VIITTOMAKIELI: meidän yhteinen kielemme

Meillä on oma ”salakielemme”, minulla ja kuusivuotiaallani. Sitä me käytämme ruuhkaisissa busseissa ja muualla, ihmisjoukoissa. Sillä kielellä me ymmärrämme toisiamme aina. Se kieli on viittomakieli.

Eräänä aamuna, kun minityyppini oli 4-vuotias, hän julisti osaavansa viittoa. Hänen päiväkodissaan käytettiin tukiviittomia toiminnan ohjaamiseksi. Hän tiesi, miten viitotaan eri ruoka-aineita ja viikonpäiviä. Iloni oli suuri. Meillä oli yksi yhteinen kieli lisää.

Kuin huomaamatta on koko perheemme alkanut käyttämään tiettyjä viittomia. Ruokapöydässä saatamme pyytää maitoa puhumalla ja viittomalla samaan aikaan. Kahdeksanvuotiaani yllätti meidät viittomalla sujuvasti eri maiden nimiä, joita en osannut itsekään. Kun osaamme helpot perusviittomat, ymmärrämme myös viittovia ystäviämme paremmin ja pystymme kommunikoimaan heidän kanssaan jopa uimahallissa.

Nykyään katselemme aina välillä yhdessä viittomakielisiä musiikkivideoita ja treenaamme käsipuhettamme yhdessä musiikin soidessa. Se on meidän hauskaa yhteistä tekemistämme. Hyvin arvokasta yhteistä aikaamme.

Minulle viittomakieli on osa arkeani. Se on tällä hetkellä toinen työkieleni. Opettelin viittomaan lukioikäisenä ja sain siitä jopa muutaman opintopisteen. Monet viittomat ovat unohtuneet vuosien varrella, mutta onneksi aina voi kerrata ja oppia lisää.

Viittomakieli on yksi Suomen virallisista kielistä. Suomen kieli on moniin muihin kieliin verrattuna hyvin ilmeetön ja eleetön. Viittomakieli tuo niin aikuisille kuin lapsillekin automaattisesti kädet mukaan puheeseen. Kädet eivät liiku sattumanvaraisesti vaan niissä on viittomakieli pohjana. Se muuttaa myös tapaa, miten suomen kieltä puhutaan ja auttaa puhujaa tulemaan helpommin ymmärretyksi.

Minusta on rikkaus osata viittomakieltä. On myös etuoikeus antaa muille mahdollisuus oppia kommunikoimaan viittoen.

Päiväkodissa viittomakieli on minun ja ryhmäni lasten yhteinen ymmärryksen kieli. Kun osa lapsista tarvitsee tukiviittomia toimiakseen, näimme oikeaksi ratkaisuksi opettaa koko ryhmämme viittomaan. Näin jokainen ryhmän jäsen voi kohdata toisensa ja ymmärtää toista viittomallakin.

Me käytämme tukiviittomia. Ne ovat erillisiä sanoja irrotettuna viittomakielestä. Emme siis viito kokonaisia lauseita, vaan sanoja, joita painotamme.

Kun viitoin ensimmäisen kerran ”Saanko auttaa?” lapselle, jolla ei vielä ole moniakaan puhutun kielen sanoja – hänen silmänsä alkoivat loistaa. Yhtäkkiä me ymmärsimme toisiamme. Hän on viittonut minulle siitä lähtien. Se on valtava luottamuksen osoitus. Hän hakee apua ja turvaa ihmisistä, joiden tietää ymmärtävän häntä. On kunnia saada olla hänelle juuri sellainen luottamuksen arvoinen aikuinen.

Kun käytimme ensimmäisiä kertoja viittomia ryhmätilanteissa, ne herättivät lasten kiinnostuksen. Huidoinko vain käsiäni? Miksi juuri tämä viittoma tarkoittaa tuota sanaa? Heistä on jännittävää oppia uusia viittomia ja he oppivatkin muistamaan ne paljon minua nopeammin. Opettelemme muutaman uuden viittoman viikossa. Tällä viikolla harjoittelimme ”metsää” ja ”puuta” leikkiessämme.

Sormiviittomia opetellessamme harjoittelemme samalla äänteitä. Viiton jokaisen lapsen nimen siirtymätilanteessa, tämän vinkin opin tutulta lastenhoitajalta. Näin saan koko ryhmän huomion kiinnittymään käsiini. Jokainen heistä tunnistaa jo omat ja kaveriensa nimet, niin sormiviittomina kuin äänteinäkin.

Viittomien avulla olen luonut lapsiin kontaktin, johon en tarvitse ääntä. Tarvitsen katsekontaktin. Se vaatii minulta läsnäoloa tilanteessa. En voi vain viittoa mitä sattuu.

Viime perjantaina vietimme karaokehetkeä lasten kanssa viittoen lastenlauluja ja heistä se oli hurjan hauskaa. Heijastimme seinälle videotykillä viitottuja lastenlauluja ja he lauloivat ja viittoivat mukana. Jokainen pääsi osallistumaan – osa käsillään ja osa äänellään.

Viittomakielestä on tullut osa päiväkotipäiviämme. Me viitomme, mitä on ruokana. Me viitomme arkemme toimintoja. Kaikkia viittomia en ikinä muista, mutta ne tärkeimmät arkeni viittomat tulevat automaattisesti puhuessani.

Viittomakielen alkeiden opetteluun voi käydä kursseja, mutta on myös helppoja ratkaisuja oppia alkeita itse. Onneksemme ja iloksemme Käsipuhe-sivusto tuo jatkuvasti uusia opetusvideoita, joissa opetetaan viittomia. Niitä opettelemalla koko työtiimini on oppinut monta uutta viittomaa – ja luonut uudenlaisen yhteyden tukiviittomia käyttävien lasten kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *