla kiivetä puuhun. Lapset ovat yllättävän ketteriä kiipeämään moniin sellaisiinkin puihin, joihin aikuisen mielikuvitus ei riittäisi. Ongelmanratkaisuakin siis oppii!

Kiipeillessä oppii uusia taitoa, kuten kehonhallintaa. Vähitellen näkee selkeämmin oman kehonsa rajat, jotka monella pienellä kiipeilijällä ovat vasta hahmottumassa.

Syy, miksi itse rakastan kiipeillä puissa, on luontosuhde. Pääsen lähemmäs puita, näen niiden kaarnojen rypyt ja muut pienet yksityiskohdat. Haistan ja tunnen mahlan. Kunnioitan puuta, enkä halua satuttaa sitä.

Monelle vanhemmalle puukiipeily on ollut osa omaa lapsuuttaan ja siksikin kansalaistaito, jota haluaa opettaa myös lapsilleen.

Aina ei ole helppoa katsoa, kun oma lapsi kiipeää korkeammalle kuin itse ylettää. Tällaiset ”sydän kurkussa”-hetket ovat tuttuja monelle huolehtivalle kasvattajalle, vaikka lapset eivät puissa kiipeilisikään. Nykyajan kaupunkilaislapsilla puukiipeilyn korvaavat usein leikkipuistojen kiipeilytelineet, joissa voi roikkua ja kiipeillä monin eri tavoin.

Nämä kokemukset ovat tärkeitä, niin lapselle kuin aikuisellekin. Lapsi oppii usein omat rajansa tekemällä ja mallista. Hän oppii, mikä on turvallista ja mikä ei. Pienet vauriot eivät riko lasta. Kun lapsi oppii tippumaan matalalta, hän oppii usein olemaan kiipeämättä korkeammalle kuin uskaltaa.

Aikuisen rooli puukiipeilyssä ja riskinottotilanteissa on tärkeä: mahdollistaja, opettaja, kannustaja, tukija ja lohduttaja.

Joskus lapsi kokeilee rajojaan riskialttiisti. Lapsi ei ehkä ymmärrä vielä omaa turvallisuuttaan tai voi luulla olevansa voimakkaampi tai isompi kuin oikeasti on. Silloin lapsi tarvitsee aikuisen apua ja tukea löytämään omat rajansa ja vahvuutensa.

Kasvatan apinakiipeilijöitä, jotka tietävät, että saa puussa kiivetä.

SAAKO PUUHUN KIIVETÄ? EI!

Kiellän lapsiltani puukiipeilyn puissa, jotka eivät kestä lapsen painoa. Myöskään kuolleisiin puihin emme kiipeä.

Haluan kasvattaa lapset arvostamaan luontoa – ja puita. Siksi puukiipeilyssä on tärkeää muistaa, ettei tuhoa puita tahallisesti.

Liukkaalla ja märällä säällä emme yleensä kiipeä kumisaappailla, koska tiedämme, että silloin tipumme alas.

Puukiipeilyn taidon voi oppia vanhemmiltaan. Se on taito, jonka voi opettaa lapsilleen samalla tavalla kuin opettaa ylittämään autotien. Ethän kiellä lastasi ylittämästä tietä, vaan opetat turvallisen tavan ylittää tien. Miksipä et kokeilisi samaa puukiipeilyssä?

Entä jos tippuu? Toki loukkaantumisia sattuu – murtumia, aivotärähdyksiä, luita poikki ja muita, mutta samanlaisia loukkaantumisia sattuu trampoliinilla ja arjessa muutenkin.

Älä luo ensimmäiseksi kauhuskenaarioita, vaan opeta lapselle turvallinen tapa toimia: kiipeilyssäkin.

SAAKO AIKUINEN KIIVETÄ PUUHUN?

Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia puukiipeilyn jalo taito.

Ruotsissa järjestetään puukiipeilykursseja aikuisillekin ja kurssit ovat hyvin suosittuja. Suomesta löytyy myös puukiipeilykouluttajia ja täällä järjestetään myös apinakiipeilykursseja sekä puukiipeilyn suomenmestaruuskisoja.

