Vaikka metsä on ihana ihmemaa, monen lapsen päivittäinen seikkailupaikka ja varhaiskasvatuksen oppimisympäristö, ei aina ole helppoa lähteä metsään lasten kanssa. Matkalla metsävarhaiskasvatukseen – siihen, että toimii lasten kanssa pääsääntöisesti ulkona luonnossa – voi kohdata haasteita. Avaamme nyt Metsävakan Tarun kanssa ne yleisimmät varhaiskasvatuksen metsähaasteet. Ne eivät ole esteitä ja ne voidaan kaikki purkaa!
Lue myös: Mitä metsä opettaa?
METSÄVARHAISKASVATUKSEN HAASTEET JA KUINKA NIITÄ PURETAAN
METSÄHAASTE 1: SÄÄ
Miten sitten kun sataa vettä? Entä kovalla pakkasella?
Haasteena:
”Hyi, siellä on kylmää, märkää”
”En minä ainakaan menisi! ” ”Paleltuuko lapsi?”
”Siellähän sataa, ei siellä ole mitään tekemistä!”
”Entä kun sormet ja varpaat jäätyvät herkästi? ”
Vastaus:
Sää on usein asennekysymys. Sadesäällä metsä tarjoaa omanlaisensa leikkimaailman ja oppimisympäristön. Kylmällä säällä taikasana on kerrospukeutuminen ja riittävästi varavaatetta mukaan. Lasten motivaatio pukea jopa kurahousut on hyvä, kun tietää pääsevänsä metsään.
Lue myös: Ei ole olemassa huonoa säätä.
METSÄHAASTE 2: TERVEYS
Metsähaasteet voivat liittyä terveydentilaan. Entä jos on kovasti allerginen?
Haasteena:
”Lapsella on siitepölyallergia”
”Voiko astmaatikko lähteä metsään?”
”Olen ampiaisen pistolle allerginen!”
”Lapsella on CP-vamma, niin ei voi edes ajatella metsää.”
Vastaus:
Suomalaiseen varhaiskasvatukseen kuuluu ulkoilu ja pihaleikit. Lapset ovat perinteisesti ulkona aamupäivällä ja iltapäivällä – metsä voi olla vain sen aidan toisella puolen ja tarjoaa samat olosuhteet. Kurkkaapa tuore kunttatutkimus! Metsäpaikan valintaa voi myös pohtia – löytyykö läheltä esteettömämpi paikka, johon jokainen pääsee?
Tutustu myös: Leijonaemojen Perhe edellä puuhun-hankkeeseen ja Paralympian Luonto Kaikille-hankkeeseen, jotka kehittävät keinoja ja ohjeita, että myös erityisryhmät pääsevät metsään helpommin.
METSÄHAASTE 3: LAPSET
Sopiiko metsäryhmä tytöille tai rauhallisille lapsille?
Haasteena:
”tytöt haluavat leikkiä sisällä”
”tytöt haluavat piirrellä”
”voiko lapseni tulla metsäryhmään, kun on tyttö”
”rauhalliset lapset eivät tykkää olla metsässä”
”metsä sopii vilkkaille lapsille”
Vastaus:
Metsä rohkaisee ja metsä rauhoittaa. Metsä sopii kaikille. Metsässä niin sanotut tyttöjen ja poikien leikit ja roolit hälvenevät ja jokainen saa olla juuri sellainen kuin haluaa olla – ja leikkiä juuri niitä leikkejä, mitä haluaa. Kuten myös työntekijänä, ei tarvitse olla eräjorma voidakseen työskennellä metsässä, mutta saa olla halutessaan.
METSÄHAASTE 4: KOULUVALMIUDET
Entä sitten koulussa, kuinka he siellä pärjäävät?
Haasteena:
”Oppiiko lapsi kirjoittamaan? ” ”Lapsi ei opi keskittymään”
Vastaus:
Varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa opitaan heille kuuluvia asioita, koulussa koululaistaitoja. Riippumatta, missä on esiopetuksessa, niin lapset oppivat kirjoittamaan ja lukemaan, kukin omaan tahtiinsa. Ei kai keskittymisen oppimisella tarkoiteta pulpetissa istumisen vaadetta, siihen tuskin opetussuunnitelmissa pyritään. Jos lapsi löytää oppimisen ilon, uskoo itseensä oppivana ja osaa toimia muiden kanssa, hänellä lienee hyvät valmiudet elämän varrelle, myös kouluun.
