LASTEN LINTUVIIKKO: pullasorsasta palokärkeen leikkimällä

Ensi viikolla, 14.-20.5.2018,  vietetään Lasten lintuviikkoa.

Lintuviikko on ihana tapa juhlia ja tutkia kevättä.  Me olemme lapsiryhmäni kanssa ottaneet lintuviikkoon varaslähdön ja tutkineet lintuja paljon tänä keväänä. Lapsista on tullut tässäkin asiassa erinomaisia asiantuntijoita.

”Ope hei, tuo ei ole palokärki, se on käpytikka!”, huudahti yksi lapsista loukkaantuneena viime viikolla. Lapset, joista osa ei vielä viime syksynä tunteneet linnuista kuin pullasorsan, flamingon ja Aku Ankan, osaavat nyt nimetä viherpeipon ja eri joutsenet. 

MIKSI?

Suurimpana syynä on se, että lapsia kiinnostavat linnut. Me liikumme paljon luonnossa ja havainnoimme kaikilla aisteillamme. Ei siis ihme, että olemme kuulleet ja nähneet varsin monta erilaista lintua toimintakautemme aikana. Lapset ovat itse halunneet tutkia, mitä lintuja nämä näkemämme ja kuulemamme ovat.

Apuna lintujen tunnistamiseen meillä on ollut monta erilaista lintukirjaa. Mauri Kunnaksen Hullunkurisesta Lintukirjasta tykkäsi meistä jokainen, Titta Kuisman ja Laila Nevakiven Lasten Oma Lintukirja opetti meille millaisia erilaisia munia on ja Milla Tuormaan Takapihalta Alkaa Seikkailu-kirja lumosi lapset.

”Tämä lintu me tunnetaan!”

Kun lapsilta nyt kysyy, mitä lintuja he tietävät, jokainen osaa nimetä ainakin viisi suomalaista lintua – osa paljon enemmän kuin minä itse osaisin. Lasten kiinnostuksen ruokkiminen on ihanaa työtä.

Miten viettää Lasten lintuviikko?

Birdlife ja Luontoliitto tarjoavat vinkkejä ja valmista materiaalia, miten viettää Lasten Lintuviikkoa. Materiaaliin kuuluu paljon tietoa, ohjaajan opas ja kunniakirjakin. Lintuviikko on hauska ja opettavainen tapa oppia linnuista yhdessä.

Me suunnittelimme lintuviikkomme oman ryhmämme näköiseksi ja lasten toiveet huomioon ottaen. Tämä on siis vain yksi esimerkki, miten ottaa lintuteema huomioon lasten kanssa kokonaisen viikon ajan.

ENNEN LINTUVIIKKOA

Sovimme lasten kanssa, että jokainen saa halutessaan tuoda kotoaan oman lintulelun mukaan lintuviikon ajaksi päiväkotiin. Päiväkodilla on myös useita lintuleluja, jotka pääsevät mukaan leikkiin.

MAANANTAINA

”Tämä lintupa osaa oikeasti laulaa!”

Vietämme linturetkeä lähiluonnossa ja lintulelutkin pääsevät mukaan retkelle. Kuuntelemme ja katselemme lintuja. Otamme mukaan kiikarit. Apunamme lintujen tunnistamiseen käytämme älypuhelinsovellusta nimeltä Suomen Linnut. Sovelluksesta löytyy yleisimmät suomalaiset linnut ääninäytteinä ja sovellus on ilmainen.

TIISTAINA

”Sillä on kyllä hei kaksi siipeä ja kaksi silmää!”

Tutkimme, millainen on lintu. Piirrämme lintuja, väritämme erilaisia lintuja ja tutkimme lintukirjan avulla linnun rakennetta.

KESKIVIIKKONA

Leikimme kanahaukkaleikkiä lähiluonnossa.
Leikissä on kanahaukka ja pikkulintuja. Yksi leikkijöistä on kanahaukka ja muut ovat pikkulintuja. Kanahaukka yrittää ottaa pikkulintuja kiinni. Pikkulinnut ovat turvassa, jos kolme pikkulintua muodostaa parven, eli piirin käsistä kiinni pitäen. Parvena saa olla lyhyen ajan. Jos haukka saa pikkulinnun kiinni, osat vaihtuvat.

Teemme myös päiväkodilla ikiomat lintunaamarit. Materiaaleina meillä on pahvi, kuminauha ja apuna kuva oikeasta linnusta.

