KUKA PELKÄÄ PUNKKIA?

Pihalla leikkivillä lapsilla on uusi leikki. Se on sama vanha ”Kuka pelkää?”-leikki, mutta nyt ei pelätä miestä, mustekalaa eikä edes jäämiestä. Pihalla pienin heistä huutaa ”KUKA PELKÄÄ PUNKKIA?” ja kaikki juoksevat pakoon.

Tuo leikki on kovin todenmukainen. Nyt on kesä ja luonto on vihreimmillään, vehreimmillään ja elossa. On paras aika punkkikammolle.

Media on nyt täynnä uutisia punkeista. Mistä kaikkialta on löytynyt punkkeja? Kuinka paljon? Kuka on sairastunut borrelioosiin? Kuka aivokuumeeseen? Onko joku jo kuollut punkkeihin?

Punkeista on hyvä puhua, niistä on tärkeää tiedottaa ja niiden olemassaolo on hyvä tiedostaa. Punkit ovat aiheellinen vaara, mutta punkkikammo voi olla jopa este ulkoilulle. Se harmittaa.

On hyvä, että media tiedottaa punkkien vaaroista, mutta on hyvä myös tietää, että on tapoja selvitä punkkikaudesta. Eikä sen tavan tarvitse välttämättä olla se, että vietetään koko kesä sisällä.

PARHAAT VINKIT PUNKKIKAUDESTA SELVIÄMISEEN?

Kysyin vinkkejä punkkikaudesta selviämiseen ihmisiltä, jotka viettävät paljon aikaa ulkona. Eräelämästä nauttivalta perheeltä, metsäesikoulun opettajalta, luontokuvausta harrastavalta bloggaajalta ja Luontohaasteen tytöiltä.

”Hyi punkit, ikuinen riesa. Meillä varaudutaan simppelisti punkkeihin. Rokotteita ei olla otettu ja punkkivaara-alueella luonnossa liikkuessa käytetään pitkiä kumisaappaita, pitkähihaisia paitoja ja housuja ja hajustamatonta hyönteiskarkoitetta. Vaaleat vaatteet ovat hyvät, koska punkit näkyvät helpommin. Housunpuntit vielä sukkiin. Heinikot, järvien rannat ja havumetsät, eli kosteat paikat ovat niitä punkkien suosikkialueita. Se kannattaa muistaa.”
Eräipana-blogin Suvi

”Vaatetuksen lisäksi on hyvä muistaa säännölliset punkkitarkastukset, päivittäin. On hyvä myös rauhoitella itseään ja muita punkkien vaaroista ja tutustua faktatietoon. Lasten kanssa on hyvä tutustua siihen, miltä punkki näyttää. Mitkä ovat punkkivaara-alueita? Millaiset ovat punkkipihdit?”
– Metsäesikoulun opettaja, joka vie lapset päivittäin metsään

”Päivittäinen punkkitarkastus on tärkeä. Myös se, ettei anna punkkipelon estää ulkoilua ja katsoo missä liikkuu, on hyvä huomio. Ei tarvitse välttää puskia, mutta kaikkiin rytelikköihin ei tarvitse mennä. Puutiaisaivokuumerokote kannattaa ottaa, jos viettää paljon aikaa riskialueilla.”
Luontohetkiblogin Mira

”Punkit ei ole este luonnossa liikkumiselle ja retkeilemiselle. Punkkeja ei kannata pelätä, vaan niiltä kannattaa suojautua parhaansa mukaan. Jos mahdollista, kannattaa ottaa punkkirokote. Me suosimme ulkoillessa, etenkin saaristossa punkkialueilla kevyitä pitkähihaisia ja lahkeisia vaatteita. Pitkät hihat ja lahkeet suojaa samalla auringolta.

Punkkivinkki: Päivittäin on tärkeää tarkastaa, onko ihoon jäänyt punkkeja. Meidän vinkki on ottaa ystävän tai perheen jäsenen kanssa tavaksi tehdä ulkoilupäivien jälkeen ristiintarkastus – päästä varpaisiin! Tarkastakaa toisiltanne etenkin taivekohdat, kuten kainalot, polvitaipeet, korvan taukset ja varpaat. Samalla voi hoilotella vaikkapa ”pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat”- kimaraa. Kun punkkitarkastuksen ottaa normaaliksi rutiiniksi kesän seikkailuihin, muistaa sen myös aina tehdä! Ihania kesäseikkailuja.”
Luontohaasteen Ella ja Kaisa

TAKAISIN KUKA PELKÄÄ PUNKKIA-leikkiin

Pihalta kuuluu taas ”Kuka pelkää punkkia?”-huuto. Taidan mennä mukaan tuohon leikkiin, ja pakkaan punkkipihdit takataskuun, ihan vain varalta.

Ihanaa, punkitonta kesää!

EI OLE OLEMASSA HUONOA SÄÄTÄ – 5 tapaa puhua ”huonosta” säästä positiivisesti

Satoi lunta ja riemuitsin asiasta. Leikin sen iltapäivän lasten kanssa päiväkodin pihalla lumileikkejä. Suunnittelimme, mitä kaikkea voisimmekaan lumesta tehdä. Linnan, ehdotti yksi lapsista. Toinen ehdotti tiikeriä. Kolmas taas kysyi, että eikö me voitaisi syödäkin lunta vähän. Huono sää ei ollut.

Hakiessani omaa lastani päiväkodista kohtasin surullisen lapsen. Lapsen, joka oli katsellut samaa lumisadetta vain ikkunan läpi. ”Liian kylmä sää ulkoiluun!” sanoivat syyksi.

Kotimatkalla jäimme lähimetsään leikkimään lumisotaa. Surullinen lapsi riemastui hetkessä.

Tuon lauseen kuuleminen sai minutkin surulliseksi. Eikä tuo lause ole ensimmäinen kuulemani. Aloin tuon jälkeen miettiä kaikkia niitä kuulemiani perusteluja huonolle säälle ja sille, miksi ei ulkoilla.

Mitä jos me muuttaisimme tapaamme suhtautua säähän? Muuttaisiko se ulkoilutottumuksiamme?

Lasten suhtautuminen säätiloihin on usein aikuisilta opittua. Se, miten puhumme säätiloista, vaikuttaa siihen, miten lapset suhtautuvat niihin. Jos sää on aikuisten mielestä huono, myös lapset oppivat sen olevan huono sää.

Keräsin viisi sellaista lausetta, joilla aikuiset perustelevat sitä, miksei ulos lähdetä – ja käänsin näkökulman:

IHAN LIIAN KYLMÄ SÄÄ ULKOILUUN!” -> ”Laitetaan yksi lisäkerros vaatetta päälle, kun lähdetään ulos, niin ei tule kylmä.”

EI MENNÄ TÄNÄÄN ULOS, KOSKA SIELLÄ ON MÄRKÄÄ.” -> ”Jee, vesilätäkköpäivä! Laitetaan kurahousut ja kumisaappaat, niin päästään kokeilemaan, mikä on paras lätäkkö!

”ONPA HUONO SÄÄ.” -> ”Auringolla taitaa olla tänään vapaapäivä, mutta leikitään me kuitenkin yhdessä ulkona.”

”MUUTEN IHAN HYVÄ SÄÄ, MUTTA TUO TUULI ON KAUHEA!” -> ”Tänään olisi hyvä päivä lennättää leijaa. Leikitäänkö lentokoneita ja kokeillaan, päästäänkö itse lentoon?”

”KAIKKI MEIDÄN SUUNNITELMAT MENEE NYT UUSIKSI, KOSKA SÄÄ ON NIIN HUONO.” -> ”Hei, keksitäänkö yhdessä mitä kivaa voitaisiin tehdä tällä säällä?”

Ei ole olemassa huonoa säätä, ellemme puhu suurista luonnonkatastrofeista, kuten tsunameista, maanjäristyksistä ja tornadoista.

Me ulkoilemme säällä kuin säällä. Sen olen oppinut jo kotoa. Saman olen opettanut lapsillekin. Onnekseni olen myös löytänyt tieni päiväkoteihin, joissa ulkoillaan paljon, säällä kuin säällä.