Harrastuksen voi aloittaa katselemalla lähiluonnon puita ja etsimällä hyviä kiipeilypuita.

Lopuksi lapseni, tuon puukiipeilyneron, muutama vinkki puukiipeilyyn

LAPSEN VINKIT PUUKIIPEILYYN

TUTUSTU PUUHUN
”Voi vaikka halata sitä puuta ensin, niin tietää kuinka iso se on.” – 7-vuotias

VARO HEIKKOJA JA LAHOJA OKSIA
”Pitää tarkistaa, että puu on vahvempi kuin itse on!” – 7-vuotias

KOKEILE JOKAINEN OKSA ERIKSEEN
”Kaikki oksat ei kanna, vaikka olen näin pieni ja ihana.” – 7-vuotias

KUNNIOITA PUUTA
”Ei saa tahallaan katkoa oksia, kun ne ovat puun käsiä!” – 7-vuotias

MÄRÄLLÄ, LIUKKAALLA KELILLÄ EI
”Kumisaappailla on muutenkin tosi vaikea kiivetä hei.” – 7-vuotias

Puukiipeily ja pitkospuut, kaksi ihanaa asiaa.  Kuvan otti Mira Lainiola / Luontohetkiblogi

Puukiipeily on mahdollisuus, joka kannattaa sallia. Siinä on riskinsä, mutta missäpä ei olisi!

8 asiaa, joita voit tehdä lapsesi kanssa luonnossa

Innostus ja kiinnostus luontoon herää jo pienillä lapsilla. ”Katso kukka!” huutaa onnessaan yksi. Toinen seuraa muurahaista ympäri pihaa. Kolmas tahtoo maistaa kaikkea, mitä luonto tarjoaa. Lapset tahtovat tutkia, ihmetellä ja yllättyä luonnosta – ja olla luonnossa.

Luontoa on lähellä, urbaanissa kaupunkiympäristössäkin, kunhan sitä vain etsii ja sen löytää. Lapset ovat tässä etsinnässä taitavia apureita.

Kun luontoon lähdetään, mitä siellä luonnossa tehdään?

Luontoon ei tarvitse kantaa mukanaan koko kirjahyllyä eikä lelulaatikkoa, vaikka joskus sisäleikkien vieminen metsään voikin olla hyvin hauskaa. Luonnosta löytyy yleensä kaikki tarvittava materiaali hyvään hauskaan toimintaan.

Luonnossa seikkailulla.

Tässä muutama vinkki, mitä luonnossa voi tehdä:

  1. Tutkimusmatka

Tarvitsette mukaan retkelle suurennuslasin, kiikarit, luupin tai ötökkäpurkin. Tämä aktiviteetti vaatii myös sen, että aikuinen pysähtyy ja tutkii sekä ihmettelee luonnon ihmeellisiä asioita yhdessä lapsen kanssa. Miksi puilla on ryppyjä? Miksi kuusen havut ovat sileitä, jos niitä silittää myötäkarvaan? Kaikkeen ei tarvitse aikuisella olla valmista vastausta. Tutkimusmatkat vievät yleensä aikaa, joten kiireessä tutkimusmatkat eivät yleensä onnistu.

  1. Lukuhetki luonnossa

Kun satukirjan vie luontoon, valitsee hyvän istumapaikan ja alkaa lukea, yleisö lumoutuu kirjasta aivan uudella tavalla. Ympäristön ärsykkeet vähenevät, he kuuntelevat luettavaa satua intensiivisemmin ja lukuhetken päätteeksi satu saattaakin siirtyä leikkeihin luonnossa. Meillä on viime aikoina leikitty pöllökirjan innoittamana kookospöllöjä metsässä.

  1. Seikkailuretki

Vaikka lähiluonto olisi lapselle tuttu paikka, siitäkin voi tehdä seikkailun. Kiertäkää eri reittiä samaan paikkaan ja anna lasten yllättyä, että saavuitte tuttuun paikkaan. Isommille lapsille hauska tapa viettää seikkailuretkeä on antaa heille seikkailuretken johtajan titteli ja pyytää heitä ohjaamaan retkeä. Näin tulee monta hauskaa erilaista retkeä.

  1. Polkujuoksu

Lähimetsissä menee yleensä polkuja, joita monen metsänkulkijat ovat kulkeneet. Polkujuoksu on hauska laji, josta innostuvat pienetkin. Polkujuoksussa juostaan polkuja pitkin eteenpäin. Luonnossa juokseminen ei ole kilpailu, vaan hauskaa erilaisessa maastossa liikkumista juosten.

  1. Luontotaidenäyttely

Luonnossa liikkuessa monet lapset rakastavat keräillä erilaisia asioita. Taskunpohjiin kerääntyy keppejä, kiviä, lehtiä ja kaikkea kiinnostavaa, mitä luonnosta on tällä kertaa löytynyt. Olemme rakentaneet lasten luontoaarteista erilaisia taideteoksia luontoon ja menneet seuraavalla retkellä katsomaan, ovatko ne yhä paikallaan. Hauska tapa tehdä luontotaidenäyttely on myös ottaa tyhjät taulunkehykset mukaan luontoon ja antaa lapsen kehystää mieluinen kohta.

Metsämandaloita on hauska tehdä luonnossa.
  1. Eväsretki

Tuttu välipala maistuu aivan erilaiselta, kun sen syö ulkona retkieväänä. Kuiva näkkileipä voi olla luontoretken eväänä suuri aarre. Eväshetki on yleensä retkien odotetuin kohta. ”Koska syödään?” kuuluu yleensä jo retken alussa.

  1. Kotileikki metsässä

Monet leikit, joita on totuttu leikkimään sisällä, voidaan helposti siirtää ulos. Me veimme kotileikin tänä keväänä metsään: otimme mukaan muutaman astian, rakensimme kotileikin metsään ja siitä innostui meistä jokainen. Kotileikkimme sai oman kanalan, hevoshoitolan ja autopesulankin. Metsäkotileikki on tällä hetkellä päiväkotiryhmäni toiveleikki numero yksi.

  1. Yö ulkona

Ulkona nukkuminen on hyvin jännittävä kokemus monelle. Makuupussissa tai riippumatossa nukkuminen, yö teltassa tai tähtitaivaan alla ja luonnon äänet voivat olla hyvinkin erilainen kokemus tuttuun kotiympäristöön verrattuna. Yö ulkona on silti kokemus, joka tarjoaa elämyksen. Suomessa järjestetään 4 kertaa vuodessa ”Nuku yö ulkona”-tapahtumia, jossa kannustetaan kokeilemaan ulkona nukkumista. Nukkua ei tarvitse kaukana kotoa – omalla takapihallaan tai parvekkeella voi harjoitella ulkona nukkumista.

Lisävinkkejä luontoon

Voit tutustua asuinalueesi ulkoilukarttoihin ja löytää monta uutta kohdetta läheltä. Retkipaikan sivuilta ja mobiilisovelluksesta löytyy useita upeita luontokohteita, jonne voi mennä lasten kanssa ja yllättyä itsekin.

Paikalliset Suomen Latu-yhdistykset tarjoavat monia erilaisia tapoja liikkua luonnossa koko perheen voimin. Tarjonnassa on paljon muutakin kuin vain hiihtoa.

Hauskoja ulkoiluvinkkejä ja -leikkejä löytyy myös Neuvokas perhe -sivulla.

Lukuvinkiksi suosittelen Elli Keisteri-Sipilän Liikuttava Luonto-kirjaa (Metsäkustannus, 2017), joka tarjoaa monenlaisia tapoja liikkua luonnossa koko perheen voimin. Kirjailijalta on tulossa nyt alkukesästä uusi kirja, Metrolla metsään, joka tarjoaa monia luontokohdevinkkejä pääkaupunkiseudun metroreittien varrelta.

Ei yhtä oikeaa tapaa

Nauti luonnosta lasten kanssa sillä tavalla kuin teistä tuntuu hyvältä – luontoa kunnioittaen tietenkin. Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla luonnossa. Jokainen ei halua viettää öitään teltassa tai juokse polkuja, mutta ne ei ole este luonnossa olemiseen.

Iloa luonnossa oleiluun!