TORSTAINA


Vietämme lintukaraokea laulamalla mukana eri lintujen lauluja Suomen Luonnon Youtube-kanavan lintuvideoissa.
Lasten suosikki on taivaanvuohi!

PERJANTAINA

Jumppaamme lintujumppaa. Jokainen lapsista saa valita linnun ja liikkua kuin se lintu. Voidaan harjoitella myös yksi lintu kerrallaan ja leikkiä kaikki vaikkapa laulujoutsenia. Apunamme meillä on ULKOLUOKKA-materiaalin lintukortit, jotka voi ladata ja tulostaa maksuttomasti.

Jatkamme lintuleikkiä rakentamalla linnunpesät itse. Linnut rakentavat pesät nokallaan, joten mekin käytämme vain yhtä kättä (nokkana) pesän rakentamiseen. Mietimme millaisia pesiä eri linnuilla on. Lopuksi pohditaan yhdessä, kuinka vaikeaa lintujen on rakentaa pesiä ja kuinka tärkeää meidän on antaa niiden pesiä rauhassa.

VIIKONLOPPUNA

Vapaaehtoisena kotiläksynä viikonlopuksi lapset saavat viedä perheensä linturetkelle katselemaan ja kuuntelemaan lintuja yhdessä.

Ei ole yhtä oikeaa aikaa viettää lintuviikko

Linnut kiinnostavat ympäri vuoden. Vaikka osa linnuista asuu talvet etelässä, on monia lintuja, jotka talvehtivat myös Suomessa. Lintuviikon voi siis pitää ympäri vuoden. Talvella hyvä aihe lintuviikolle voisi olla talviruokinta.

Ihanaa ja lintuisaa lintuviikkoa!

KOTILEIKKI METSÄSSÄ – Pitääkö kotia leikkiä aina sisällä?

Kun lapset leikkivät kotia, oletetaan usein, että leikissä hoidetaan vain pieniä vauvanukkeja ja juodaan mielikuvituskahvia. Leikissä on paljon muutakin. Pysähdy hetkeksi ja katso, mitä leikki pitää sisällään.

Miksi kotileikki?

Meillä päiväkodissa kotileikissä hoidetaan kyllä lapsia, ruokitaan perhettä, siivotaan kotia, mutta siihen kuuluu paljon muutakin. On aamukiireitä, auton ikkunan rapsuttamista puhtaaksi, on kanalan ja hevostallin hoitamista, kauppalistan kirjoittamista ja monien erilaisten arjen tilanteiden harjoittelua.

Kotileikki on ihana leikki, joka kuuluu lasten leikkimaailmaan. Siihen ovat yleensä tervetulleita kaikki ja siihen voi yhdistää vaikka lääkäriaseman ja kauppaleikin. Rakennusleikeistä innostuneet voivat osallistua leikkiin tekemällä kotileikille ympäristöä.

Leikissä voi oppia positiivista ruokakasvatusta ja harjoitella ruokailutilanteita matalalla kynnyksellä. Leikkimällä voi oppia lähes mitä vaan.

Siihen, että kaikki pääsevät mukaan leikkiin, tarvitaan usein aikuisen tukea. Kaikilla lapsilla leikin säännöt ja sanasto eivät ole vielä tuttuja. Jokainen on leikkijänä erilainen, kuten on persoonanakin. Kaikille leikkijöille voi kuitenkin löytyä leikistä ikioma rooli.

Kotileikki tarvitsee myös ruokahetkiä.

Kotileikki metsässä – veimme kotileikin metsään

Päiväkotiryhmässäni sisäleikit ovat yleensä monilla lapsista lyhytkestoisia. Kaikki leikit kiinnostavat ja lapset haluaisivat ehtiä leikkiä kaikkia leikkejä kaikkien kavereiden kanssa päivän aikana.

Ryhmämme toimii suurimman osan toiminta-ajastamme ulkona. Lapsilla on metsässä ja ulkona ollessamme aina aikaa ja tilaa myös vapaalle leikille – eikä pulaa mielikuvituksesta. Joskus leikitään lentokoneen huoltoasemaa, joskus keijujen kampaamoa ja joskus seikkailijaninjoja.

Moniin leikkeihin metsässäkin tarvitaan aluksi aikuisen tukea, mutta metsässä lapset pääsevät paremmin mukaan leikkeihin, kun tietynlaiset opitut roolit ja sukupuolistereotypiat katoavat. Kaikkien kanssa voi leikkiä ja kaikkea voi leikkiä. Tänä vuonna on ollut ihana huomata, kuinka koko ryhmä leikkii paljon yhdessä metsässä.