Syy siihen, jos päiväkodissa ei ulkoilla, ei ole lasten. Toki voidaan sanoa, että lapset halusivat jäädä sisälle. Toki voidaan myös sanoa, että hyvät leikit jäisivät kesken sisällä. Tietysti myös hyvä perustelu on se, että ulos siirtyminen koko lapsiryhmän kanssa on raskasta ja kuluttavaa. Näissä kaikissa päätös jäädä sisälle on aikuisten muodostama – ja usein tekosyy.

Jos lapsilla on hyvä leikki kesken, voi aikuinen auttaa lapsia siirtämään leikin ulos. Esimerkiksi hyvä junaleikki voidaan siirtää pihalle ehdottamalla lapsille, että mennään rakentamaan junalle raiteet pihalle ja ollaan itse junia.

Siirtymätilanteista voi selvitä tekemällä tilanteista helpompia lapsille. Tällä hetkellä meillä pukemistilanteita helpottaa pukemislaulun laulaminen. Viime vuonna meillä soi pukemisen ajan taustamusiikki. Myös erittäin suosittu leikki pukemisessa on palomiesleikki, jossa kuravaatteetkin saadaan päälle nopeasti, että päästään sammuttamaan pihan kaikki tulipalot.

Päiväkotien toimintakulttuurissa olisi hyvä muistaa ulkoilun tärkeys, koska lapset ulkoilevat tänä päivänä varsinkin kaupungeissa aivan liian vähän. Jos lapsi ei opi kotoa eikä päiväkodissa ulkoilun tärkeyttä, niin missä sitten?

Lapsellani on oma ratkaisunsa pulmaan, kun joku aikuinen kieltää häneltä ulkoilun. Hän aikoo sanoa aikuiselle aina: ”MUR”

33 asiaa, mitä voi tehdä yhdessä talvella ulkona

Ajattelin pitkään, etten ole talvi-ihminen. Pidän kyllä lumesta, mutta kylmyys ei ollut mieleeni. Suomalainen talvi on kuitenkin onnistunut voittamaan minut puolelleen. Suurin kiitos siitä kuuluu lapsille.

Opin pukeutumaan niin, ettei minulla ole ulkona kylmä. Sen opin pukeutumalla niin kuin lapsetkin. Talvipukeutuminen voi olla taitolaji, mutta siinä onnistuu kyllä!

Talvi on kylmä vuodenaika, mutta siitä ei tarvitse tehdä sisällä vietettävää vuodenaikaa. Vaikka takkatulen lämmössä villasukat jalassa on ihanaa olla, on myös ihana juoda lämmintä glögiä talviretkellä termosmukista.

Minusta parasta talvessa on punaiset posket ja yhdessäolo. Lasten mielestä moni muu asia.

Lasten kanssa teimme listan, mitä kaikkea mukavaa voi tehdä talvella ulkona yhdessä.

Halusimme kerätä listalle tekemisiä, jotka ovat ilmaisia tai lähes ilmaisia, eivätkä vaadi matkoja kauas. Tietenkin luistimet ja muut talviliikuntavälineet maksavat, mutta tekemisen tahdoimme pitää mahdollisimman edullisena.