 

Tämä teksti on julkaistu yhteistyössä Neuvokkaan Perheen kanssa kannustamaan perheitä lähtemään lähiluontoon.

EI OLE OLEMASSA HUONOA SÄÄTÄ – 5 tapaa puhua ”huonosta” säästä positiivisesti

Satoi lunta ja riemuitsin asiasta. Leikin sen iltapäivän lasten kanssa päiväkodin pihalla lumileikkejä. Suunnittelimme, mitä kaikkea voisimmekaan lumesta tehdä. Linnan, ehdotti yksi lapsista. Toinen ehdotti tiikeriä. Kolmas taas kysyi, että eikö me voitaisi syödäkin lunta vähän. Huono sää ei ollut.

Hakiessani omaa lastani päiväkodista kohtasin surullisen lapsen. Lapsen, joka oli katsellut samaa lumisadetta vain ikkunan läpi. ”Liian kylmä sää ulkoiluun!” sanoivat syyksi.

Kotimatkalla jäimme lähimetsään leikkimään lumisotaa. Surullinen lapsi riemastui hetkessä.

Tuon lauseen kuuleminen sai minutkin surulliseksi. Eikä tuo lause ole ensimmäinen kuulemani. Aloin tuon jälkeen miettiä kaikkia niitä kuulemiani perusteluja huonolle säälle ja sille, miksi ei ulkoilla.

Mitä jos me muuttaisimme tapaamme suhtautua säähän? Muuttaisiko se ulkoilutottumuksiamme?

Lasten suhtautuminen säätiloihin on usein aikuisilta opittua. Se, miten puhumme säätiloista, vaikuttaa siihen, miten lapset suhtautuvat niihin. Jos sää on aikuisten mielestä huono, myös lapset oppivat sen olevan huono sää.

Keräsin viisi sellaista lausetta, joilla aikuiset perustelevat sitä, miksei ulos lähdetä – ja käänsin näkökulman:

IHAN LIIAN KYLMÄ SÄÄ ULKOILUUN!” -> ”Laitetaan yksi lisäkerros vaatetta päälle, kun lähdetään ulos, niin ei tule kylmä.”

EI MENNÄ TÄNÄÄN ULOS, KOSKA SIELLÄ ON MÄRKÄÄ.” -> ”Jee, vesilätäkköpäivä! Laitetaan kurahousut ja kumisaappaat, niin päästään kokeilemaan, mikä on paras lätäkkö!

”ONPA HUONO SÄÄ.” -> ”Auringolla taitaa olla tänään vapaapäivä, mutta leikitään me kuitenkin yhdessä ulkona.”

”MUUTEN IHAN HYVÄ SÄÄ, MUTTA TUO TUULI ON KAUHEA!” -> ”Tänään olisi hyvä päivä lennättää leijaa. Leikitäänkö lentokoneita ja kokeillaan, päästäänkö itse lentoon?”

”KAIKKI MEIDÄN SUUNNITELMAT MENEE NYT UUSIKSI, KOSKA SÄÄ ON NIIN HUONO.” -> ”Hei, keksitäänkö yhdessä mitä kivaa voitaisiin tehdä tällä säällä?”

Ei ole olemassa huonoa säätä, ellemme puhu suurista luonnonkatastrofeista, kuten tsunameista, maanjäristyksistä ja tornadoista.

Me ulkoilemme säällä kuin säällä. Sen olen oppinut jo kotoa. Saman olen opettanut lapsillekin. Onnekseni olen myös löytänyt tieni päiväkoteihin, joissa ulkoillaan paljon, säällä kuin säällä.

Syy siihen, jos päiväkodissa ei ulkoilla, ei ole lasten. Toki voidaan sanoa, että lapset halusivat jäädä sisälle. Toki voidaan myös sanoa, että hyvät leikit jäisivät kesken sisällä. Tietysti myös hyvä perustelu on se, että ulos siirtyminen koko lapsiryhmän kanssa on raskasta ja kuluttavaa. Näissä kaikissa päätös jäädä sisälle on aikuisten muodostama – ja usein tekosyy.