Kysyimme lapsilta, mitä he haluaisivat leikkiä – sisällä tai ulkona. Toiveeksi nousi etenkin kotileikki.

Mietimme, miten saisimme kotileikkiin kaikki mukaan ja pidennettyä leikin kestoa. Päätimme yhteistuumin viedä kotileikin metsään.

Ratkaisumme kannatti. Yhteiseen metsäkotileikkiin kannetaan muutama leikkiastia ja niitä asioita, mitä milläkin kertaa kotiin tarvitaan. Joskus mukana on keppihevonen ja joskus ei tarvita oikeastaan mitään muuta kuin mielikuvitusta mukaan.

Metsässä kotileikkiin on syntynyt kanala, hevostalli ja koirapesula kodin rinnalle. Kotona juodaan päiväkahvia kuralätäkkövedestä ja kananmunia saimme vielä tovi sitten lumesta. Ruokaa löytyy aina. Leikissä on ollut aikuinen mukana kanssaleikkijänä ja leikin mahdollistajana.

Ihanaksi yllätyksemme jokainen leikkiporukka, joka on metsäkotileikkiin lähtenyt, on saanut leikistä paljon irti. He keskittyvät leikkiin ja pysyvät samassa leikissä. Leikkiä he eivät tahdo millään lopettaa ja odottavat jo, milloin pääsevät metsäkotileikkiin uudestaan. Uusia ihania leikkipareja on muodostunut, sosiaaliset suhteet ovat vahvistuneet – ja mikä parasta, kaikilla on ollut todella hauskaa.

Kuralätäkkökahvit ja kotileikki sopivat hyvin yhteen.

Loppujen lopuksi on ihana huomata, että mitä vaan voi leikkiä tai opetella myös ulkona. Hauskaa, virkistävää toimintaa raikkaassa ulkoilmassa.

Minkä leikin sinä voisit viedä ulos tai vaikka metsään?

Aarrejahti luonnossa

Vihdoinkin kevät on täällä.

Kevätaurinko lämmittää nenänpäitä ja niin pienet kuin isotkin on innoissaan etsimässä merkkejä keväästä. Kuka näkee ensimmäisenä leskenlehden? Kenen kädellä kävelee ensimmäinen muurahainen?

Pienen kevättutkijan into on suunnaton, kun ensimmäinen hämähäkki ja kärpänen ilmaantuvat näköpiiriin.

Miten kevättä voi tutkia lasten kanssa?

Luonto-Liiton Kevätseuranta tarjoaa ihanan valmiin tulostettavan pohjan, jolla on helppo seurata kevään etenemistä päiväkodissa, koulussa ja kotona lasten kanssa. Materiaali on monipuolinen ja opettavainen aikuisellekin.

Värinautit ovat tehneet kevään seuraamiseen ikioman kevätbingon, josta pääsee värittämään aina yhden ruudun, kun bongaa kevään merkin. Se sopii pienemmillekin ja ryhmätyöskentelyynkin.

Minä tahdoin tehdä lapsille jotain erilaista. Meillä on innostuttu etsimisestä ja leikitty salapoliisia. Salapoliisileikit ovat siirtyneet nyt metsään luontoetsiväleikeiksi. Oli siis luontevaa tehdä lapsille ikioma, kuvitettu aarrejahti-kartta.

Annoin aarrejahtikartan sekä kynän lapsille metsässä viime viikolla. Lunta oli vielä paljon, mutta innokkaat etsivät löysivät jo osan – ainakin leikisti kuulemma. Aarrejahtikartta lähtee tällä viikolla ja ensi viikollakin mukanamme metsään.

Yksi toiveikas luontoetsivä haaveili, voisimmeko leikkiä aina aarrejahtia. Sitä leikitään aina välillä, mutta usein on paljon muutakin mielenkiintoista yhteistoimintaa metsässä.

Meidän ”Luontoetsivät – luonnossa aarrejahdissa”-lomakkeemme saatte ladata tästä ( aarrejahti luonnossa ) käyttöönne tai tehkää vaikka ikioma aarrejahtikarttanne!

Etsimisen ja löytämisen riemua!

Kevät! Vihdoinkin voi aarrejahti kevään merkeistä alkaa.