    1. LASKEA PULKKAMÄKEÄ TAI PYLLYMÄKEÄ
    2. RAKENTAA IKIOMA PULKKAMÄKI JA MUUTAMA HYPPYRI
    3. TEHDÄ LUMIENKELEITÄ
    4. RAKENTAA LUMIUKKO / LUMIKOIRA / LUMITIIKERI
    5. KOKEILLA LUMIKENKÄKÄVELYÄ
    6. HIIHTÄÄ
    7. LASKETELLA
    8. LUISTELLA LUISTIMILLA
    9. LEIKKIÄ LUMISOTAA
    10. PUHALTAA SAIPPUAKUPLIA PAKKASELLA (Ohje tähän löytyy Ruususuu ja Huvikumpu-blogista)
    11. LEIKKIÄ LUMESSA
    12. LEIKKIÄ LUMIJÄÄTELÖKIOSKIA JA TEHDÄ IKIOMIA LUMIJÄÄTELÖANNOKSIA
    13. MATKUSTAA PULKAN KYYDISSÄ
    14. LÄHTEÄ TALVISEIKKAILULLE
    15. LÄMMITELLÄ NUOTION YMPÄRILLÄ TAI KODASSA
    16. TEHDÄ JÄÄLINNA (Hurlumhei-blogissa vinkataan, miten sellainen voidaan tehdä maitopurkeista, vedestä ja vesiväreistä)
    17. SYÖDÄ EVÄITÄ ETSIÄ ELÄINTEN JÄLKIÄ
    18. KIRJOITTAA SANOJA LUMEEN. (Hyvää harjoitusta oman nimen kirjoittamista harjoitteleville)
    19. KOVALLA PAKKASELLA HEITTÄÄ KUUMAA VETTÄ ILMAAN (Muutaman vuoden takainen hauska tutkimusleikki, jossa heitetään pakkasella kuumaa vettä ilmaan ja katsotaan mitä vedelle tapahtuu. Lumoaa joka kerta katsojansa.)
    20. RAKENTAA LUMILINNA
    21. TEHDÄ HETKELLISTÄ TAIDETTA PUUNRUNKOIHIN
    22. TEHDÄ LUMILYHTY
    23. MAALATA LUNTA VESIVÄREILLÄ
    24. ETSIÄ JA TUNNISTAA TALVENTÖRRÖTTÄJIÄ (Kvarkens Naturskolalta löytyvät selkeät ohjeet, kuinka tunnistaa eri talventörröttäjiä)
    25. JUODA LÄMMINTÄ MEHUA TERMOSPULLOSTA
    26. KERÄTÄ METSÄMATERIAALEJA JA TEHDÄ IKIOMA METSÄMANDALA
    27. RUOKKIA LINTUJA (Lintujen talviruokinnassa on muistettava, että jos alkaa ruokkia lintuja, on ruokittava koko talven ajan – linnut muistavat todella hyvin ruokintapaikat ja odottavat ruokaa)
    28. OSALLISTUA TALVISEURANTAAN
    29. IHASTELLA KUURANKUKKIA
    30. UIDA AVANNOSSA
    31. KAIKKI HIPPALEIKIT OVAT KIVOJA MYÖS TALVELLA
    32. LEIKKIÄ ULKONA YHDESSÄ
    33. SEIKKAILLA YHDESSÄ TALVEN IHMEMAASSA

On lukemattomia ihania tapoja viettää yhdessä aikaa talvella ulkona, lumella tai ilman. Etsikää yhdessä omat suosikkinne.

Ihania talvipäiviä!

Kuinka saada lapset ulkoilemaan – ja viihtymään ulkona?

 

Kun lapseni valittaa, että hänellä on tylsää, eikä ole mitään tekemistä, yleisin vastaukseni siihen on: ”Mene ulos leikkimään.”

Vastaus ei todellakaan miellytä häntä aina: sisällä on virikkeitä, digilaitteita ja valmiita leluja – ulkona märkää, kylmää ja leikit pitää keksiä itse. Kuravaatteet kiukuttavat, kumisaappaisiin on varmasti tullut yön aikana reikiä ja entäs jos ei keksikään mitään tekemistä siellä ulkona.

Vaikka lähteminen kuinka kiukuttaisi ja ärsyttäisi, tapahtuu ihme, kun hän pääsee ulos. Huomaamattaan hänellä onkin paljon tekemistä, hauskaa ja säätilastakin tulee vain asennekysymys. Kuravaatteistakin on hyötyä, jos haluaa hypätä isoon vesilätäkköön. Totta kai hän sinne hyppääkin. Kukapa  jättäisi hyvän tilaisuuden käyttämättä?

Kaikille lapsille uloslähteminen ei ole yhtä helppoa kuin hänelle. Hänelle on opetettu jo vuosien ajan ulkoilmaelämää positiivisena asiana. Häntä on viety ulos säällä kuin säällä. Hän on jo aikamoinen asiantuntija ulkoilussa.

Jos lapset saavat päättää, he voivat hyvinkin valita sisäleikit ulkoilun sijasta. He ovat tottuneet sen helppouteen. Viime vuosina lasten oma elinympäristö on kaventunut vain muutamaan sataan metriin kotioven ulkopuolelle. Se vähentää seikkailumahdollisuuksia lähiluonnossa hyvin paljon.

Jotta lapset kasvaisivat viihtymään ulkona, se vaatii paljon harjoitusta.