Jos lapsilla on hyvä leikki kesken, voi aikuinen auttaa lapsia siirtämään leikin ulos. Esimerkiksi hyvä junaleikki voidaan siirtää pihalle ehdottamalla lapsille, että mennään rakentamaan junalle raiteet pihalle ja ollaan itse junia.

Siirtymätilanteista voi selvitä tekemällä tilanteista helpompia lapsille. Tällä hetkellä meillä pukemistilanteita helpottaa pukemislaulun laulaminen. Viime vuonna meillä soi pukemisen ajan taustamusiikki. Myös erittäin suosittu leikki pukemisessa on palomiesleikki, jossa kuravaatteetkin saadaan päälle nopeasti, että päästään sammuttamaan pihan kaikki tulipalot.

Päiväkotien toimintakulttuurissa olisi hyvä muistaa ulkoilun tärkeys, koska lapset ulkoilevat tänä päivänä varsinkin kaupungeissa aivan liian vähän. Jos lapsi ei opi kotoa eikä päiväkodissa ulkoilun tärkeyttä, niin missä sitten?

Lapsellani on oma ratkaisunsa pulmaan, kun joku aikuinen kieltää häneltä ulkoilun. Hän aikoo sanoa aikuiselle aina: ”MUR”

33 asiaa, mitä voi tehdä yhdessä talvella ulkona

Ajattelin pitkään, etten ole talvi-ihminen. Pidän kyllä lumesta, mutta kylmyys ei ollut mieleeni. Suomalainen talvi on kuitenkin onnistunut voittamaan minut puolelleen. Suurin kiitos siitä kuuluu lapsille.

Opin pukeutumaan niin, ettei minulla ole ulkona kylmä. Sen opin pukeutumalla niin kuin lapsetkin. Talvipukeutuminen voi olla taitolaji, mutta siinä onnistuu kyllä!

Talvi on kylmä vuodenaika, mutta siitä ei tarvitse tehdä sisällä vietettävää vuodenaikaa. Vaikka takkatulen lämmössä villasukat jalassa on ihanaa olla, on myös ihana juoda lämmintä glögiä talviretkellä termosmukista.

Minusta parasta talvessa on punaiset posket ja yhdessäolo. Lasten mielestä moni muu asia.

Lasten kanssa teimme listan, mitä kaikkea mukavaa voi tehdä talvella ulkona yhdessä.

Halusimme kerätä listalle tekemisiä, jotka ovat ilmaisia tai lähes ilmaisia, eivätkä vaadi matkoja kauas. Tietenkin luistimet ja muut talviliikuntavälineet maksavat, mutta tekemisen tahdoimme pitää mahdollisimman edullisena.