MITÄ PÄIVÄKOTIPÄIVÄN AIKANA TAPAHTUU?

Usein vanhemmat kuulevat lastaan päiväkodista hakiessa, että päivä on mennyt hyvin ja onko lapsi syönyt, nukkunut ja käynyt vessassa. Perusasioita, jotka ovat hyvin tärkeitä.

Osalle vanhemmista se riittää. Lapsi voi osata itse kertoa päivästään. Viikkokirjeessä on lukenut, mitä päivän toimintana on ollut. Kotiin saattaa matkata taideteos, tai kymmenen.

Mutta mitä päiväkotipäivän aikana oikeasti tapahtuu?

Varhaiskasvatus ei ole lasten parkkipaikka, vaikka löytäisitkin lapsen samasta paikasta, minne aamulla jätitkin.

Varhaiskasvatus on kasvatusalan ammattilaisten tarkasti suunnittelemaa ja toteuttamaa kasvatusta, opettamista ja hoivaa, jossa otetaan huomioon jokaisen lapsen omat tarpeet ja kiinnostuksenkohteet. Varhaiskasvatuksen laadun takaa varhaiskasvatussuunnitelma, joka on verrattavissa koulun opetussuunnitelmaan.

Päivät varhaiskasvatuksessa ovat suunniteltuja ja niissä on selkeitä rutiineita, mutta aina on tilaa lasten oivalluksille, omalle leikille ja ihmettelylle. Päivänkulkua autetaan usein kommunikaatiokuvilla, joista lapsi ymmärtää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Kuvia ja viittomakieltä käytetään usein varhaiskasvatuksessa kommunikoinnin helpottamiseksi. Tärkeää on, että jokainen tulee varhaiskasvatuksessa ymmärretyksi.

Varhaiskasvatuksessa opitaan useimmiten leikkimällä. Usein leikin kautta opitaan monia taitoja, kuten ryhmässä toimimista, sanastoa ja sosiaalisia taitoja. Oman vuoron odottaminenkin voidaan hyvin oppia leikeissä ja peleissä. Joskus leikitään roolileikkejä, joskus harjoitellaan leikin kautta kirjaimia, muotoja, värejä ja numeroita. Annetaan tilaa myös vapaalle leikille, jossa aikuisen sijaan lapsi saa päättää leikin kulusta.

Kun varhaiskasvatuksessa ulkoillaan, on ulkoilullakin hyvin tärkeä merkitys. Ulkoleikit, ulkoilu ja metsäretket ovat pedagogista suunniteltua toimintaa raikkaassa ulkoilmassa. Hiekkakakkujen rakentaminen, puuhun kiipeäminen ja juoksemaan oppiminen ovat tärkeitä motorisia taitoja, joita voi kehittää ulkona.

Kun varhaiskasvatuksessa askarrellaan ja tehdään kädentaitoja, ei aina kotiin tule valmista tuotosta. Se ei tarkoita, etteikö mitään tehtäisi tai opittaisi. Usein tärkeämpää on tekeminen ja tekemällä oppiminen ennemmin kuin se, kuinka monta hienoa taideteosta lähtee kotiin asti. Joskus väritetään värityskuvia, mutta siihenkin löytyy omat hyvät syynsä.

Päiväkotipäivään kuuluu aamupala, lounas ja välipala. Mitään ei ole pakko maistaa, mutta varhaiskasvatuksessa suositaan positiivista ruokapuhetta, jossa kannustetaan maistamaan. Ruokailutilanteista halutaan tehdä sosiaalisia kohtaamisen hetkiä eikä suoritusmerkintöjä.

Päivään kuuluu myös rauhoittumista, lepohetki tai satujen lukemista, sillä isossa lapsiryhmässä koko päivän ajan oleminen kuluttaa myös pientä. Osa nukahtaa päiväunille, osa kuuntelee sadun tai hengähtää ja on taas valmis jatkamaan leikkejään ja toimintaansa.

Jokaiselle lapselle päivästä jää oma mielikuva. Joskus se, mitä lapsen päivästä kuulee, on hetken tunnetila. Siksi kannattaa kysyä suoraan ja kertoa, mitä haluaa lapsensa päivästä kuulla.

Kuka kertoo päiväkotipäivästä?