METSÄHAASTE 5: TYÖYHTEISÖN TUKI
Mitä jos työkaveri ei suostu lähtemään?
Haasteena:
Metsätoimintaan tarvitaan luonnosta innostuneita kasvattajia, mutta jokainen kasvattaja ei sovellu metsäkasvattajaksi. Kasvattajan into välittyy lapsiin. Mutta mitä ajattelee muu työyhteisö, kun osa työporukasta on aina metsässä? Kaikki kasvattajat eivät näe tai koe metsää mieluisena oppimis – ja leikkiympäristönä. Miten kertoa asiasta heille? Milloin pidetään viikkopalaverit ja miten?
Vastaus:
Ottakaa ne skeptisesti metsävarhaiskasvatukseen suhtautuvat työkaverit mukaan metsään ja näyttäkää, mitä kaikkea toimintanne on. Kävelykokouksia metsässä, kokousten ja muiden toimistohommien järjestäminen vaatii suunnittelua ja yhteistyötä, puhukaa asioista ääneen. Ja muistakaamme, että vasun mukaista toimintaa on jokaisella sekä oikeus että velvollisuus toteuttaa riippumatta siitä, ollaanko seinien sisällä vai ulkopuolella, aitojen sisällä vai niiden ulkopuolella.
METSÄHAASTE 6: PUKEUTUMINEN
Metsähaasteet voivat myös liittyä oikeanlaiseen pukeutumiseen metsässä. Pärjääkö tavallisilla vaatteilla?
Haasteena:
”Entä jos on vilukissa?”
”Pitääkö ostaa paljon uusia vaatteita metsävarhaiskasvatusta varten?”
Vastaus:
Metsään meno ei vaadi naparetkelle varustautumista. Tavalliset, kaupoista ja kirppareilta löytyvät ulkoiluvaatteet käyvät hyvin. Riittävän suuret kengät sukkavaralla ja kintaiden alle villatumput, kaula suojaan ja sateella sadevaatteet. niillä pärjää pieni ja isompikin hyvin. Lapsetkin oppivat, että viluun auttavat kolme L-kirjainta eli: lisävaate, liike ja lämmin juoma. Joten nappaapa vaikka glögiä termariin mukaan ja sallikaamme se lapsillekin.
Lue myös: Pukeutumisopas lapsille ja pukeutumisopas opettajille
METSÄHAASTE 7: RAJAT
Mitä jos lapsi karkaa? Miten rajata metsäpaikka?
Haasteena:
”Entä jos ne lapset karkaavat?”
”Miten merkitään metsäalue?”
”Mitä metsässä saa ja ei saa tehdä?”
Vastaus:
Tehkää yhdessä lasten kanssa metsäsäännöt ja pitäkää niistä kiinni. Sopikaa yhdessä metsäalueenne. Meillä on ollut tapana sopia lasten kanssa, että aikuinen pitää nähdä. Tässä voi auttaa värikäs takki tai pipo – tai vaikka huomioliivi. Emme ole rajanneet metsäaluettamme merkeillä tai viireillä – me kasvattajat olemme mukana lasten leikeissä ja olemme läsnä siinä mitä tehdään metsässä. Lapsituntemus on tärkeää, mitä paremmin tunnet lapsiryhmäsi, sen paremmin tiedät kuinka he toimivat ja käyttäytyvät metsässä. Alussa reviiri voi olla pieni ja laajentaa sitä vähitellen. Ensimmäin päivä uuden ryhmän kanssa on aina jännittävä, mutta vähitellen metsässä olo muuttuu tavalliseksi arjeksi.
METSÄHAASTE 8: ÖTÖKÄT JA KÄÄRMEET
Joskus metsähaasteet liittyvät pelkoihin. Mitä jos ötökät pelottavat?
Haasteena:
”En mene metsään töissä, kun inhoan ötököitä”
”Punkkien takia emme mene metsään”
”Pelkään käärmeitä, en voi viedä lapsia ulos”
Vastaus:
Punkkeja, käärmeitä ja ötököitä voi olla päiväkodin pihassa, kuinka silloin reagoit ja toimit? Voisiko niitä omia pelkoja käsitellä? Mitä jos tutkisitte lasten kanssa yhdessä ötököitä? Miltä ne näyttävät luupilla katsottaessa?
Lue myös: Ötökkämateriaali ja Kuka pelkää punkkia?
METSÄHAASTE 9: TURVALLISUUS
Mitä jos joku viiltää puukolla sormeen?
Haasteena:
”Onko metsässä turvallista?”