    1. LASKEA PULKKAMÄKEÄ TAI PYLLYMÄKEÄ
    2. RAKENTAA IKIOMA PULKKAMÄKI JA MUUTAMA HYPPYRI
    3. TEHDÄ LUMIENKELEITÄ
    4. RAKENTAA LUMIUKKO / LUMIKOIRA / LUMITIIKERI
    5. KOKEILLA LUMIKENKÄKÄVELYÄ
    6. HIIHTÄÄ
    7. LASKETELLA
    8. LUISTELLA LUISTIMILLA
    9. LEIKKIÄ LUMISOTAA
    10. PUHALTAA SAIPPUAKUPLIA PAKKASELLA (Ohje tähän löytyy Ruususuu ja Huvikumpu-blogista)
    11. LEIKKIÄ LUMESSA
    12. LEIKKIÄ LUMIJÄÄTELÖKIOSKIA JA TEHDÄ IKIOMIA LUMIJÄÄTELÖANNOKSIA
    13. MATKUSTAA PULKAN KYYDISSÄ
    14. LÄHTEÄ TALVISEIKKAILULLE
    15. LÄMMITELLÄ NUOTION YMPÄRILLÄ TAI KODASSA
    16. TEHDÄ JÄÄLINNA (Hurlumhei-blogissa vinkataan, miten sellainen voidaan tehdä maitopurkeista, vedestä ja vesiväreistä)
    17. SYÖDÄ EVÄITÄ ETSIÄ ELÄINTEN JÄLKIÄ
    18. KIRJOITTAA SANOJA LUMEEN. (Hyvää harjoitusta oman nimen kirjoittamista harjoitteleville)
    19. KOVALLA PAKKASELLA HEITTÄÄ KUUMAA VETTÄ ILMAAN (Muutaman vuoden takainen hauska tutkimusleikki, jossa heitetään pakkasella kuumaa vettä ilmaan ja katsotaan mitä vedelle tapahtuu. Lumoaa joka kerta katsojansa.)
    20. RAKENTAA LUMILINNA
    21. TEHDÄ HETKELLISTÄ TAIDETTA PUUNRUNKOIHIN
    22. TEHDÄ LUMILYHTY
    23. MAALATA LUNTA VESIVÄREILLÄ
    24. ETSIÄ JA TUNNISTAA TALVENTÖRRÖTTÄJIÄ (Kvarkens Naturskolalta löytyvät selkeät ohjeet, kuinka tunnistaa eri talventörröttäjiä)
    25. JUODA LÄMMINTÄ MEHUA TERMOSPULLOSTA
    26. KERÄTÄ METSÄMATERIAALEJA JA TEHDÄ IKIOMA METSÄMANDALA
    27. RUOKKIA LINTUJA (Lintujen talviruokinnassa on muistettava, että jos alkaa ruokkia lintuja, on ruokittava koko talven ajan – linnut muistavat todella hyvin ruokintapaikat ja odottavat ruokaa)
    28. OSALLISTUA TALVISEURANTAAN
    29. IHASTELLA KUURANKUKKIA
    30. UIDA AVANNOSSA
    31. KAIKKI HIPPALEIKIT OVAT KIVOJA MYÖS TALVELLA
    32. LEIKKIÄ ULKONA YHDESSÄ
    33. SEIKKAILLA YHDESSÄ TALVEN IHMEMAASSA

On lukemattomia ihania tapoja viettää yhdessä aikaa talvella ulkona, lumella tai ilman. Etsikää yhdessä omat suosikkinne.

Ihania talvipäiviä!

Kuinka saada lapset ulkoilemaan – ja viihtymään ulkona?

 

Kun lapseni valittaa, että hänellä on tylsää, eikä ole mitään tekemistä, yleisin vastaukseni siihen on: ”Mene ulos leikkimään.”

Vastaus ei todellakaan miellytä häntä aina: sisällä on virikkeitä, digilaitteita ja valmiita leluja – ulkona märkää, kylmää ja leikit pitää keksiä itse. Kuravaatteet kiukuttavat, kumisaappaisiin on varmasti tullut yön aikana reikiä ja entäs jos ei keksikään mitään tekemistä siellä ulkona.

Vaikka lähteminen kuinka kiukuttaisi ja ärsyttäisi, tapahtuu ihme, kun hän pääsee ulos. Huomaamattaan hänellä onkin paljon tekemistä, hauskaa ja säätilastakin tulee vain asennekysymys. Kuravaatteistakin on hyötyä, jos haluaa hypätä isoon vesilätäkköön. Totta kai hän sinne hyppääkin. Kukapa  jättäisi hyvän tilaisuuden käyttämättä?

Kaikille lapsille uloslähteminen ei ole yhtä helppoa kuin hänelle. Hänelle on opetettu jo vuosien ajan ulkoilmaelämää positiivisena asiana. Häntä on viety ulos säällä kuin säällä. Hän on jo aikamoinen asiantuntija ulkoilussa.

Jos lapset saavat päättää, he voivat hyvinkin valita sisäleikit ulkoilun sijasta. He ovat tottuneet sen helppouteen. Viime vuosina lasten oma elinympäristö on kaventunut vain muutamaan sataan metriin kotioven ulkopuolelle. Se vähentää seikkailumahdollisuuksia lähiluonnossa hyvin paljon.

Jotta lapset kasvaisivat viihtymään ulkona, se vaatii paljon harjoitusta.

Päiväkodeissa ulkoillaan päivittäin: usein aamupäivisin ja iltapäivisin. Metsäpäiväkodeissa ulkoillaan koko päivän ajan. Ulkoilu varhaiskasvatuksessa ei ole pelkkää lasten uloslaittamista, vaan tärkeä osa pedagogista toimintaa raittiissa ulkoilmassa.