Minulla on lapsi, joka kertoo kotimatkan ajan koko päiväkotipäivänsä tapahtumat, joskus minuutin tarkkuudella. Minusta on ihanaa kuulla se hänen suustaan. Sen olen kertonut lapseni päiväkodissa. Luotan, että he tekevät hyvää laadukasta varhaiskasvatusta ja pitävät huolta lapsesta. Siksipä sanommekin nopeat heipat päiväkodilla, kiitämme päivästä ja suuntaamme kotiin. Sille kotimatkalle mahtuu monta tarinaa. Ne tarinat minä haluan kuunnella ja kuulla lapseni.

Jos sinulla on kysymyksiä lapsesi päivästä, kysy. Kerro henkilökunnalle, mitä ja miten juuri sinä tahdot kuulla. Tee yhteistyötä. Se kannattaa.

VAIHTOEHTO LEMMIKKIHAAVEILLE – MATOKOMPOSTORI

”Koska meille tulee oma koira?” on lause, jonka olen viime vuosina kuullut useamman kerran. Lemmikkihaaveet ovat yleisiä lähes jokaiselle lapselle – ja miksei aikuisellekin.

Olemme keskustelleet kotona siitä, ettei lemmikki ole mikään hetkellinen hankinta. Lemmikkiin pitää sitoutua ja sitä ei saa unohtaa, vaikka kyllästyttäisi tai väsyttäisi. Lemmikki ei ole lelu.

Keksin ratkaisun – matokompostori.

Päiväkotiryhmääni muutti muutama viikko sitten joukko matoja, lieroja. Perustimme Ympäristökoulu Polun opastuksella kaksi matokompostoria. Matoja ruokimme ruokajätteellä ja madot tekevät uutta multaa.

”Onko kaikki multa matojen kakkaa?!”

Yritämme vähentää ruokajätteemme määrää ja opetella yhdessä tapoja kierrättää. Madot syövät mielellään hedelmiä, marjoja, vihanneksia, kopiopaperiakin, mutta eivät maitotuotteita eivätkä lihaa. Yksi mato syö päivässä vain oman painonsa verran – siispä kaikkea, emmekä edes suurta osaa, ruokajätteestämme emme voi madoille tarjota.

Matokompostoriin tarvitsimme ämpärit tai muovilaatikot, tyhjiä munakennoja, multaa ja matoja eli kompostilieroja. Matoja ruokitaan kerran viikossa ja multa pidetään kosteana sumutinpullolla sumuttamalla. Madot pidetään pimeässä, jotta niiden on parempi olla.

On ollut ihana huomata, kuinka tärkeitä matoystävistämme on tullut. Ne saivat hauskoja nimiä ja niille lauletaan. Lapset odottavat innolla omaa vuoroaan saada hoitaa matoja.

Kun madot muuttivat meille, aloimme ruokkimaan myös lasten kiinnostusta matoja, ötököitä ja kasvamista kohtaan. Luimme kirjoista tietoa madoista. Opimme, että madot hengittävät ihollaan. Lauloimme matolauluja ja keksimme ikiomia satuja madoista. Eräässä sadussa madolle kasvoi kädet ja jalat, ja se pääsi päiväkotiin. Toisessa mato sai paljon ystäviä, kun oli ystävä muille.

Madot eivät ole vain hetkellinen projektimme, joka unohtuu, kun projektiviikko loppuu. Madoista pidämme huolta pitkään. Matoja ruokitaan viikoittain, multa vaihdetaan kuukausittain ja pidetään huolta, että madoilla on hyvä olla.

Yksi pulma lapsille nousi matoja hoivatessamme: ”Kuka niitä hoitaa kesällä, kun ollaan lomalla?”

Siispä takaisin ratkaisuuni kotonani odottavaan lemmikkipulmaan. Kesäksi annan omille lapsilleni tehtävän. He saavat hoitaa matokompostoriamme – harjoitella omaa lemmikkiä varten. Tehtävä on tärkeä, koska syksyllä madot muuttavat takaisin päiväkotiin ja päiväkotilapset odottavat niiden olevan yhä kunnossa.

Kiinnostaako matokompostori?

Matokompostoriprojektissamme auttoi suuresti Ympäristökoulu Polun selkeät materiaalit ja opettaja, jonka sai tilattua aloittamaan projektin kanssamme. Kompostimatoja saa ostettua Kierrätyskeskukselta.

Matokompostoreja saa tilattua myös valmiina, mutta minusta sen perustaminen yhdessä lasten kanssa oli tärkeä osa projektiamme.

Matokompostori on helppo, pitkäkestoinen ja tuottelias projekti kotiin ja päiväkotiin.