”Entäs kaikki kannot ja kivet, joihin kompastua?”
”Mitä tehdään, jos tulee haava tai isompi onnettomuus?”
”Mitä jos metsässä on karhuja tai susia?”
Vastaus:
Metsässä tapahtuvaa varhaiskasvatusta varten – aivan kuten kaikkia päiväkodin metsäretkiäkin – on laadittava turvallisuussuunnitelma. Turvallisuussuunnitelma on myös hyvä tarkistuslista, että mukana on ensiapulaukku, ensiaputaidot ovat muistissa ja jokaiselle voidaan taata onnistunut metsäpäivä. Susia ja karhuja on Suomessa ja niiden liikkumisesta lähimaastossa tiedotetaan usein päiväkoteja. Turvallisuus on tärkeää ja siksipä kannattaa valita metsäpaikka toisaalta susivaaran ja karhuvaaran ollessa akuutti.
METSÄHAASTE 10: VIIHTYMINEN
Onko metsässä aina kivaa?
Haasteena:
”Entä jos lapset eivät keksi tekemistä?”
Vastaus:
Tylsyys on luovuuden lähde, ei siis haittaa vaikka lapsi sanoisikin joskus, että on tylsää. Joutenoloa on hyvä opetella sietämään. Ja tuskin lapsille on pahasta se, että metsän tarjoamat puitteet ruokkivat mielikuvitusta. Ja millaisia leikkejä silloin syntyykään!
Haasteita tulee ja menee, niistä selviää puhumalla, kunnioittavalla vuorovaikutuksella. Toisilta oppien. Metsähaasteet on tehty purettaviksi!
Jos olet kohdannut haasteita, niin miten olet ne ratkaissut? Kerro meille kommenteissa tai sosiaalisissa medioissa!
Hei!
Koirantaluttajat tarkoittavat varmasti hyvää antamalla lasten rapsuttaa koiraansa. Kun lähes 40 lasta juoksee koiraa kohti ja meteli saattaa nousta, niin koiran käyttäytymistä ei voi ennustaa.
Olemme laatineet säännön, että koiria tai muita eläimiä ei saa silittää. Yritän koiran taluttajille selittää tätä, että olemme vastuussa lapsista ja emme halua riskeerata mitään. Joku ymmärtää joku ei.
Nm. Itsekin koiran omistaja ja metsässä ekaluokkalaisten kanssa.
Olet aivan oikeassa!
Entä jos päiväkodin lähellä ei ole metsää? On vain puisia puistoja, ja niissä toimitaan aivan toisella tavalla eikä niissä myöskään ole aluskasvillisuutta tai eläimistöä juurikaan havainnoitavaksi…paikat tulisi myös nimetä oikein! Jos on 100m x 50m puistikkoa asutuksen vieressä, niin tulisi miettiä nimeääkö sitä metsäksi. Peruste: se ei riitä biodiversiteetin kannalta ja jos kasvatamme lapsia uskomaan että 3x 5 puuta on metsä, niin miltä näyttää metsien tulevaisuus…?
Toki voi olla paikkoja, joissa metsään on pidempi matka ja sitä, mikä metsä on, on hyvä pohtia niin itse kuin myös lasten kanssa. Sitä suurempi merkitys on ottaa tämä huomioon, kun mietitään uusien koulujen ja päiväkotien sijaintia. Pienetkin oppivat kulkemaan muutaman sadan metrin matkan metsään, koululaiset kilometrejä.
Haasteet on todellisia mut vastaukset jää mielestäni vähän ympäripyöreelle tasolle ajoittain. Kaipaisin ehkä enemmän konkreettisempaa lähestymistä haasteen ratkaisuun kuin ylimalkaista ongelman toistamisen kuvailua. Myöskin jotain tieteellisiä argumentteja olisi varmasti ollut mahdollista hyödyntää. Nyt kirjoituksen anti jää itselleni vähän laihaksi. Aihe on hyvä ja erittäin tärkeä.
Kiitos kommentistasi. Tarkoitus ei ollutkaan ratkaista ongelmia vaan antaa vinkkejä miten lähteä niitä ratkaisemaan. Aiheesta tosiaan löytyy tutkimuksia ja tietoa – tämä on pintaraapaisu siihen kaikkeen.
Entä, jos tulee vessahätä? On iso lapsi, ei ole vaippa ikäinen, mutta pidätyskyvyssä on puutetta.
No jos tulee vessahätä, niin mennään ns. puskapissalle!