Päiväkodeissa ulkoillaan päivittäin: usein aamupäivisin ja iltapäivisin. Metsäpäiväkodeissa ulkoillaan koko päivän ajan. Ulkoilu varhaiskasvatuksessa ei ole pelkkää lasten uloslaittamista, vaan tärkeä osa pedagogista toimintaa raittiissa ulkoilmassa.

Ulkoilussa lapsi oppii monia asioita, kuten esimerkiksi luovaa leikkiä, mielikuvitusta, vapaata leikkiä, kiipeilyä, erilaisilla maastoilla liikkumista, yhdessä toimimista ja tutkimista.

Kuralätäköissä hyppiminen, matojen tutkiminen ja hiekkakakkujen rakentamisen taito ovat asioita, joita ilman lapsi toki pärjää elämässä, mutta jää paljosta paitsi. Ulkoleikkien riemu on asia, jota ei voi oppia sisällä eikä kirjoista – se pitää kokea.

Uusimpien liikuntasuositusten mukaan lasten tulisi liikkua vähintään 3 tuntia päivässä: sisäliikunnassa tuo määrä harvoin täyttyy – ulkona liikkuu vahingossa, huomaamatta.

Päiväkotiulkoilu ei silti riitä. Joillekin lapsista tuo päiväkotiulkoilu on päivän ainoa ulkoilu. Harrastukset, perhearki ja kiireet vievät kalentereista ajan ulkoilulta. Päiväkoti ei voi olla lapsen ainoa paikka, jossa hän liikkuu ja on ulkona.

Me olemme itse omalla toiminnallamme lapsillemme mallina: jos sanomme lapsille ”mene ulos leikkimään” ja jäämme aina itse sisään, emme tarjoa ulkoleikkeihin minkäänlaista mallia.

Lasten kanssa ulkona leikkiminen ja oleilu ovat aikuisellekin hyvin rentouttavia tapoja viettää aikaa, vaikka aluksi voisikin ahdistaa ja kiireet sekä tekemättömät asiat kummitella takaraivossa.

Ulkoilmaelämä vaatii sen, että on läsnä siinä mitä tekee. Se vaatii aikuiselta pidemmän aikaa totutella kuin lapselta. Läsnäoloon tarvitaan se, ettei huomio ole älylaitteessa vaan juuri tässä hetkessä. Metsäretki kännykän ruudun läpi tuijotettuna on toki metsäretki, mutta läsnäoloa siinä ei ole. Useat upeat asiat menevät ohi, jos ei ole hetkessä läsnä.

Käpylehmien tekemisen olemme jokainen oppineet joltain. Tarjoa lapselle mahdollisuus rakentaa, suunnitella, muokata ja leikkiä ulkona. Opeta uutta ja kannusta kokeilemaan. Kepit, tikut, kivet ja kaikki ulkona voi saada täysin uuden elämän. Ne eivät ole lapselle ensisijaisesti vaarallisia asioita.

Lapseni on antanut kaikille lähimetsämme isoille kiville Frozen-elokuvan inspiroimana kivipeikkonimet.  Hän etsii kivistä ja puista kasvoja innokkaasti. Kivipeikkoja tervehtii koko perhe, koska olisihan nyt epäkohteliasta olla tervehtimättä.

Toisten lasten seurassa lapset inspiroituvat luonnollisesti. Siskosparimme leikkii enää harvoin yhdessä, mutta kun leikkii, he leikkivät pihallamme. Kun kavereita kutsutaan kylään ja etenkin kun leikitään yhdessä ulkona, leikit kasvavat ja suurenevat. Niihin tulee uusia ideoita. Polkupyörästä tuleekin lumihirviö ja ämpäristä ritarille kypärä. Niitä leikkejä on ihana seurata – ja niissä on ihana myös olla mukana.

Ulkoilulle on tarjottava tilaa ja aikaa. Kiire tappaa usein luovuuden. Lapset nauttivat luonnossa haahuilusta, leikkimisestä ja tutkimisesta, kun saavat sille ajan ja aikuisen tuen.

Tärkeää on kunnioittaa ulkona ympäröivää luontoa ja antaa sen inspiroida. Siitä on hyvä lähteä luomaan omaa seikkailuaan luonnossa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa leikkiä tai olla ulkona. Jokaisella on oma tapansa. Annetaan jokaisen löytää oma tapansa.