Madot opettavat meille kestävää kehitystä, kompostin ideaa ja kyllä niitä on kiva etsiäkin kompostorista.

Suosittelen!

VARHAISKASVATUKSEN TYÖHYVINVOINTI – kuka pitää huolta kasvattajista?

Varhaiskasvatuksessa, siis päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa, lapsista pidetään huolta kokonaisvaltaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että lapset saavat ruokaa, hoivaa, läheisyyttä, kasvatusta, opetusta, aikaa ja tilaa leikille ja yhdessä olemiselle. Lasten huolia kuunnellaan ja surun tullen lohdutetaan. Ilot iloitaan ja kiukut karkotetaan yhdessä.

Mutta kuka pitää huolta kasvattajista: opettajista, hoitajista ja avustajista?

Kasvattajat ovat lapselle tahtomattaan jatkuvasti toiminnan malli. Se, kuinka puhumme, elehdimme ja reagoimme asioihin voi nopeasti näkyä lasten käytöksessä. Jos aikuinen voi huonosti työskennellessään lasten kanssa, myös se näkyy lapsissa.

Jokainen meistä on joskus väsynyt. Huonosti nukuttu yö voi näkyä kauas. Perhetilanne, ruuhkavuosien haasteet sekä monet muut asiat voivat näkyä kasvattajassa, vaikka sitä ei tahallisesti esiin toisikaan.

Varhaiskasvatuksessa päivähoitoyksiköissä usein kasvattajan onni on tiimi. Työtä tehdään pareissa ja tiimeissä. Vastuuta ja toimintaa voi jakaa keskenään. Yleensä tiimi koostuu lastentarhanopettajista ja lastenhoitajista, joskus mukana on avustajia, erityisopettajia ja muita lisäkasvattajia. Vaikka jokaisella on oma roolinsa tiimissä, omat vastuualueensa ja oma työnkuvansa me teemme tiimityötä, yhdessä, titteleistä välittämättä. Moni pitkään työskennellyt lastenhoitaja on työyhteisön arvokas kultakimpale, jolta jokainen uusi työntekijä voi oppia työmaailman käytännön.

Mutta mitä se työhyvinvointi varhaiskasvatuksessa sitten on?

Onnekseni olen päätynyt töihin työyhteisöihin, joissa pidetään huolta sekä jokaisen työntekijän hyvinvoinnista että koko työyhteisön hyvinvoinnista.

Jo joka-aamuinen tervehtiminen tuo iloa päivään. Kuulumisten vaihtamiseen työkavereiden kanssa ei aika ehkä riitä, mutta on silti tärkeää saada edes toivotettua hyvää työpäivää.

Työtiimissämme meillä on herkkukaappi, jonne tuomme toisillemme yllätykseksi suklaata ja pieniä herkkuja. Lapset kutsuvat sitä hymykaapiksi, koska hymyilemme entistä enemmän aina naposteltuamme herkkuja.

Meillä vietetään kerran kuussa herkkuperjantaita, jolloin aina tiimi kerrallaan tuodaan muille työkavereille herkkuja. Jokainen pääsee nauttimaan pienestä herkkuhetkestä työajalla, yksi tiimin jäsen kerrallaan.

Ystävänpäiväviikko on työyhteisössämme tärkeä, sillä vietämme silloin perinteeksi noussutta ”Salainen ystävä”-viikkoa. Joka päivä saa yllättää oman salaisen ystävänsä jollain ihanalla pienellä tavalla ja perjantaina pääsemme arvaamaan, kuka oli kenenkin salainen ystävä.

Varmasti jokaisella työyhteisöllä on omat tapansa pitää yllä työhyvinvointia ja hyvää työilmapiiriä. Niitä tapoja kannattaa vaalia ja ylläpitää.

Työhyvinvointi on työiltoja, työhyvinvointipäiviä, kehittämispäiviä, yhteistä tekemistä – mutta myös niitä pieniä hetkiä, joissa huomioimme toisemme, katsomme toista silmiin ja näemme heidät. Se pieni sana ”KIITOS” on yllättävän tärkeä. Aiheellinen kehu kannattaa. Jos ei kiireessä muuta ehdi, niin jo hymy voi olla iso asia.

Hymyile huomenna opettajalle ja hoitajalle, katso silmiin ja kiitä.

Voit muuttaa hänen koko päivänsä suunnan. Kuten kaikki meistä, me kasvattajatkin olemme myös ihmisiä.