Ulkoilussa lapsi oppii monia asioita, kuten esimerkiksi luovaa leikkiä, mielikuvitusta, vapaata leikkiä, kiipeilyä, erilaisilla maastoilla liikkumista, yhdessä toimimista ja tutkimista.

Kuralätäköissä hyppiminen, matojen tutkiminen ja hiekkakakkujen rakentamisen taito ovat asioita, joita ilman lapsi toki pärjää elämässä, mutta jää paljosta paitsi. Ulkoleikkien riemu on asia, jota ei voi oppia sisällä eikä kirjoista – se pitää kokea.

Uusimpien liikuntasuositusten mukaan lasten tulisi liikkua vähintään 3 tuntia päivässä: sisäliikunnassa tuo määrä harvoin täyttyy – ulkona liikkuu vahingossa, huomaamatta.

Päiväkotiulkoilu ei silti riitä. Joillekin lapsista tuo päiväkotiulkoilu on päivän ainoa ulkoilu. Harrastukset, perhearki ja kiireet vievät kalentereista ajan ulkoilulta. Päiväkoti ei voi olla lapsen ainoa paikka, jossa hän liikkuu ja on ulkona.

Me olemme itse omalla toiminnallamme lapsillemme mallina: jos sanomme lapsille ”mene ulos leikkimään” ja jäämme aina itse sisään, emme tarjoa ulkoleikkeihin minkäänlaista mallia.

Lasten kanssa ulkona leikkiminen ja oleilu ovat aikuisellekin hyvin rentouttavia tapoja viettää aikaa, vaikka aluksi voisikin ahdistaa ja kiireet sekä tekemättömät asiat kummitella takaraivossa.

Ulkoilmaelämä vaatii sen, että on läsnä siinä mitä tekee. Se vaatii aikuiselta pidemmän aikaa totutella kuin lapselta. Läsnäoloon tarvitaan se, ettei huomio ole älylaitteessa vaan juuri tässä hetkessä. Metsäretki kännykän ruudun läpi tuijotettuna on toki metsäretki, mutta läsnäoloa siinä ei ole. Useat upeat asiat menevät ohi, jos ei ole hetkessä läsnä.

Käpylehmien tekemisen olemme jokainen oppineet joltain. Tarjoa lapselle mahdollisuus rakentaa, suunnitella, muokata ja leikkiä ulkona. Opeta uutta ja kannusta kokeilemaan. Kepit, tikut, kivet ja kaikki ulkona voi saada täysin uuden elämän. Ne eivät ole lapselle ensisijaisesti vaarallisia asioita.

Lapseni on antanut kaikille lähimetsämme isoille kiville Frozen-elokuvan inspiroimana kivipeikkonimet.  Hän etsii kivistä ja puista kasvoja innokkaasti. Kivipeikkoja tervehtii koko perhe, koska olisihan nyt epäkohteliasta olla tervehtimättä.

Toisten lasten seurassa lapset inspiroituvat luonnollisesti. Siskosparimme leikkii enää harvoin yhdessä, mutta kun leikkii, he leikkivät pihallamme. Kun kavereita kutsutaan kylään ja etenkin kun leikitään yhdessä ulkona, leikit kasvavat ja suurenevat. Niihin tulee uusia ideoita. Polkupyörästä tuleekin lumihirviö ja ämpäristä ritarille kypärä. Niitä leikkejä on ihana seurata – ja niissä on ihana myös olla mukana.

Ulkoilulle on tarjottava tilaa ja aikaa. Kiire tappaa usein luovuuden. Lapset nauttivat luonnossa haahuilusta, leikkimisestä ja tutkimisesta, kun saavat sille ajan ja aikuisen tuen.

Tärkeää on kunnioittaa ulkona ympäröivää luontoa ja antaa sen inspiroida. Siitä on hyvä lähteä luomaan omaa seikkailuaan luonnossa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa leikkiä tai olla ulkona. Jokaisella on oma tapansa. Annetaan jokaisen löytää oma tapansa.

Seuraavan kerran, kun ehdotan lapselleni: ”Mene ulos leikkimään” – ehdotan sitä myös itselleni.