Seuraavan kerran, kun ehdotan lapselleni: ”Mene ulos leikkimään” – ehdotan sitä myös itselleni.

LASTEN PUKEMINEN ULOS TALVELLA – miten onnistua?

Minulla on kylmä!” on lause, jonka voi kuulla lapsen suusta hyvinkin nopeasti, kun ollaan ulkona talvella. MIKSI?

Suomen talvet ovat pitkiä ja säät vaihtelevat lähes päivittäin. Toisina päivinä ulkona on plus-asteita, siis käytännössä lämmintä, ja toisina päivinä hengityskin jäätyy.

Lapsemme ovat jo kyllästyneet kuulemaan ikivihreitä lausahduksia kuten: ”Kyllä minun lapsuudessani hiihdettiin kouluun paukkupakkasillakin.”

Mikä on syy, etteivät lapset pärjää ulkona talvella?

Syynä voi hyvinkin olla pukeutuminen.

Kun säät ja lämpötilat ulkona vaihtelevat päivittäin, lapsien pukeminen ulos on tosiaan taitolaji. Helposti puemme lapsille liikaa tai liian vähän päälle. Mutta milloin on sopivasti päällä?

Me uskomme kerrospukeutumiseen, emmekä kadu sitä. Jos kylmä sää yllättää, kerroksia saa laitettua lisää. Jos taas tulee ulkoillessa hiki, kerroksia saa myös pois. Kylmyys harvoin yllättää, mutta joskus puemme liian monta kerrosta, kun unohdamme, että liikumme ulkona paljon.

Kerroksia on talvisäällä yleensä kolme. Ne ovat aluskerrasto, välikerrasto ja ulkokerrasto.

Pukeutumisen ensimmäinen kerros: ALUSKERRASTO

Kerrokseen kuuluu:

  • paita
  • housut
  • sukat

Materiaalina:

  • merinovillaa (vaikka kyseessä on villa, se ei kutita!)
  • keinokuitua
  • sekoitus molempia

MUTTA EI IKINÄ PUUVILLAA IHOA VASTEN. Keinokuitu ja merinovilla siirtävät kosteutta hyvin ja pitävät ihon kuivana, vaikka hikoilisikin. Puuvilla valitettavasti ei pidä.

Pukeutumisen toinen kerros: VÄLIKERRASTO

Kerrokseen kuuluu:

  • paita
  • housut
  • villasukat

Materiaalina riippuen siitä, kuinka kylmä on:

  • villaa
  • keinokuitua
  • sekoitus molempia

Välikerraston vaatteiden tarkoitus on olla lämmin ja ilmava, jotta se sitoo paljon lämpöä ja pitää lapsen lämpimänä. Välikerraston paidan, kuten fleecen, voi riisua, jos tulee kuuma.

Pukeutumisen kolmas kerros: ULKOKERRASTO

Kerrokseen kuuluu:

  • talvitakki
  • ulkohousut
  • hattu, joka suojaa myös korvia
  • hanskat: kylmällä säällä kahdet hanskat päällekkäin
  • kauluri tai kaulahuivi
  • vedenkestävät kengät

Materiaalina:

  • tuulenkestävä
  • vedenkestävä
  • lämmin

Pöyheät, isot takit ja housut eivät aina ole lämpimiä. Ne voivat vaikeuttaa liikkumista ulkona ja jopa estää sen.

Talvihaalarit ovat erittäin hyvä ulkoiluasu leikki-ikäiselle ja miksei isommallekin. Ne ovat minunkin vakioasusteeni ulkoillessani lasten kanssa talvella.

On tärkeää olla omalla pukeutumisellaan esimerkkinä lapsille myös ulkoillessa.

Loppuhuomautuksena se, että JOKAINEN lapsi on toki erilainen. Toiset hikoilevat helpommin kuin toiset ja osa tuntee kylmää herkemmin kuin toiset.

Tärkeä muistisääntö on, että ne lapset, jotka liikkuvat paljon ulkoillessaan, pysyvät lämpimämpinä kuin ne, jotka leikkivät paikallaan eivätkä (vielä) liiku. Tutustu lapsesi ulkoilutapoihin, se auttaa pukemaan lapsesi juuri oikein.

Ihanaa, sopivaa talviulkoilua kaikille!