LASTEN PUKEMINEN ULOS TALVELLA – miten onnistua?

Minulla on kylmä!” on lause, jonka voi kuulla lapsen suusta hyvinkin nopeasti, kun ollaan ulkona talvella. MIKSI?

Suomen talvet ovat pitkiä ja säät vaihtelevat lähes päivittäin. Toisina päivinä ulkona on plus-asteita, siis käytännössä lämmintä, ja toisina päivinä hengityskin jäätyy.

Lapsemme ovat jo kyllästyneet kuulemaan ikivihreitä lausahduksia kuten: ”Kyllä minun lapsuudessani hiihdettiin kouluun paukkupakkasillakin.”

Mikä on syy, etteivät lapset pärjää ulkona talvella?

Syynä voi hyvinkin olla pukeutuminen.

Kun säät ja lämpötilat ulkona vaihtelevat päivittäin, lapsien pukeminen ulos on tosiaan taitolaji. Helposti puemme lapsille liikaa tai liian vähän päälle. Mutta milloin on sopivasti päällä?

Me uskomme kerrospukeutumiseen, emmekä kadu sitä. Jos kylmä sää yllättää, kerroksia saa laitettua lisää. Jos taas tulee ulkoillessa hiki, kerroksia saa myös pois. Kylmyys harvoin yllättää, mutta joskus puemme liian monta kerrosta, kun unohdamme, että liikumme ulkona paljon.

Kerroksia on talvisäällä yleensä kolme. Ne ovat aluskerrasto, välikerrasto ja ulkokerrasto.

Pukeutumisen ensimmäinen kerros: ALUSKERRASTO

Kerrokseen kuuluu:

  • paita
  • housut
  • sukat

Materiaalina:

  • merinovillaa (vaikka kyseessä on villa, se ei kutita!)
  • keinokuitua
  • sekoitus molempia

MUTTA EI IKINÄ PUUVILLAA IHOA VASTEN. Keinokuitu ja merinovilla siirtävät kosteutta hyvin ja pitävät ihon kuivana, vaikka hikoilisikin. Puuvilla valitettavasti ei pidä.

Pukeutumisen toinen kerros: VÄLIKERRASTO

Kerrokseen kuuluu:

  • paita
  • housut
  • villasukat

Materiaalina riippuen siitä, kuinka kylmä on:

  • villaa
  • keinokuitua
  • sekoitus molempia

Välikerraston vaatteiden tarkoitus on olla lämmin ja ilmava, jotta se sitoo paljon lämpöä ja pitää lapsen lämpimänä. Välikerraston paidan, kuten fleecen, voi riisua, jos tulee kuuma.

Pukeutumisen kolmas kerros: ULKOKERRASTO

Kerrokseen kuuluu:

  • talvitakki
  • ulkohousut
  • hattu, joka suojaa myös korvia
  • hanskat: kylmällä säällä kahdet hanskat päällekkäin
  • kauluri tai kaulahuivi
  • vedenkestävät kengät

Materiaalina:

  • tuulenkestävä
  • vedenkestävä
  • lämmin

Pöyheät, isot takit ja housut eivät aina ole lämpimiä. Ne voivat vaikeuttaa liikkumista ulkona ja jopa estää sen.

Talvihaalarit ovat erittäin hyvä ulkoiluasu leikki-ikäiselle ja miksei isommallekin. Ne ovat minunkin vakioasusteeni ulkoillessani lasten kanssa talvella.

On tärkeää olla omalla pukeutumisellaan esimerkkinä lapsille myös ulkoillessa.

Loppuhuomautuksena se, että JOKAINEN lapsi on toki erilainen. Toiset hikoilevat helpommin kuin toiset ja osa tuntee kylmää herkemmin kuin toiset.

Tärkeä muistisääntö on, että ne lapset, jotka liikkuvat paljon ulkoillessaan, pysyvät lämpimämpinä kuin ne, jotka leikkivät paikallaan eivätkä (vielä) liiku. Tutustu lapsesi ulkoilutapoihin, se auttaa pukemaan lapsesi juuri oikein.

Ihanaa, sopivaa talviulkoilua kaikille!